home Artikkelit, Ratsastaja, Tapahtumat, Valmennus ja kilpailu Ratsastusjousiammunta kiehtoo vauhdikkuudellaan

Ratsastusjousiammunta kiehtoo vauhdikkuudellaan

Ratsastusjousiammunta kerää tasaisesti suosiota uutena, jännittävänä lajina. Tämä ratsastuksen ja
jousiammunnan yhdistelmä on nykyisin urheilulajiksi luettava laji, jossa hevonen laukkaa erityyppisillä
radoilla ratsastajan ampuessa jousella nuolia maalitauluihin. – Jousen tulee olla perinteinen
käsinviritettävä jousi ja jousessa ei saa olla minkäänlaisia tähtäimiä tai nuolihyllyä, harrastaja Tino
Suhonen, 15, kertoo. Radat ovat tulleet eri puolilta maailmaa. Joillakin radoilla voi ajatella esimerkiksi
strategisesti nuolien määrää tai vain olla nopea ja ampua mahdollisimman tarkasti nuolia maalitauluihin.
Ne ovat polveutuneet entisajan metsästys- ja sotatilanteista sekä -harjoituksista.

Lajilla on siis historiallinen puoli, mikä näkyy pukeutumisessa ja varusteissa. – Suomessa, ulkomailla
sekä etenkin kisoissa näkee ratsastushousuja ja tyylikkäitä kisavaatteita. Niihin kuuluvat pussihousut,
kaftaanit ja hameet. Hevosten varusteet vaihtelevat estesatuloista lampaankarvataljalla päällystettyyn
ratsastusjousiammuntasatulaan, Nuppu Siro, 15, tarkentaa. Ratsastusjousiammunta vaatii ratsastajalta
hyvää kuntoa, rohkeutta sekä joustavuutta. Lisänä heittäytymiskyky tehdä jotain hullunrohkeaa on
plussaa.

Yleensä ratsastusjousiammunnassa ei viedä omia hevosia ulkomaille, jonka takia hevosen käsittely- ja
ratsastustaidot tulee olla hyvät. Lajin voi kuitenkin aloittaa kuka tahansa, sillä Suomessa on hyvät
mahdollisuudet harrastamiseen. Tällä hetkellä kotimaisia harrastajia löytyy noin yli 200. nuorista
vanhoihin. Ratsastustaitojen lisäksi laji vaatii myös jousenkäsittelytaitoja. Molemmat voi kuitenkin
aloittaa aivan alkeista. – Alkuun olisi hyvä käydä hieman kokeneemman harrastajan tai lajin valmentajan
opeissa, Suhonen neuvoo.

 

Ratsastusjousiammunnassa radat ovat tulleet eri puolilta maailmaa. Ne ovat polveutuneet entisajan metsästys- ja sotatilanteista. Tässä radalla Tino Suhonen.

 

Hevoselta ratsastusjousiammunnassa vaaditaan ennen kaikkea rauhallisuutta ja rohkeutta.
Luottamussuhteen ratsastajaan tulee olla kunnossa. Hevosen pitää myös sietää ratsastajan liikkumista
jousella ammuttaessa sekä siitä kuuluvaa ääntä. Ratsastaja tarvitsee käsiään ampumiseen, joten hevosta
voi ohjata vain painoavuilla. – Kokemuksesta voin sanoa, ettei päältäpäin näe sopiiko jokin hevonen lajiin
vai ei, Siro kertoo. Hevosesta saattaa olla ratsastusjousiammuntaan, vaikkei päältäpäin niin
vaikuttaisikaan.

Ratsastusjousiammunnassa ratsastusta ja jousiammuntaa harjoitellaan enemmän erikseen kuin yhdessä. – Olisi hyvä ampua päivittäin tai ainakin useamman kerran viikossa, koska ampumatekniikkaa ja -taitoa on
harjoiteltava sekä ylläpidettävä. Silloin treenaaminen hevosen kanssa ei mene pelkästään jouseen
keskittymiseen, Suhonen selventää. Etenkin talvella harjoitukset ovat erikseen, sillä ilman maneesia
pohjien ollessa mahdollisesti huonossa kunnossa, hevosen kanssa on hankalampaa harjoitella. Lajissa
järjestetään kilpailuja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Suomessa pidetään pieniä kilpailuja, postal
macheja sekä SM-kilpailut joka syksy. – Postal machit käydään muiden maiden kanssa netin välityksellä,
Siro kertoo. Ulkomailla järjestetään paljon kilpailuja MM-tasolle asti.

Ratsastusjousiammuntaa harrastava Nuppu Siro on harrastanut ratsastusta yhdeksän vuotta, joista kolme
ratsastusjousiammuntaa. Ratsastusjousiammunnan hän aloitti äitinsä innoittamana 12-vuotiaana. – Siitä
lähtien harrastus on vain muuttunut yhä enemmän elämäntyyliksi, hän sanoo. Hänen valmentajansa Anna
Minkkinen valmentaa häntä viikoittain netin välityksellä ja hevosen selässä tai maasta ammunnassa pari
kolme kertaa kuussa. Sirolla on oma hevonen, jolla hän ratsastaa muutaman kerran viikossa. – Pääsen
noin 1-6 kertaa kuukaudessa ampumaan hevosen selästä, mutta harjoittelen jousiammuntaa joka viikko 2-
6 päivänä, Siro jatkaa. Nuolia hän ampuu viikossa noin 200-700 kappaletta. Siron mielestä lajissa
kiehtovinta on sen historiallisuus sekä vauhti. Siro ompelee myös vaatteensa itse. Hän rakastaa hevosten kanssa työskentelyä sekä laukkaamisen ja ampumisen riemua. – Adrenaliiniin jää pahasti koukkuun. SM-kilpailuissa Siro on menestynyt voittaen vuonna 2017 ja ollen kaudella 2018 neljäs. Tavoitteena Nupulla on vuodelle 2019 Korean MM-kilpailut. Hän on myös Valio-Akatemian stipendiaatti.

Myös Tino Suhonen harrastaa ratsastusjousiammuntaa aktiivisesti. Ratsastusta hän on harrastanut 5-
vuotiaasta asti. Isä Marko Suhonen toi lajia Suomeen jo vuonna 2009, jonka kautta poikakin on päätynyt ratsastusjousiammunnan pariin. Hän harjoittelee tekniikkaa, nopeutta, osumista ja hyvää asentoa
hevosen selässä. – Iskän kanssa treenataan aika paljon kentällä, koska meillä ei ole kunnollista rataa.
Kesäisin parin kilometrin päässä on ravureiden käyttämä suora, johon voimme viedä taulut ja harjoitella
siellä, Tino Suhonen kertoo. Hänen perheellään on yhteisessä käytössä oma suomenhevonen. Suhosta
lajissa kiehtoo eniten hevosten kanssa oleminen sekä oma kehittyminen. Vauhtiakin välillä riittää. – On
hienoa päästä kilpailemaan, kahdesti olen ollut myös ulkomailla, Suhonen sanoo. Lisäksi hän on
menestynyt SM-kilpailuissa voittaen kaksi kertaa pronssia sekä vuonna 2018 hopeaa. Tavoitteena on
voittaa SM-kultaa sekä menestyä ulkomailla. Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Hevoslehti RIDEn numerossa 1/18.

 

Lisätietoja lajista: www.srjl.fi
Nuppu IG:ssä: @rose_arrow
Tino IG:ssä: @tinosuhonen

 

Unkarilaisen radan maalitaulut.

 

Teksti: Anniina Katajisto, kuvat: Katariina Cozmei, Tanja Suhonen, Penina Peltonen

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *