home Artikkelit, Ratsastaja, Tapahtumat, Trendit, Valmennus ja kilpailu Ratsastuksen EM-kilpailuiden aktivisti: ”Vastustan ratsastusta”

Ratsastuksen EM-kilpailuiden aktivisti: ”Vastustan ratsastusta”

EM-kilpailuissa kentälle juossut eläinaktivisti: “Vastustan ratsastusta. Mieluummin näen hevosten elävän kuin hevoset ja tulevan hoidetuiksi hevosina.”

 

Rotterdamin EM-kilpailuissa koettiin jotain ennennäkemätöntä. Isäntämaa Hollantia edustanut ratsukko Marc Houtzager ja Calimero oli juuri aloittanut suorituksensa sunnuntain estefinaalissa, kun katsomosta ryntäsi kentälle kaksi ihmistä. He olivat kirjoittaneet ihoonsa englanniksi mm. “eläin, ei ihmisen leikkikalu” ja “lopeta hevosten orjuuttaminen”. Asiasta uutisoi Suomessa mm. Iltalehti.

Näkyvä kampanjointi hevosurheilua vastaan on verrattain harvinaista ja hevosihmiset ympäri maailman ovat viime viikkoina ihmetelleet, mitä tällä “viuhahduksella” haluttiin saavuttaa. Halusimme selvittää, mitä ja ennen kaikkea miksi näin tapahtui. Tavoitimme toisen radalle juosseista eläinaktivisteista.

 

Kuka olet?

– Nimeni on Amber. Olen 19-vuotias ja asun tällä hetkellä Hollannissa. Teen paljon vapaaehtoistyötä eläinten hyvinvoinnin ja oikeuksien puolesta työskentelevissä järjestöissä, kuten Vegan Strike Groupissa. Hiljattain perustin myös oman järjestön, The Anti-Speciesist Dutyn. Olin aiemmin ratsastaja, mutten ratsasta enää.

 

Työskentelet eläinten oikeuksien kanssa ja sinulla on oma järjestö? Mikä on sinun tai järjestösi agenda mitä tulee eläinten oikeuksiin?

– Kuten kerroin, teen paljon vapaaehtoistyötä muille järjestöille. Aloitin Save Movementissa, kansainvälisessä verkostossa, jonka kanssa teemme “yövartioita” teurastamoille. Annamme eläimille vettä ja rakkautta, mutta ennen kaikkea kasvot. Tällä hetkellä teemme myös niin sanottua kenttätyötä, joka tarkoittaa, että jalkaudumme kaduille ja näytämme videopätkiä aloilta, jotka riistävät eläimiä. Kun ihmiset ovat kiinnostuneita, keskustelemme heidän kanssaan ja yritämme antaa heille eväitä ajatustensa tueksi.

Olen vapaaehtoisena myös monissa muissa järjestöissä, mutta ymmärsin, että tahdon tehdä enemmän ja enemmän. Halusin tehdä sen yhden nimen alla ja sellaisten moraalisten standardien ohjaamana, joita haluan seurata, joten perustin The Anti-Speciesist Dutyn. Kun tietää totuuden, on velvollisuus toimia. Projekti on vasta alussa eikä toiminta näytä vielä kovin aktiiviselta, mutta työskentelen taustalla kovasti.

Kaikkien järjestöjemme tavoite on antaa eläimille niiden ansaitsemat oikeudet lopettaa spesismi, eli oletus ihmisten paremmuudesta, joka johtaa eläinten hyväksikäyttöön.

 

Mikä on taustasi ja historiasi hevosten kanssa?

