Keppihevonen: 44. Luku

Keppihevonen: 44. Luku

Siru katseli ympärilleen. Lähes viikon mittainen vesisade oli kääntynyt jälleen pakkasen puolelle, joka oli saanut luonnon suorastaan säihkymään. Joka paikka oli jäätyneiden vesipisaroiden sekä jääkiteiden koristama ja auringonsäteet saivat jään sädehtimään heidän ympärillään kuin timantit. Maassa yhä oleva lumikerros oli saanut yllensä kovan kuoren ja hankikanto kannatteli vaivattomasti heistä jokaista. Tuntui juhlalliselta kulkea vanhan korpimetsän […]

Lue lisää
Keppihevonen: 43. Luku

Keppihevonen: 43. Luku

Sirun oli vaikeaa hyväksyä mummon ehdottomuutta siinä, että he eivät saisi kajota menneisiin tapahtumiin liiaksi. Siru oli nimittäin täysin varma siitä, että olemassa olisi varmasti jokin keino, jolla he voisivat pelastaa palavasta talosta kaikki, myös Matiaksen, kun he vain miettisivät kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, mahdollisimman tarkasti. Hän oli purkanut epätoivoaan Joonakselle ja Hillalle, kun Hillakin oli […]

Lue lisää
Keppihevonen: 42. Luku

Keppihevonen: 42. Luku

Se päivä oli vaatinut veronsa ja Sirun vointi oli romahtanut. Seuraavat päivät Siru eli kuin usvan saartamana. Hän kamppaili sisällään hallitsevia ristiriitaisia tunteitaan vastaan ja yritti kerta toisensa jälkeen jäsentää kaikkea kuulemaansa järkeväksi kokonaisuudeksi, eheäksi tarinaksi, jossa hänellä itselläänkin olisi jokin merkittävä rooli. Vaikka Siru oli ehtinyt sopeutua ajatukseen, että maailmassa oli taikahevosia, hän ei […]

Lue lisää
Keppihevonen: 41. Luku

Keppihevonen: 41. Luku

Ulkona oli jo säkkipimeää ja keittiön valo oli muuttunut keinotekoisen keltaiseksi, mutta kukaan heistä ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Ainoa muistutus ajan kulusta oli keittiön seinällä raksuttava kello, jonka tasainen ääni tuntui kuitenkin vain lisäävän keittiössä vallitsevaa epätodellista tunnelmaa.   -”Kuten kerroin, meistä tuli Matiaksen kanssa nopeasti erottamaton kaksikko. Tai pikemminkin nelikko, sillä Blanco ja […]

Lue lisää
Keppihevonen: 40. Luku

Keppihevonen: 40. Luku

-”Nyt te sitten tiedätte, kuka Matias oikein oli ja kuinka hän sai taikahevosensa.” mummo jatkoi ja empi hetken.  ”En tiedä mitä kertoisin teille sen kyseisen illan jälkeisistä päivistä. Mutta kuten arvata saattaa, Matiaksen ja Blancon yhteys muodostui hyvin nopeasti syväksi kumppanuudeksi. Toisin kuin muut taikahevoset ovat isäntiensä vallan alla, Blanco oli Matiakselle täysin vertainen. Blanco […]

Lue lisää
Keppihevonen: 39. Luku

Keppihevonen: 39. Luku

-”Ennen kuin kerron, miten tapasin isoisäsi ensimmäisen kerran, minun on kerrottava teille vuorostaan hänen tarinansa. Teidän on tärkeää tietää, mitä hänen elämässään oli tapahtunut, ennen kuin tiemme kohtasivat, sillä kuten tulette vielä huomaamaan, hän on koko kertomukseni keskushenkilö. Ilman sinun isoisääsi, emme istuisi nyt tässä, tänä sateisena kevättalven päivänä.” mummo sanoi ja katsahti Siruun päin. […]

Lue lisää
Keppihevonen: 38. Luku

Keppihevonen: 38. Luku

Se päivä oli ollut loskantäyteinen, kun mummo oli saapunut heille kylään, pian Sirun kotiuduttua. Mummo oli ajanut kopperollaan talon pihalle ja Siru oli katsonut huoneensa ikkunasta kuinka mummon auton renkaiden alta väistyi lumen ja loskan sekaista harmaata massaa, joka jätti auton pyörät hetkeksi sutimaan paikoilleen kunnes mummo sai nykäistyä autonsa raskaan massan yli, takaisin pitävälle […]

Lue lisää
Keppihevonen: 37. Luku

Keppihevonen: 37. Luku

Kun seuraava aamu valkeni, Siru oli kuin uudestisyntynyt. Hän oli niin täynnä tarmoa, että lääkäri joutui suorastaan toppuuttelemaan häntä, ettei hän vain olisi hätiköinyt toipumisensa suhteen. -”Sinähän olet aivan kuin lentoon lähdössä.” Lääkäri sanoi hymyillen tutkiessaan Sirun vieressä olevia monitoreja. ”Taisi ystävien vierailu tehdä hyvää.” hän jatkoi vinkaten silmää Sirun äidille.   Sirun oli vaikeaa […]

Lue lisää
Keppihevonen: 36. Luku

Keppihevonen: 36. Luku

Ensimmäinen asia, mitä Siru sairaalassa herättyään näki, oli hänen äitinsä helpottuneet kasvot. -”Luojan kiitos, Siru…” äiti huokaisi, kun Siru avasi silmänsä ja katsoi äitiään kysyvästi. Äiti kurottautui halaamaan Sirua ja rutisti häntä niin, että Sirun oli parkaistava hieman, jotta äiti ymmärtäisi lopettaa. Kyljessä oli edelleen jomottavaa kipua. -”Anteeksi Siru, minä… Minä olin vain niin huolissani…” […]

Lue lisää
Keppihevonen: 35. Luku

Keppihevonen: 35. Luku

Suuren päivän aamu koitti. Siru havahtui hiestä märkänä herätyskellon korvia vihlovaan pirinään. Hän tunsi kuinka kylmä hiki oli liimannut yöpaidan inhottavasti hänen selkäänsä vasten, pulssikin tuntui olevan koholla. Siru istuutui sänkynsä reunalle ja painoi päänsä hetkeksi käsiinsä. Mitä unta hän olikaan nähnyt? Herätyskellon pirinä oli katkaissut unen kuin veitsellä leikaten ja Sirun oli nyt vaikea […]

Lue lisää