SYYSKUUN LOPULLA tuli ensi-iltaan uusi kotimainen elokuva, Tyttö nimeltä Varpu, joka kertoo 12 -vuotiaan tytön tarinaa. Varpu (Linnea Skog) on jo matkalla kohti aikuisuutta, tasapainotellen arjessa lapsellisen ja epäonnisen äitinsä (Paula Vesala) kanssa. Elämästä puuttuu jotain – hän haluaa löytää isänsä, jota ei ole koskaan tavannut.  Varpun ratsastusharrastus tallikavereineen luo sosiaalisen paineen ja tarpeen ”olla jotakin”. Ohjaaja Selma Vilhunen on vanha ponityttö, joka on vaikuttanut paljonkin siihen, että monet hänen elokuvistaan käsittelevät ihmisen ja hevosen välistä suhdetta tai ihmisiä hevosmaailmassa.

– Aloitin ratsastuksen 9 -vuotiaana Niinisalon varuskunnan ratsastuskoulussa Kankaanpäässä. Perheeni muutettua Espooseen jatkoin harrastustani Evitskogin ratsastuskoulussa, missä minulla oli myös hoitoponi sekä myöhemmin hoitohevonen. Ratsastin kahdesti viikossa ja kilpailin seuratasolla aktiivisesti. Aktiviisimpina aikoina kävin tallilla joka päivä, vaikka välimatka kodin ja tallin välillä oli melko pitkä. Meillä oli tallilla aivan erityisen tiivis hoitajatyttöyhteisö, teimme paljon kaikenlaista myös tallin ulkopuolella, Vilhunen kertoo.

Ratsastus on siis yhtenä osana elokuvan teemaa. Olisiko tilalla voinut olla mikä tahansa laji? Vilhusen mukaan ratsastuskouluissa on kiinnostavalla tavalla näkyvissä yhteiskunnan eri kerrostumat. Vaikka ratsastus on melko kallis harrastus, Suomessa se ei kuitenkaan ole yhtä kallis, kuin joissakin toisissa kulttuureissa. Talleilla kohtaavat erilaisista taustoista olevat tytöt, joita yhdistää rakkaus hevosiin.

– Lisäksi minua inspiroi harrastuksen kokonaisvaltaisuus: kyse ei ole vain ratsastustunnista, vaan myös tyttöjen keskinäisestä yhdessäolosta ja kokonaisvaltaisesta oppimisesta hevosharrastuksen parissa, hän jatkaa.

– Juuri tässä elokuvassa minulle oli tärkeää yhdistää pienikokoinen ja äkkiä vilkaisten hauraan oloinen Varpu sekä iso, voimakas eläin, jota Varpu kuitenkin hallitsee.

Vilhunen on myös sijoittanut talliympäristöön havaintojaan nuorten käyttäytymisestä. Tallikulttuurissa kun on vuosikymmeniä vallinnut hoitajatyttöjen hierarkia ja keskenäinen vertailu.

– Kiusaaminen ja syrjiminen ovat tuttuja ilmiöitä paitsi omasta tallitaustastani, myös esimerkiksi Ponitytöt -dokumentin tekemisen ajalta. Juuri erilaisten sosioekonomisten taustojen törmäys tallikulttuurissa on ollut ikään kuin lähtökohtana tekemiselleni, Vilhunen lisää.

Toista pääosaa näyttelevä Linnea Skog ryhtyi harjoittelemaan ratsastusta vasta saatuaan Varpun roolin. Hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta ratsastamisesta. Harjoittelua helpotti se, että hänen naapurissaan on pieni ponitalli ja siellä osaavat ohjaajat. Ratsastusosuudet jännittivät näyttelijää hyvinkin paljon.

– Viime hetkellä päätimme vaihtaa Svantea näyttelevän ponin toiseen, sillä alkuperäinen Ricco -poni osoittautui liian itsepäiseksi, Vilhunen mainitsee.

Dana -poni, joka lopulta päätyi elokuvaan Svanteksi, olikin paljon suurikokoisempi, kuin Ricco. Se ei varsinaisesti helpottanut jännitystä.

– Koska ratsastuksen opettelu on hidasta ja vaativaa, käytimme joihinkin osuuksiin myös sijaisnäyttelijää.

Vilhunen jatkaa vielä jonkin aikaa hevosaiheiden parissa, sillä ensi vuonna julkaistaan keppihevosharrastuksesta kertova dokumentti Hobbyhorse Revolution. Dokumenttielokuva tulee sisältämään ainakin paljon hevosiin liittyviä ajatuksia ja suuria tunteita.

– Uskon, että hevoset tulevat aika ajoin olemaan etsimessäni, koska elokuvallisempaa eläintä ei olekaan. Hevosen ja ihmisen suhteessa on jotain niin monitasoista, että sitä kuvaamaan ei yksi tai kaksi elokuvaa riitä, Vilhunen miettii.

Kepparielokuvan jälkeen Vilhunen alkaa kuvata Kirsikka Saaren käsikirjoittamaa elokuvaa, yhteiskunnallisesti kantaaottavaa rakkaustarinaa Hölmö nuori sydän. Siinä ei sentään ole hevosia, mutta kylläkin nuoria, jotka joutuvat selviytymään elämässä lähestulkoon vailla aikuisten apua.

Tyttö nimeltä Varpu -elokuvaan liittyen Vilhusella on myös selkeä ajatus hevosesta ystävänä.

– Pidän siitä, että ihmisistä ja ihmisten rimpuilua kuvaavassa tarinassa on mukana olento, joka on jotain muuta, kuin ihminen. Hevonen on eräänlainen inhimillisen pyristelyn hiljainen todistaja.

[embedyt] http://www.youtube.com/watch?v=EaVBqiCTndo[/embedyt]