– Aloitin ratsastuksen lapsena ratsastuskoulussa. Rakastin sitä joka solullani, koko sydämelläni ja sielullani. Se, mitä monet opettajat minulle opettivat, ei tuntunut oikealta ja mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän aloin ajatella. Minulla oli etuoikeus työskennellä monien erilaisten hevosten kanssa. Ratsastuskouluhevosten, hoitohevosten, koulutettavien hevosten, ystävieni hevosten… Aloin tehdä pohjatyötä ja opettelin ratsastamaan eri lajeissa. Harrastin kouluratsastusta, esteitä, maastoesteitä ja ratsastin hetken jopa westerniä. Osallistuin myös kilpailuihin ja kävin paljon eri valmentajien tunneilla. Tutustuin myös Centered Ridingiin ja akateemiseen ratsastustaiteeseen.

Yritin kovasti oppia lisää. Luin paljon kirjoja, katselin valtavasti videoita ja selasin nettisivuja. Yhdessä vaiheessa opin, että kuolaimen kanssa ratsastaminen on eläimelle erittäin kivuliasta ja stressaavaa, vaikkei ratsastaja edes koskisi ohjiin. Aloin ratsastaa kuolaimetta ja tutustuin erilaisiin suitsiin. Sitten opin, että suitset on suunniteltu asettumaan hevosen pään herkille kohdille – joita ei oikeastaan voi edes välttää, koska heidän päänsä ovat todella herkkiä kaikkialta. Silloin siirryin ratsastamaan kaulanarulla.

Tein paljon myös maastakäsittelyä ja straightness trainingia. Opin enemmän ja enemmän hevosten kehonkielestä. Sanoin aina, että haluan rehellisen, reilun ja tasa-arvoisen suhteen hevosen kanssa. Mutta mitä enemmän tiesin, sitä enemmän ymmärsin, että hetkellä jolloin kiipeän hevosen selkään, tasa-arvo, reiluus ja rehellisyys katoavat ja teen omasta puolestani erittäin dominoivan valinnan. En ollut rehellinen siitä, mitä hevonen oikeasti tarvitsi tai halusi. Siksi lopetin ratsastuksen.

 

Sinulla on oma hevonen? Miten hän elää ja mitä teet hänen kanssaan?

– En halua kutsua itseäni hevosen”omistajaksi”. En enää sen jälkeen, kun ymmärsin faktan, että he ovat yksilöitä, omine identiteetteineen ja tarpeineen. He ovat omia itsejään ja minä vain maksan laskut. Mutta voidaan sanoa, että paperilla omistan hevosen. Hän elää ulkona muiden hevosten kanssa, saa terveellistä ruokaa sekä vettä ja hänellä on mahdollisuus päästä suojaan auringolta, sateelta ja tuulelta. Pääasiassa annan hänen vain olla.

Hän on luonteeltaan introvertti, mutta kun hän näyttää minulle, että haluaa tehdä jotakin, on minun tehtäväni selvittää, mitä hän tarkalleen ottaen tahtoo. Se voi olla “freedom dressagea”, sillä hän osaa muutamia temppuja tai vain kävelyä yhdessä, jossa hän käyttää kaulanarua turvallisuuden vuoksi. Hän saa kaiken mitä tarvitsee. Annan hänelle rakkautta ja hoivaa, mutta yritän olla häiritsemättä niin paljon kuin mahdollista. (Freedom dressage tunnetaan myös liberty dressagena tai libertynä, toim.huom.)

 

Mitä ajattelet hevosurheilusta? Mikä on ydinongelma – huolenpito hevosista vai koko “systeemi”?

– Minulla on useita ongelmia hevosurheilun kanssa. Ensinnäkin, vastustan ratsastusta. Mieluummin näen hevosten elävän kuin hevoset ja tulevan hoidetuiksi hevosina. Nykyään ihmiset unohtavat, mitä hevonen todella tarvitsee ja huolehtivat heistä, kuin ihmisistä, eli antromorphisesti. Täysin terveitä hevosia puetaan, kun ihmistä palelee ja ne lukitaan talliin. Miksi on surullista lukita koira häkkiin, mutta kaikki hyväksyvät sen, että sama tehdään hevoselle? Hevosten pitäisi päästä liikkumaan vapaasti. Ruokinta sisältää epäterveellisen paljon sokeria ja jopa esimerkiksi valkosipulia, jonka tiedetään aiheuttavan anemiaa. Lisäksi heitä ruokitaan ateria kerrallaan, vaikka heillä pitäisi olla mahdollisuus syödä aina tarvitessaan, jotta vältetään vatsahaavat. Hevosten hoito ylipäätään on sellainen asia, johon pitää keskittyä enemmän ja enemmän.

Tärkein asia on, että me ratsastamme heillä, mikä on yksi pahimmista asioista, joita voimme heille tehdä. Rikomme heitä henkisesti, kunnes he hyväksyvät jonkun selkäänsä. Sen jälkeen koulutamme heitä liikkumaan tavalla, jossa he “kantavat oman kehonsa, jotta voivat kantaa meidät”. Miten tämä ei kuulosta hälyttävältä? Ammattitasoisessa urheilussa tähän kaikkeen liittyy paljon rahaa ja mainetta. Usein ihmiset haluavat ammattilaistasolle mahdollisimman nopeasti, ansaitakseen rahaa. Silloin hevonen on vain robotti, ei enää yksilö. Ihmiset haluavat voittaa, maksoi, mitä maksoi. Myös hevosten jalostaminen on asia, jota en pidä hyvänä ajatuksena.

Todella moni vaihtaa ponia tai hevosta vain, koska he haluavat saavuttaa urheilussa enemmän ja enemmän, eikä poni tai hevonen ole enää riittävän hyvä. En edes aloita kaikista niistä vammoista, joita ratsastaminen aiheuttaa ja jotka voivat maksaa hevoselle hänen henkensä. Se ei ole rehellinen hinta maksettavaksi.

 

Screenshot-2019-09-12-at-15.40.15
Ratsastuksen EM-kilpailuissa nähtiin erikoinen välikohtaus. Aktivistit olivat kirjoittaneet ihoonsa englanniksi mm. “eläin, ei ihmisen leikkikalu” ja “lopeta hevosten orjuuttaminen”.

 

Mikä on parempi tapa elää hevosten kanssa? Mitä meidän täytyy tarjota hevosille?

– Hevosten on saatava olla muiden hevosten seurassa ympäri vuorokauden. Anna heidän olla sosiaalisia. Heidän täytyy saada elää ulkona – hevosta ei ole tarkoitettu elämään sisällä. Heidän täytyy voida liikkua vapaasti, myös ilman ratsastajaa selässään.

Heillä täytyy olla mahdollisuus syödä terveellistä ruokaa ympäri vuorokauden. Kun hevoset huomaavat, että syödä voi milloin vain, ne syövät vain silloin kun sille on tarve. Jos hevoset yleensä saavat pieniä annoksia heinää muutaman kerran päivässä, ne todennäköisesti vain syövät ja syövät saadessaan ensimmäisen kerran mahdollisuuden syödä rajoituksitta. Tajuttuaan, että syötävää on saatavilla koko ajan, hevoset huomaavat, etteivät tule nääntymään nälkään ja alkavat syödä terveellisesti. Yritä antaa hevosille sellainen säänsuoja, jossa ne voivat käyttäytyä kuin hevoset. Kaikkea tätä he tarvitsevat ollakseen iloisia ja terveitä.

 

Meillä Suomessa on haastava sää, erityisesti talvet ovat pitkät ja kylmät. Ruoho on monille roduille liian vahvaa ja vain jotkin hevoset pärjäävät pohjoisissa olosuhteissa ulkona ympäri vuorokauden. Mikä olisi paras vaihtoehto meille?

– Hevosten ruokavaliot voivat olla hyvin erilaisia ja jokainen hevonen tarvitsee hieman eri asioita. Ravinteikasta tai köyhempää heinää, esikuivattua heinää, tuoretta heinää, säilöheinää… On aina olemassa vaihtoehto, jota hevonen voi syödä ympäri vuorokauden ja jos he asuvat ulkona, esimerkiksi Paddoc Paradise -pihatossa, he liikkuvat tarpeeksi pysyäkseen terveinä. Täytyy varmistaa, että heillä on tarpeeksi tilaa ja mahdollisuus syödä ja juoda eri paikoissa. Annetaan hevosten leikkiä yhdessä.

Ja mitä tulee kylmään säähän – hevoset kestävät matalia lämpötiloja paljon paremmin kuin me. Pidä vain huolta siitä, ettet pue loimia hevoselle, jolla on terve karva. Se on eri asia, jos hevosella on sairaus tai ongelmia karvan kanssa. Anna riittävästi heinää ja vettä sekä tarjoa paikka, jossa he voivat halutessaan olla suojassa sateelta, lumelta ja tuulelta.

 

Miksi päätit juosta kentälle EM-finaalissa? Mitä halusit ja saitko haluamasi?

– Vegan Streaker on ystäväni. Yhdessä Vegan Strike Groupinsa kanssa hän häiritsee kaikenlaisia tilaisuuksia, joissa eläimet ovat ihmisten viihdekäytössä. Esimerkiksi härkätaisteluja ja Sea World -esityksiä, mutta myös hevoskilpailuja. Olen aina halunnut hyvittää virheet, jotka tein ratsastajana ja lupasin hevosille, että teen kaikkeni lopettaakseni tämän hyväksikäytön. Joten kun ystäväni kysyi minua häiritsemään EM-kilpailuja kanssaan, olin välittömästi mukana. Halusimme antaa hevosille äänen ja kertoa ihmisille, että tällaisen hyväksikäytön on loputtava. Kuumentaaksemme keskustelua halusimme saada mahdollisimman paljon näkyvyyttä mediassa. Voisin sanoa, että näin kävi. Ja kun ihmiset suuttuvat, me tiedämme tehneemme asioita oikein. Jos kaikki reagoivat ystävällisesti, kun vastustat heidän tekemisiään, olet tehnyt jotain väärin. Ihmisten täytyy tuntea itsensä ensin uhatuiksi, jos haluamme heidän harkitsevan uudelleen toimintaansa ja tekevän muutoksia pitkällä aikavälillä. Mielestäni onnistuimme erittäin hyvin.

 

Millaista keskustelua toivot “hevosihmisten” ja “aktivistien” välille?

– En usko, että keskustelua pitäisi käydä ratsastajien ja aktivistien välillä. Keskustelua täytyy käydä hevosihmisten välillä, sen seurauksena mitä aktivistit tekevät. Hevosihmiset ovat he, joiden ajatusten täytyy muuttua. Mitä enemmän he puhuvat keskenään, sen parempi. Toivon todella, että yhä useammat ratsastajat harkitsevat uudelleen mitä he tekevät näille kauniille eläimille. En usko, että kukaan aloittaa ratsastuksen, koska vihaa hevosia. Uskon, että alamme ratsastaa, koska rakastamme hevosia. Minulla oli tapana käydä eläintarhassa, koska rakastin eläimiä. Nyt boikotoin eläintarhoja, koska rakastan eläimiä. Samoin kävi ratsastuksen kanssa. Tutustu siihen, kuinka hevosen mieli ja keho toimii. Mieti sitä. Levitä tietämystäsi ja jaa ajatuksiasi. Puhu muiden ratsastajien kanssa.

 

Haluatko nopeita ja ehdottomia muutoksia vai saada ihmiset miettimään?

– Haluan lopettaa tällaisen hyväksikäytön. Mitä aiemmin, sen parempi. Kuitenkin tiedän ja hyväksyn, että se ottaa aikaa. Todennäköisesti paljon aikaa. Jonain päivänä voimme katsoa taaksemme tähän aikaan, jossa käytämme eläimiä hyväksemme näin paljon. Katsomme sitä häpeällä, kyyneleet silmissä ja kerromme lapsenlapsillemme, että olemme iloisia, ettemme tee sitä enää rakkaille eläinystävillemme.

 

Kuvituskuvat: Pixabay, kuvakaappaus Iltalehden verkkosivuilta

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *