Ratsukon fysioterapia: Ratsukoiden yleisin ongelma on vinous

Ratsukon fysioterapia: Ratsukoiden yleisin ongelma on vinous

Artikkeli on julkaistu alunperin Riden numerossa 3-4/2020.

 

Hevosen ja ratsastajan liikkuminen sekä kehon käyttö vaikuttavat toisiinsa. Siksi yhä useampi ratsastaja haluaa oppia kommunikoimaan ja viestimään kehollaan selkeämmin, jotta yhteistyö hevosen kanssa olisi mahdollisimman saumatonta. Yksi työkalu vaikuttavaan ja ergonomiseen liikkeeseen on ratsastusfysioterapia. Playsson.netin uusi Keppiä ja porkkanaa -videosarja esittelee YouTubessa sekä IGTV:ssä erilaisia hevosalan tahoja. Sarjan toisessa osassa haastateltavaksi pääsi HurdaPhysion eläinten fysioterapiaan erikoistuva fysioterapeutti Henna Tolvanen.

Tolvasen hevoshistoria alkoi jo ennen hänen syntymäänsä. Hänen sukulaisillaan on ollut ravihevosia ja Tolvanen on itse aloittanut ratsastuksen 8-vuotiaana. Ensimmäisen oman hevosen hän sai 17-vuotiaana. Hevosen nimi oli Hurda ja siitä on myös Tolvasen yritys saanut nimensä.

Tolvasen työura vie suurelta osalta hevosten pariin. Tolvanen aloitti ratsastuskoulussa tallityöntekijänä ja tuntiopettajana, ensimmäinen ammattinimike oli hevosharrasteohjaaja. Harrasteohjaajan tutkinnon jälkeen Tolvanen jatkoi opiskelua ja suoritti tallimestarin erikoisammattitutkinnon, jonka jälkeen hän työskenteli pitkään tallimestarina. Tästä Tolvanen on jatkanut opiskelua vielä hevosten valmentajan ammattitutkintoon suuntautuen hevoshierontaan.

Hierojana Tolvanen koki, että hänellä on liian vähän työkaluja vaikuttaa ja auttaa hoitamaan asiakkaitaan. Samalla ratsastajan rooli hevosen fysiikkaan nousi hyvin voimakkaasti. Tästä syystä Tolvanen onkin nyt pyrkinyt keskittymään paljon ratsastajan fysiikkaan ja korjaamaan ratsastajan kehon käyttöä, jotta myös hevosen liikkuminen olisi entistä parempaa. Opiskelu ei siis loppunut vielä tähänkään, vaan Tolvanen opiskeli vielä fysioterapeutiksi ja suorittaa parhaillaan eläinten fysioterapian erikoistumisopintoja.

Nykyaikana on aina mahdollista jatkaa opintoja muutamallakin tasolla, eikä ensimmäisen ammattinimikkeen tarvitse olla se, mihin jää. Tolvanen kokee monen ammattinimikkeen olevan hyödyksi hänen nykyisessä työssään. Pitkän oman harrastuneisuuden, laajan koulutuspohjan ja monipuolisen hevosalan työkokemuksen ansiosta Tolvanen kokee ymmärtävänsä eri ratsastuslajien vaatimukset ja sen, mitä niissä vaaditaan ratsastajan keholta ja kehon käytöltä. Näin hän pääsee myös auttamaan ratsastajia paremmin fysioterapeutin työssään.

 

Ohjaus-kylki-768x1024
Brittitutkimuksen mukaan ratsastajista ainoastaan 14 prosenttia koki, että heidän kehonsa haasteet heijastuvat hevoseen.

 

Hevonen peilaa ratsastajaa hyvässä ja pahassa

Suurimmista ongelmista, joita ratsukoista näkyy, on vinous. – Vinous nousee esiin yleensä siinä, kun ratsastaja kertoo hevosen olevan vino. Hevosen on vaikeampaa taivuttaa tai nostaa laukkaa tiettyyn suuntaan, Tolvanen kertoo. – Vinoudesta puhuttaessa ongelmana, tulee selvittää, kummasta vinous johtuu – johtuuko vinous hevosesta vai ratsastajasta, hän jatkaa. 

Hevonen peilaa ratsastajan kehon käyttöä todella hyvin, mutta toisaalta oppii myös turtumaan ratsastajan ristiriitaisiin signaaleihin. Hevonen pyrkii luontaisesti aina ratsastajan painon alle, mutta mitä parempi ratsastaja, sitä paremmin ratsastaja voi korjata hevosen liikkumista. – Tämä ei kuitenkaan välttämättä korjaa hevosen liikettä ja kehon käyttöä liikemekaanisesti. Päällisin puolin voi näyttääkin, että hevonen liikkuu suorempaan tai muuten paremmin, Tolvanen selittää. – Itseasiassa se (hevonen) on ottanut jotain kompensatorisia liikemalleja käyttöön, mitkä pidemmällä tähtäimellä jumittavat ja kipeyttävät ja saattavat jopa aiheuttaa rasitusvammoja, hän lisää.

Hevosen vinous ei tule välttämättä esiin suoralla linjalla, vaan se voi näkyä vain laukan nostamisen haasteena tai siinä, ettei hevonen tee väistöjä. Yksi yleinen esimerkkitilanne on, kun ratsastaja sanoo, että hevosta on vaikeaa kääntää jompaan kumpaan suuntaan. Hevonen voi olla luonnostaan vasen- tai oikeakavioinen, kuten ihmisiäkin on vasen- ja oikeakätisiä. – Tällainen epäsymmetrisyys on erittäin luonnollista. Ei ole olemassa sellaista elollista olentoa, joka olisi täysin symmetrinen, Tolvanen summaa. 

Oleellista on se, miten epäsymmetristä kehoa käyttää, eikä se, että keho vain näyttää symmetriseltä. – Vaikka jalat olisivat eripituiset tai selkä mutkalla, niin sellaisilla asioilla ei ole merkitystä. Sillä on, miten niitä jalkoja tai selkää käytetään, Tolvanen havainnoi.

 

Ongelmia ei tunnisteta

Kohdatessaan ja katsoessaan ratsukkoa Tolvanen pyrkii näkemään “nahan alle” hevosen sekä ratsastajan liikkumista. Tolvanen kokee erityisosaamisekseen selvittää, mikä kehossa aktivoituu, mikä siellä jää mahdollisesti käyttämättä ja onko liikkuminen rentoa. Näiden kiintopisteiden avulla Tolvanen pyrkii analysoimaan kehon luonnollista ja rauhallista toimintaa liikkeen aikana.

Tolvanen väittää, että ratsastaja ei korjaa tai huomaa virheitä esimerkiksi omassa vinoudessaan kovinkaan usein. Hän nostaa esille brittiläistutkimuksen, jossa oli tehty kipukyselyä kilparatsastajille. Tutkimustuloksissa selvisi, että ratsastajista ainoastaan 14 prosenttia koki, että heidän kehonsa haasteet heijastuvat hevoseen. Tämä on Tolvasen mielestä aika uskomatonta. – Korkean tason ratsastajat ajattelevat, että kun heillä on jokin kiputila heidän kropassaan, se ei häiritse hevosta, Tolvanen sanoo. Hän itse on sitä mieltä, että haaste ratsastajan kehossa häiritsee hevosta ratsastuksen aikana enemmän tai vähemmän lähes joka kerta.

 

Oheisharjoittelu mukaan

Ratsastajat haluavat keskittyä paljon lajinmukaiseen tekemiseen, koska se on heistä kivaa ja he haluavat hioa niitä kohtia. Kuka kouluratsastaja ei haluaisi harjoitella onnistuvia ja teräviä laukanvaihtoja? Tai mikä esteratsukko ei hyppäisi esteitä ja valmentautuisi niillä?

Lajiosaaminen ja -tekniikka ovat kuitenkin pyramidin huipulla. Tästä syystä harjoiteltavien portaiden pitäisi nousta alhaalta kohti lajiosaamista. Lajitekniikan hiomisen alla tulisi olla aina peruskunto- ja voimaharjoitteita, sillä ne rasittavat ja vahvistavat kehossa myös niitä kohtia, joiden tarvitsee olla vahvoina pyramidin huipulla, teknisesti vaativimmissa suorituksissa.

Tolvasen vertaillessa hapen kulutusta, yhden minuutin esteradan suorittaminen vaatii vastaavaa hapenottokykyä, kuin kymmenen kilometrin juokseminen 60 minuuttiin. Keuhkoilta ja sydämeltä vaaditaan siis kovaa kapasiteettia.

Yleisohjeena Tolvanen suosittelee ratsastajia tutustumaan terveysliikuntasuosituksiin. – Niissä on huomioitu kaikki fyysisyyden eri osa-alueet: peruskuntoharjoittelu, voimaharjoittelu sekä liikehallinta- ja tekniikkaharjoittelut. Ne ovat sitä pyramidin huippua, hän ohjeistaa. – Omaa tekemistä on hyvä miettiä juuri siltä kantilta, että harjoittelussa olisi mukana kaikki osa-alueet, jotka vaikuttavat hevosen ja ratsastajan suorituksiin. Vaikuttamalla liikkeeseen vaikuttaa yhteistyön sujuvuuteen, jaksamiseen, kestävyyteen, kuntoutumiseen sekä jopa kipuun ja stressiin, Tolvanen toteaa.

 

Harjoittelupyramidi-1024x1024

 

Tutustu HurdaPhysion toimintaan: www.hurdaphysio.fi 
Instagramissa: @hurdaphysio

 

Teksti: Eveliina Piispanen, kuvat: Henna Tolvanen

 

Author Image
Vierailija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *