Ratsastuskeskus Aino sai huhtikuun alussa vieraakseen moninkertaisen olympiamitalistin, brasilialaisen esteratsastaja ja valmentaja Rodrigo Pessoan. 46-vuotias Pessoa on voittanut mm. henkilökohtaisen kultamitalin Ateenan olympialaisissa vuonna 2004. GP-luokkavoittojakin miehellä on noin 70 kappaletta.
Järvenpään valmennusklinikkaa oli saapunut maanantai-iltana katsomaan runsaslukuinen yleisö. Tilaisuuden alkuun kuultiin Pessoan haastattelu, jossa hän kertoi valmennusmetodeistaan sekä keskeisistä ajatuksistaan kilparatsastuksen suhteen. Pessoan linjaus oli yksinkertainen: kurinalaisuus auttaa tavoitteiden saavuttamisessa ja kärsivällisyys kovassa treenissä. Hevosta ratsastettaessa tulisi ennen kaikkea keskittyä, säilyttää rytmi, tasapaino sekä kontrolli. Treenatessa työstetään tiettyyn rajaan asti, mutta ratsastajan pitää ymmärtää, milloin harjoitus on hyvä lopettaa.
Ensimmäisessä demoryhmässä ratsastivat Madis Morna Chardonnay Nahilla sekä Jessica Timgren Tanjalla. Pessoa aloitti käytännön harjoitukset pyytämällä ratsukot ympyrälle. Ratsastajien tuli ylittää puomi käynnissä ja sisäpohkeella väistättää sen jälkeen hevonen takaisin ympyrän uralle. Timgrenilla ei ollut kannuksia ja Pessoa mainitsi useaan otteeseen kyseisen tamman olevan pohkeen takana. – Hevosen saa pohkeen eteen vain käyttämällä jalkaa tai kannuksia, hän sanoi. Tanja protestoi myös puomilla. – Puomitehtäviä ei saisi välttää, mutta ei myöskään viedä liian pitkälle hankalan hevosen kanssa, Pessoa summasi.
Seuraavan ryhmän kanssa edettiin pidemmälle radan ratsastamiseen. Ratsastajina olivat Valtteri Reilin Fredillä sekä Antti Linna Voltanolla. Kuinka ollakaan, myös tämän ryhmän kanssa lähdettiin liikkeelle aivan perusteista. Ratsastajien jalustimia lyhennettiin, jotta paino oli kannoilla ja siten parempi ote hevoseen. – Näin ratsastajankin asento hypyssä on luonnollisempi, Pessoa kertoi. – Pitkiltä ratsastajilta tasapainon säilyttäminen vaatii enemmän työtä, hän lisäsi.
Rodrigo Pessoa tietää mistä puhuu, sillä hän johdatti Irlannin maajoukkueen mitaleille viime vuoden EM-kilpailuissa. Toimivasta valmennusmentaliteetista kertoo varmasti myös miehen tulokset ehkä hänen tunnetuimman kilparatsunsa Baloubet du Rouetin kanssa, joka hyppäsi jo 9-vuotiaana GP-luokkia. – 5-7 vuotiaat hevoset ovat parhaita, kun halutaan seurata kehitystä. Ennen kahdeksaa ikävuotta on vaikeaa sanoa, onko jostain hevosesta isojen luokkien hyppääjäksi. – Hevosten kasvattaminen on kuin rulettia kasinolla – joskus onni voi osua kohdalleen, hän nauroi.
Lue täyspitkä artikkeli kesäkuun Hevoslehti Ridestä nro 3/19. Tilaa Ride kotiisi tästä linkistä!
Teksti: Penina Peltonen, kuvat: Krista Heikkilä
