piet-nibbelink-5-1024x683

Throwback Piet Nibbelinkin kurssille

Tulevalle kesälle ei välttämättä ole tarjolla niin paljoa tapahtumia ja toimintaa, mutta onneksi ainakin kurssitarjontaa on jonkin verran. Vuosi sitten Hevoslehti Riden avustaja Marle Muuronen vieraili hollantilaisen hevoskouluttaja Piet Nibbelinkin kurssilla Hevoslaakson tallilla Karkkilassa. Artikkeli on julkaistu alunperin Riden numerossa 4/2019.

 


Piet Nibbelink on käynyt jo yli 20 vuoden ajan opettamassa Picadero-työskentelyä ja hevosten kieltä suomalaisille hevosihmisille. Kurssit ovat suosittuja ja nykyään Pietillä on paljon suomalaisia oppilaita, joiden kanssa hän syventyy pidempiinkin opintojaksoihin. Myös Hevoslaakson yrittäjät Saara ja Raija Pohjolainen ovat Piet Nibbelinkin Deepening-ryhmässä.

 

Nibbelink opettaa ihmisille hevosten kieltä

Pietin kursseilla ei juuri opeteta tai ohjelmoida hevosia toimimaan ihmisen kielellä, kuten monilla muilla hevosten koulutukseen tai maastakäsittelyyn keskittyvillä kursseilla. Pietin tavoitteena on opettaa ihmisiä ymmärtämään paremmin hevosten eleitä ja ilmeitä, ja siten oppia käyttämään omaa kroppaasaansa kommunikoinnin välineenä.

Suureen rooliin Nibbelinkin kursseilla kohoavat myös ihmisten kehontuntemustaidot. Kursseilla tehdään paljon harjoituksia maasta käsinmyös ilman hevosia. Se auttaa katsojia ja osallistujia ymmärtämään, kuinka eri tavalla suhtaudumme kohtaamiimme haasteisiin. Esimerkiksi käveleminen silmät kiinni suljetussa tilassa muiden oppilaiden kanssa auttaa ymmärtämään, kuinka suuri merkitys on omalla suhtautumisella tilanteeseen.

Ajattelenko jo ennen harjoitusta ”Apua, tästä en selviä. Kaadun tai törmään johonkuhun.” vai muutanko asennettani siten, että ”Kävelen rauhallisesti ja minulla on riittävästi taitoja selvitä myös tilanteissa, joissa olen lähellä törmätä tai kaatua. Luotan tilanteeseen”.

 

Avoin keskustelu ja ilmapiiri

Piet ei pidä siitä, että hevosmaailmassa monia asioita pidetään ehdottomina ja esitetään mielipiteitä kärkkäästi. Hän toivoo avointa keskustelua ja hyväksyvämpää ilmapiiriä.

Nibbelinkin omalla tilalla Hollannissa hevoset asuvat niin sanotussa Paddock Paradise -konseptilla toteutetussa pihatossa, jossa hevosten elinympäristö on suunniteltu siten, että ne liikkuisivat mahdollisimman paljon. Pihatossa on erilaisia pohjia ja alueita, joita ne voivat hyödyntää syömiseen, piehtaroimiseen tai lepäämiseen. Suurin osa Pietin omista hevosista on kengittä, mutta laumasta löytyy sellaisiakin yksilöitä, joille kengättömyys ei ole sopinut.

Piet kuitenkin ymmärtää, ettei kaikilla ole mahdollisuutta pitää hevosiaan samanlaisessa ympäristössä ja muistuttaa, että valinnat pitää tehdä yksilöllisesti hevosen ja omistajan tarpeiden mukaan. Hän kuitenkin korostaa, kuinka sosiaalinen eläin hevonen on ja toivoo, että useimmat hevoset saisivat edes tarhatessaan nauttia toisten hevosten seurasta ja lajityyppillisemmästä elämästä.

 

piet-nibbelink-4-scaled
Nibbelinkin ainoat apuvälineet ovat oma mielentila, elekieli ja köysi elekielen jatkeena.

 

Virheistä pitää oppia

Piet kannustaa, että virheitä saa ja pitääkin tehdä. Niistä vain pitää ottaa opikseen. Kurssilla on helppo keskustella vaikeistakin asioista ja sanoittaa omat ajatuksensa. Erona moniin muihin kouluttajiin, Piet kehuu todella vuolaasti kaikkia oppilaitaan heti, kun havaitsee muutosta oikeaan suuntaan.

Suomalaiset ovat usein tottuneet, että ratsastusta ja maastakäsittelyä opetetaan yhä korjaamalla vain virheitä. Nibbelink kertoo, että tapa tarttuu helposti myös meidän tapaamme suhtautua hevoseen. Alamme nähdä vain virheitä joita korjata ja tapamme samalla hevosen yritteläisyyden ja oma-aloitteisuuden. Nibbelink toivoo, että hänen oppilaansa osaisivat korjata hevostaan tarvittaessa siten, että hevosen luontainen leikkisyys ja persoonallisuus säilyy toiminnan taustalla.

Pietin kursseilla puhutaan jonkin verran johtajuudesta, mutta ei siinä mielessä miten monet sen mieltävät. Hän kertoo, että meidän pitää toki ottaa oma paikkamme ja tilamme kuten lauman johtajatamma, mutta se ei tarkoita hevosen alistamista meidän tahtoomme. Nibbelinkin mukaan kohteliaisuus kulkee molempiin suuntiin. Kun vaadimme omaa tilaa ja kunnioitusta, meidän pitää sallia se myös hevoselle. 

Nibbelink työstää hevosiaan vapaana Picaderossa, joka on neliön muotoinen rajattu tila, jota käytetään hieman pyöröaitauksen tavoin. Nibbelinkin mukaan näissä kahdessa on kuitenkin suuri ero. Pyöröaitauksessa hevonen ei koskaan pääse ihmisen paineesta eroon, kun taas Picaderon kulmat ja muoto antaa hevoselle mahdollisuuden olla myös työskentelemättä ihmisen kanssa, mikäli se näin tahtoo tehdä.

Yleensä hevonen sosiaalisiana eläiminä tahtovat tehdä yhteistyötä, jos ihminen osaa lukea sitä riittävän herkästi, eikä omalla elekielellään turhauta sitä ristiriitaisilla pyynnöillä. Piet pyrkii kohti yhteistyötä, eikä ehdottomuutta. Työskentelyn päätteeksi tapahtuva luokse kutsuminen ja rapsuttelu on ihan yhtä tärkeä osa yhteistyötä kuin itse työskentelykin. Piet korostaakin, että aina pyritään kohti pientä ja herkkää työskentelyä – isojen korjausliikkeiden sijaan.

Kurssilla keskityään paljon myös köydenkäsittelytaitoihin. Piet ei juuri käytä apunaan ääniapuja tai esimerkiksi raippaa. Nibbelinkin ainoat apuvälineet ovat oma mielentila, elekieli ja köysi elekielen jatkeena. Köysi ei suinkaan ole hevosten ajamista varten, vaan selkeyttää elekieltä ja auttaa ihmistä toimimaan nopeammin kuin mihin kahdella jalalla muuten kykenisimme.

Piet käytää kurssista ison osan sen selittämiseen mihin ja miten painetta kohdistetaan. Hevoselle ei koskaan pitäisi tulla sellainen olo, että sitä jahdataan. Siksi hevoseen ei myöskään lisätä vauhtia siten, että lisättäisiin vain painetta sen takaosaan. Kun Piet haluaa siirtää hevosen raviin, hän hyödnytää hevosen ravin luontaista kaksitahtista rytmiä ja nostaa narua käsissään ylöspäin tai tarpeen tullen heittää sen vain suoraan ilmaan.

Laukkaan siirtyminen tapahtuu myös hevosen laukan rytmin avulla, joka on kolmitahtinen. Katsomossa eron näiden kahden tavan välillä huomaa selkeästi. Jos hevonen ajettaisiin raviin tai laukkaan, se juoksisi karkuun pää pystyssä. Pietin tavalla ne nostavat ravin tai laukan ja jäävän myös henkisesti työskentelemään, mutta myös liikkuvat luonnostaan kootummin ja lennokkaammin. Mielenkiintoisinta on huomata, että Piet saa hyvin nopeasti minkä tahansa hevosen toimimaan kanssaan ilman, että sille on erikseen opetettu Picaderossa työskentelyä tai ravi- ja laukkasiirtymisiä. Kommunikointi ja yhteistyö vieraidenkin hevosten kanssa näyttää harmoniselta.

 

Työskentelyä hevosten kanssa

Nibbelinkin kurssilla oppilaat työskentelevät sekä omiensa että muiden kurssilaisten hevosten kanssa. Tämä johtuu siitä, että Pietin mukaan meidän pitää pystyä muuttamaan omia apujamme hevosen mukaan, eikä ohjelmoida vain hevosta toimimaan meidän mukaan. Kurssilla on iso kattaus erilaisia hevosia; on pieniä ja isoja, nopeita ja vähän hitaampia. Kuitenkin heti kun picaderossa työskentelevä ihminen toimi oikein, hevoset lähtivät nopeasti mukaan työskentelyyn. Aremmat ja nopeat hevoset opettivat oppilaille tarkuutta – mihin ja milloin lisätä painetta, ja kuinka herkästi hevonen voi reagoida elekieleemme. Hitaammat ja enemmän ruohosta kiinnostuneet taas opettivat oppilaille nopeutta reagoida tilanteisiin ja kuinka innostaa vähän laiskempikin hevonen leikkisään yhteistyöhön ajamisen sijaan.

Piet Nibbelink korostaa, että hänen tapansa toimia hevosten kanssa ei ole mikään metodi, jota pitäisi seurata aukottomasti, vaan enemmänki työkalupakki, jonka avulla on helpompi ymmärtää hevosia ja ymmärtää, kuinka monipuolisia työkaluja meillä on jo käytössä jos osaamme käyttää niitä. 

 

Poimintoja kurssilta:

  • Yhteistyötä, ei ehdottomuutta
  • Hevonen ei saa tuntea itseään jahdatuksi, mieluummin ylöspäin suuntautuvat avut
  • Kun olemme itsekin iloisia ja rentoutuneita, pystymme olemaan läsnä hevosen kanssa
  • Kun käytämme kaikkia aistejamme, se on kuin kuudes aisti
  • Mielentila on yksi tärkeimmistä työkaluistamme
  • Meidän tehtävämme on mukauttaa omat apumme hevosen mukaan, ei toisin päin
  • Anna hevoselle tilaa liikkua eteenpäin Picaderossa
  • Jos haluat hevosen liikkuvan eteen, liikuta myös omia jalkojasi
  • Tavoitteena pieni ja tarkka työskentely, ei isoja korjausliikkeitä

 

Teksti ja kuvat: Marle Muuronen

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *