HEVOSBLOGIEN MAAILMA kasvaa ja muuttuu jatkuvasti. Osa blogeista on elinkaareltaan lyhyitä, toiset taas jatkavat vuosi toisensa jälkeen. Mielenkiintoiset ja menestyvät ihmiset keräävät lukijoita helposti. Mutta millainen sitten on hyvä blogi ja kenelle se on suunnattu? Mitä blogissa voi ja kannattaa kertoa? Kuinka merkittäviä kuvat ja ylipäätään visuaalinen ulosanti on? Playsson.netin tiimi haluaa tietää, miten sinä teet blogistasi persoonallisen!
Linkitä blogisi ja kerro, mitä hyvää juuri sinun blogissasi on?
Jätä kommenttisi 10.5. mennessä, niin voit voittaa kuvassa olevan Eskadron Platinum Edition -korvahupun (arvo 39,00 eur)!
KILPAILU ON PÄÄTTYNYT!
YHTEISTYÖSSÄ:
Blogini idea on tuottaa vähän syvällisemmin mietittyä ja informatiivista sisältöä oman hevosenomistajan polkuni varrelta. Toki raportoin myös edistymisistämme. Blogi ei ole tavanomainen treenipäiväkirja eikä myöskään valokuvausblogi.
Valitettavasti blogien lukijamääriä ei sanele täysin sisällön laatu, vaan hieman vanhemmat teinit keräävät nuoremmista koostuvan uskollisen lukijakunnan. Näiden blogien kuvissa on yleensä paljon selfieitä. Blogit ovat varmasti tärkeitä ja kiinnostavia kohdeyleisölleen. 🙂 Sitten toinen aspekti on nämä härdelliä aiheuttavat pahasuiset anonyymit, ja niiden perässä kinastelua seuraamaan tulevat lukijat. On se minustakin hieman hauskaa joskus. 😀
Onneksi on myös mielenkiintoisia aikuisten pitämiä blogeja, joissa keskitytään tekemiseen ja asiaan. Varmaan kauniilla kuvilla on myös roolinsa, mutta en jaksa seurailla blogeja, joissa on hevostelun ulkopuolisia postauksia ja lomavalokuvia. Valokuvausblogit ovat varmasti kiinnostavia kuvausta harrastavien näkökulmasta. Itseäni kiinnostavat tilannekuvat ja havainnekuvat, oli se sitten lähikuva kaviopaiseesta tai itse piirretty kaavio esteharjoituksesta. Blogini teema ja eri alustat toimivat parhaiten, jos postauksessa on kuva, joten pyrin sellaisen aina postaukseen laittamaan.
Itse aloitin bloggaamisen juuri enkä ole löytänyt vielä sitä omaa tyyliä. Blogini aijon pitää Persoonallisena, helppolukuisena ja mielenkiintoisena.
Vaikka suomalaisista on vaikea kehua itseään, löytyy jokaisen omasta blogista jotain korvaamatonta ja ihanaa, jonka kaikki muutkin haluaisivat. Jokaisen blogista löytyy myös niitä huonoja puolia mutta se on vain hyvä, sillä olisi tylsä tutustua blogiin jossa ei näy ollenkaan sitä omaa vapautta.
Bloggaaminen ei niinkään ole niitä hyviä ja huonoja puolia, tärkeintä on se, että itse tykkää blogistaan ja haluaa sitä kirjoittaa. Jokaisella on oma tapansa luoda taidetta ja siihen pitää antaa vapaus. Hyvä blogi on vapaa ja villi eikä rajoitettu jossa luovuus ei pääse valloilleen. Persoonallisuus, se on se mitä tarvitaan;)
Mielestäni blogin kuuluu olla siisti sekä hyvin ja selkeästi kirjoitettu. Tekstistä saa ja pitää heijastua myös kirjoittajan persoona. Oma mielipide ja tyyli tulee näkyä, mutta tietenkin asia meiningillä. Blogista täytyy myös näkyä motivaatio kirjoittamista ja blogin ylläpitoa kohtaan, eihän kukaan jaksa lukea blogia jota tekijä ei edes itse jaksaisi ylläpitää. Toiset ovat tietenkin enemmän kiinnostuneita ravi puolen blogeista kun taas toiset este tai koulu, mutta jos blogi on kaikkea edellä mainittua se taatusti koukuttaa myös ’toisen lajin edustajia’ mukaansa ihmettelemään eri näkökulmia sekä sitä kuinka moneksi hevoset pystyvät. Kukaan ei myöskään jaksa lukea sivusta toiseen päivän analysointia ilman hyvä laatuisia ’todisteita’.
Blogini avulla yritän tutustuttaa ihmisiä valokuvauksen pariin sekä tekstin että kuvien avulla. Haluan tehdä blogistani tekstien avulla sen näköisen, mihin itse olen tyytyväinen = kaiken ei tarvitse olla täydellistä.
Blogissa käsitellään lajia joka ei ole vielä kovin laajasti tunnettu etenkään Suomessa. Pyrin kertomaan asioista rehellisesti, myös niistä epäonnistumisista. Blogin päätähdet ovat ihanat, villit shetlanninponi-sisarukset joista kuvia myös kelpaa katsella?
Itelläni ollut paljon lyhyt kestoisia blogeja, tähän osasyynä elämäntilanteiden muuttuminen. Aiemmissa blogeissa olen kirjoittanut tavallaan ratsastuspäiväkirjaa. Välillä oli satunnaisesti kuvia, välillä ratsastusvideoita 🙂
Itse teen itselleni mielekään blogin jossa on kuvia tekstin lisänä.
Nykyinen blogini on vaisu koska oma heppani lähti taivaslaitumille enkä enään käy talleilla niin usein.
Tietty kaipaisin blogilleni uutta ulkoasu johon omat taitoni eivät tällä hetkellä riitä…
Blogini on tekijänsä näköinen: aina valmis oppimaan uutta, miettimään omia tekemisiä ja sen avulla kehittämään omaa ratsastusta. Tänä vuonna koen, että kirjoittamiseen on tullut rentoutta ja varmuutta, sen ei tarvitse olla niin ryppyotsaista vaan joskus voi hullutella.