– Hei tulkaa katsomaan, nyt menee se vuonohevonen!
Innostunut huikkaus kuului Helsinki International Porsche Horse Shown yleisöstä ja toimihenkilöidenkin joukosta monta kertaa viime syksyn Horse Shown aikana.
Vuonohevonen Helsinki International Porsche Horse Showssa on harvinainen näky. Keltaisia tukevarakenteisia norjalaisia karvapalloja on saattant aikaisemmin olla mahdollisesti lastennäytöksissä tai väliaikaohjelmissa. Kilpailuluokissa viimevuotinen näky oli tiettävästi ainutkertainen.
Vuonohevosruuna Somnus osallistui syksyllä 2015 ensimmäistä kertaa Amateur Tourin loppukilpailuun pilottinaan siuntiolainen Sonja Skriko. Käytäväparlamentin arvioiden mukaan keltainen 17-vuotias vuonohevonen oli vahva yleisön suosikki. Ratsukon tarina on niin kiinnostava, että ansaitsee tulla kerrotuksi.
Nimipäivälahjaksi hevonen
Sonja sai Somnuksen kuusi vuotta sitten, kun hevonen oli 12-vuotias ja Sonja itse kolmekymppinen harrasteratsastaja. Hevonen tuli hänelle nimipäivälahjana – ja täytenä yllätyksenä.
– Jälkeenpäin olen miettinyt monta kertaa, mitä ratsastuskoulua pitävän siskoni päässä oikein liikkui, kun hän osti minulle yllätyksenä hevosen, Sonja naureskelee.
Kypsästä iästä huolimatta Somnus oli lähinnä vain sisäänratsastettu, koulutuksellisesti siis täysin noin nelivuotiaan tasolla. Suurimman osan elämästään se oli saanut viettää oloneuvoksena.
Joutuminen harrasteratsun hommiin aikuisena hevosena ei sujunut täysin kivutta.
– Ensimmäisen vuoden saldo oli pari aivotärähdystä, murtunut nilkka, monenlaisia ruhjeita ja ainakin 150 putoamista, Sonja laskeskelee.
– Jossain vaiheessa Jorvin sairaalan henkilökunta alkoi tuntea minut jo nimeltä.
Harmittiko? Tuntuiko, että on tehtävä on täysin mahdoton?
– Näiden vuosien ajan ehkä yhtenä päivänä olen miettinyt HK:n auton tilaamista, Sonja tunnustaa.
Esteet motivoivin laji
Ensimmäinen vuosi testasi ratsastajan sinnikkyyttä ja hevosen oppimiskykyä. Vuoden takkuamisen jälkeen yhteistyö alkoi vähitellen sujua ja ratsastuksesta alkoi tulla eri tavalla mielekästä. Pitkä pinna, periksiantamattomuus ja säännöllinen valmentautuminen alkoivat tuottaa tulosta. Ratsukko panosti valmentautumiseen sekä koulussa että esteissä, mutta pian selvisi, että esteet ovat keltaiselle ruunalle motivoivin laji. Meno oli edelleen välillä tarpeettoman villiä, mutta vähitellen lähialueen kisoista alkoi tulla ruusukkeita tuliaisina. Sonja otti tavoitteeksi myös vuonohevosten omat mestaruuskilpailut, joissa vuonohevosella voi kisata lajitoveriensa seurassa. Somnus sijoittui ensimmäistä kertaa vuonohevosten estemestaruusluokassa jo vuonna 2012 ja menestys vuonohevosten kisoissa on jatkunut säännöllisesti tämän jälkeen.
Sonjalla ja Sonjan sisarella on ollut hevosia koko ikänsä, mutta ennen Somnusta Sonja oli ollut pidempään tavallinen harrastaja. Hän ratsasti siskonsa tallin hevosia huvikseen, ja keskittyi pääasiassa leipätyöhönsä rakennusalalla. Oma hevonen muutti harrastamisen luonnetta.
– Somnus on ollut minun jumppapallo ja personal trainer, Sonja kiittelee.
Reaktiivisen hevosen kanssa oma kehonhallinta oli pakko laittaa kuntoon ja myös omaan jaksamiseen piti panostaa eri tavalla. Ensimmäiset vuodet hevosenomistajana nostivat kuntoa ja kestävyyttä. Myös kiloja karisi lähes huomaamatta. Ratsastajan edistyessä myös hevosesta alkoi kuoriutua vähitellen oikein mallikelpoinen ratsu.
Vuonohevosten PM-kisoista vauhtia HIHS:iin
Kauden 2015 virallinen tavoite oli osallistua Helsinki International Porsche Horse Shown Amateur Touriin 90 cm:n luokassa. Edellisen vuoden aikana Sonja ja Somnus olivat vähitellen ottaneet ohjelmaan myös 90 cm:n ratoja aiemmin hyvin sujuneen 80 cm:n lisäksi. Vuonohevoselle nämä korkeudet ovat yleisesti ottaen jo kykyjen ylärajalla. Puhtaat 90 cm:n radat, joita Amateur Tour -kvaaleihin vaadittiin, olivat Sonjan mielestä jokainen jo pieni voitto sinänsä.
Kesken kisakauden tuli kuitenkin yllättävä suunnitelmien muutos, kun Sonja ja Somnus kutsuttiin mukaan vuonohevosten Pohjoismaiden mestaruuskisojen estejoukkueeseen. Kisat järjestettiin Ruotsin Vaggerydissä. Ruotsin matkalta tuliaisena tuli arvokasta kokemusta sekä mahdollisuus verrata itseään muiden Pohjoismaiden vuonohevoskisaajien tasoon. Kaksi kunnialla selvitettyä 90 cm:n rataa olivat hyvää valmistautumista HIHS:iä varten. Amateur Tourin finaaleissa tuli alas pari puomia, mutta ratsukko ei ollut silti lainkaan pettynyt.
– Pääsy jäähallille oli ainutkertainen kokemus, jonka halusin kokea ainakin kerran elämässä. Täysin ”puskista” lähteneellä hevosella ja harrastajaratsastajalla rodun maksimikorkeuksiin pääseminen oli saavutus, jota halusin toivoa, mutta jonka saavuttaminen kuitenkin ylitti odotukset.
Kaudella 2016 Sonja ja Sommus ovat jatkaneet edustamista edelleen sekä kotimaan kisoissa että vuonohevosten mestaruuskisoissa Tanskassa. Lokakuussa 2016 Somnus nähdään uudemman kerran HIHSin Amateur Tourin finaaleissa.
Vaikka Somnuksella on vähän ratsastettuja vuosia takanaan, on 18-vuotias hevonen silti jo hyvässä keski-iässä. Tulevaisuutta ei voi suunnitella liian optimistisesti.
– Tähänkin kauteen suhtauduin siten, että ajattelin tekeväni kaikkea mahdollisesti viimeistä kertaa. Ensi kaudesta ei voi olla varmuutta vanhenevalla hevosella.
Tutustu: Vuonohevonen rotuna
Norjanvuonohevonen on yksi Euroopan vanhimpia hevosrotuja. Villihevosia oli Norjan alueella jo esihistoriallisella ajalla. Arkeologiset kaivaukset ovat todistaneet, että kesyhevosia oli Norjassa ainakin jo pronssikaudella (n. 1200 ennen ajanlaskun alkua) ja on ilmeistä, että vuonohevoset polveutuvat näistä pronssikautisista kesyhevosista. Rotua on jalostettu Norjassa ainakin 2000 vuotta.
Vuonohevosella on jäljellä alkuperäinen villiväritys, hallakko-väri. Ominaista ulkonäölle ovat muun muassa harjasta selän kautta häntään ulottuva siima (tumma juova) sekä seepraraidat jaloissa. Harja on vuonohevosen tavaramerkki. Se on viikinkiajalta juontuvan perinteen mukaisesti leikattu pystyyn ja nykyäänkin rotumääritelmässä mainitaan, että harja tulee perinteen mukaan leikata siten, että se pysyy kauniisti pystyssä. Vaikka vuonohevonen on kooltaan yleisimmin ponikokoa (säkäkorkeus vaihtelee 130–150 cm), ominaisuuksiltaan se on hevonen: kokoonsa nähden vahva ja monikäyttöinen.
Vuonohevosten jalostuksessa tärkeitä tavoitteita ovat hyvä luonne ja yhteistyökyky sekä hyvä rakenne. Ne mahdollistavat monipuolisen käytön. Tärkeää on myös säilyttää rodun oikeanlainen rotutyyppi ja rotuleima. Vuonohevonen on terve rotu. Vuonohevonen pysyy terveenä ja elää pitkäikäiseksi, kun se pidetään hyvin ja hoidetaan oikein. Rodulla ei ole yleisesti mitään rotuun liittyviä sairauksia (esimerkiksi kesäihottuma). Kylmäverisenä yleishevosena vuonohevonen sopii monipuoliseen harrastekäyttöön ja on erinomainen perhehevonen. Se on hyvinkin kilpailukykyinen ratsastuksessa että ajohevosena tietylle tasolle asti hieman yksilöstä riippuen. Suomessa vuonohevosia nähdään yleisimmin seura- ja aluetasoilla.
