home Artikkelit, Ratsastaja, Valmennus ja kilpailu Pararatsastus vaatii tiimityötä

Pararatsastus vaatii tiimityötä

Pararatsastus tulee englanninkielen sanoista paraequestrian dressage ja tarkoittaa liikunta- ja
näkörajoitteisten tai -vammaisten kouluratsastusta. Osalle termi vammaisratsastus saattaa olla tutumpi,
sillä se on käytössä vielä vuoden 2018 loppuun asti. Pararatsastus on paralympialaji ja siinä kilpaillaan
viidessä eri ryhmässä. Ratsastajia ei luokitella ryhmiin taitotason mukaan, vaan toiminnallisten haittojen
perusteella.

Toistaiseksi pararatsastuksessa kilpaillaan paralympiatasolla vain kouluratsastuksessa. Suomen Katja
Karjalainen on kilpaillut kansainvälisesti menestyen jo vuodesta 2006. Hänellä on taustalla useita SM-,
PM-, EM-, MM- sekä paralympiamitaleja. – Aloitin ratsastuksen terveenä ollessani 9-vuotias.
Sairastuttuani 80-90 -luvun taitteessa innostuin ratsastuksesta uudelleen, mutta muuttuneessa kropassa,
hän kertoo. Karjalaiselle diagnosoitiin vaskuliittisairaus aivoissa ja silmissä. Sairaus aiheutti hänelle
muun muassa jäykkyyttä, koordinaatiovaikeuksia sekä häiriöitä liikehallinnassa ja tasapainossa. Hänelle
on myös määritelty 100 % näkövamma.

Karjalaisen hevonen, Dr. Doolittle eli “Toope”, on vuonna 2003 syntynyt punarautias hannoverruuna.
Säkäkorkeutta Toopelta löytyy huimat 180cm. Karjalainen kertoo Toopen olevan ratsastettaessa
todellinen työmyyrä, joka antaa itsestään kaiken. Toopekin on aina valmiina lähtöön. Se rakastaa
kilpailemista ja on juoksemassa hevosautoon lähteäkseen uudelle retkelle. – Valloittava luonne: eläväinen
ja huumorintajuinen höhlä, jonka pitää touhuta koko ajan, Karjalainen kuvailee.

Karjalaisella on laaja tiimi, kun siihen lasketaan mukaan hevosen huoltoon ja hoitoon osallistuvat
henkilöt, kuten hevosreflexologi Tiina Väisänen, joka vyöhyketerapoi Toopen viikoittain. Toopella on
lisäksi oma eläinkiropraktikko Linda Telford ja Kati Kuivakoski Hämeen Hevoskuntoutuksesta vastaa
Toopen säännöllisistä vesimattotreeneistä. Toopen oma eläinlääkäri on Kristiina Ertola. Tiimiin kuuluu
paljon muitakin Karjalaisen ja Toopen kilpauran kannalta erittäin tärkeitä henkilöitä, kuten avustajat
Noora Nyberg ja Viivi Koli. Ratsukkoa valmentaa Janne Bergh ja Stephen Moore.

Noora Nyberg on Karjalaisen henkilökohtainen avustaja. Hevoset ovat kuuluneet hänen elämäänsä
lapsesta saakka. Ensimmäisen oman poninsa hän sai jo 6-vuotiaana. – Nuoruuteni vietin
ratsastuskoulussa, jossa pääsin harjoittelemaan niin koulu- kuin esteratsastustakin. Päälajikseni vakiintui
kuitenkin esteratsastus. Ratsastuskoulusta siirryin vuokraamaan ystäväni hevosta, jonka myöhemmin
ostin omaksi, Nyberg kertoo. Tällä hetkellä hän viettää vapaa-aikansa hänen perheensä sekä oman,
itsekouluttamansa estetamman Leadan kanssa. Nyberg auttaa Karjalaista hänen päivittäisissä rutiineissa
kotona ja tallilla.

Hän toimii myös Karjalaisen valmentajana, ratsuttajana sekä hevosauton kuskina Suomessa ja ulkomailla.
– Työtehtäviini kuuluu hevosen ratsutus ennen Katjan treeniä sekä hevosen lihaskunnon ylläpitäminen.
Lisäksi autan hoitorutiineissa, Nyberg kertoo. Kisasuorituksissa hän avustaa Karjalaista huutamalla
kouluradan kirjaimia keskeltä rataa. Tiimissä hän on ollut jo vuodesta 2013 lähtien.

 

Viivi-Koli-2-1024x768
Tryonin kilpailut olivat Karjalaiselle kolmannet MM-kilpailut. Karjalaista jäi harmittamaan, ettei hän päässyt aivan mitaleille asti.

 

Viivi Koli on 23-vuotias historian opiskelija Tampereelta. Hän on aloittanut ratsastuksen 7-vuotiaana ja
ratsastanut aktiivisesti opiskeluiden alkuun asti. – Omaa hevosta minulla ei ole ikinä ollut. Se toisaalta
taas mahdollisti minulle sen, että olen ratsastanut hyvin erilaisia hevosia. Tämä varmasti on kehittänyt
minua ratsastajana valtavasti, hän kertoo. Kolin osa tiimissä on toimia kisamatkoilla groomina, eli
hevosenhoitajana. Hänen päivittäisiin tehtäviinsä kilpailumatkoilla kuuluu hevosen hyvinvoinnista ja
liikunnasta huolehtiminen sekä varusteiden laitto. Hän auttaa myös Karjalaista kilpailuiden verryttelyssä.
Koli on ollut Karjalaisen hevosenhoitajana ja avustajana vuodesta 2014 lähtien.

Koko tiimille tärkeysjärjestyksessä on ensimmäisenä hevonen ja sen hyvinvointi. – Tiimimme jäsenet
ovat erittäin omistautuneita sille mitä tekevät. Vaikka välillä kirotaan ja huudetaan, niin sen jälkeen
kuitenkin taas nauretaan. Tiimimme jäsenet tietävät miltä tuntuu antaa itsestään sata prosenttia ja
hippusen vielä enemmänkin, Koli kuvailee. Tiimi muodostaa yhdessä joukon ammattitaitoisia ja
ammattiurheiluun keskittyneitä ihmisiä. – Yhdessä pystymme kääntämään pettymyksetkin kehityksen
kohteiksi. Voimme aina halata toisiamme, kun tarvitsemme tukea ja osaamme itkeä yhdessä iloissa ja suruissa, Nyberg kertoo.

Pararatsastuksessa tärkeintä on kehittyä hyväksi ratsastajaksi vajavuuksista huolimatta. Itseään voi
haastaa tässä lajissa, kuinka pitkälle tahansa, niin oppimisessa kuin kilpailutasollakin – paralympialaisia
myöden. Hevonen ei luokittele ratsastajaansa. Karjalaisen mielestä hevosen upea luonne on juurikin
parhaimmillaan tässä lajissa. – On ihana huomata, miten hevoset ovat mukana suurella sydämellä. Ne
yrittävät parhaan kykynsä mukaan ymmärtää ratsastajan erilaisia apuja. Yhteistyön löydyttyä se on
harmonista ja kaunista, saumatonta menoa, Karjalainen kertoo.

Aloittavalle ratsastajalle sopii pararatsuksi Karjalaisen mukaan hevonen, joka on rauhallinen,
pitkäpinnainen ja joka haluaa ymmärtää sekä miellyttää ratsastajaa. – Pidemmän päälle kilpailutasojen
kasvaessa hevosen pitää jo olla laadukas rakenteeltaan, liikemekaniikaltaan ja ryhmän kriteerit täyttävä
kilpahevonen, Karjalainen kertoo.

Tryonin kilpailut olivat Karjalaiselle kolmannet MM-kilpailut. Vuonna 2010 hän sai Kentuckyssa
sijoituksen ja pronssin sekä vuonna 2014 Caen MM-kilpailuissa kaksi 4. sijaa isossa yli 20 ratsukon
ryhmässä. Tälläkin kertaa hänen ryhmänsä oli kisojen suurin, 17 ratsukkoa, ollen siinä 6. Karjalaista jäi
hieman harmittamaan, ettei hän päässyt aivan mitaleille asti. Hevoseen hän oli silti tyytyväinen. –
Vapaaohjelmassa hevonen säikähti, sillä tuomari avasi ajattelemattomuuttaan juomapullon juuri, kun tulin
vapaassa käynnissä. Toope säikähti suhahdusääntä ja säntäsi laukalle. Se oli siinä, Karjalainen
harmittelee.

 

Noora-Nyberg-670x1024
Kilpailut vaativat groomeilta paljon sopeutumista, mutta tiimityöllä hekin selvisivät hyvin Tryonissa. Karjalaisen mielestä kilpailujärjestelyille ei jäänyt moitteen sijaa mistään.

 

Kilpailuista tulivat mieleenpainuvat kostean ja polttavan kuuman sään takia. Hurrikaani Florencen tuloa
odotettiin, mutta mitään hätää ei ollut. Sen voima oli ehtinyt jo hiipua saapuessaan Tryoniin. Hevosten
viilentäminen oli tärkeää. Haastavissa olosuhteissa oli etenkin Suomen eläinlääkärin apu korvaamatonta.
Paahteessa Nybergin oma nesteytys petti ja hän sai flunssan. – Olin juonut paljon ennen verryttelyä, mutta
en ottanut huomioon, että hapensaantikykyni kärsi ja pulssini nousi korkeammalle kuin yleensä, Nyberg
kertoo. Hän oli nopeasti kunnossa, sillä kilpailuiden ensiaputeltassa oli mahdollista saada suonensisäistä
nesteytystä. Kilpailut vaativat groomeilta paljon sopeutumista, mutta tiimityöllä hekin selvisivät hyvin
kilpailuista. Karjalaisen mielestä kilpailujärjestelyille ei jäänyt moitteen sijaa mistään. Loppujen lopuksi
kilpailut olivat tiimille mieleenpainuva kokemus. Kilpailumatkasta ei selvitty aivan pikkurahalla, sillä 90
% jäi ratsastajien maksettavaksi maksettavasti. Silloin puhutaan liki 16 000 eurosta.

Karjalaisen seuraava tavoite on kerätä kauden 2019 kansainvälisistä kilpailuista rankingpisteitä Tokion
paralympialaisia varten. Se tarkoittaa 3-5 kansainvälistä kilpailumatkaa, sisältäen EM-kilpailut
Rotterdamissa. Lisäksi Karjalainen etsii yhteistyökumppania mahdollistamaan hänen ja koko tiimin
tavoitteita. Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Hevoslehti RIDE:ssä nro 1/18.

 

Teksti: Anniina Katajisto, kuvat: Tanja Takkula, Viivi Koli, Noora Nyberg

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *