DSC_9187-Edit-2-1-1024x684

Missä miehet ratsastaa

Artikkeli on julkaistu alunperin Riden numerossa 2/2020.

 

Toni Lukkarista motivoi tavoitteellinen ratsastus

Joskus kipinä hevosharrastukseen iskee aivan yllättäen. Näin kävi myös lahtelaiselle Toni Lukkariselle, 33, joka koronakevään myötä sai mahdollisuuden kokeilla lajia pienellä yksityistallilla Hollolassa. Kiinnostus ratsastukseen iski heti, kun mies pääsi hevosen selkään. Aiempaa kokemusta hevosista ei ollut. – Päästyäni myöhemmin muutamalle estetunnille, olin jo varma, että aion tehdä huolella töitä kehittyäkseni lajin parissa. Tavoitteellinen ratsastus houkutteli, hän kertoo.

Monitoimikoneenkuljettajana töitä tekevä Lukkarinen on aiemmin ajanut kartingia ja kilpaillut PM-tasolla saakka menestyksekkäästi. – Autourheilun aloitin noin 8-vuotiaan ja rattia tuli pyöriteltyä miltei 8 vuotta, Lukkarinen sanoo. – Melkein joka viikonloppu kierrettiin kisoissa. Näiden ohella nyrkkeilin ja lumilautailin. Kuntosalilla treenaaminenkin on ollut mukana säännöllisen epäsäännöllisesti, hän lisää. Ratsastus täydentää Lukkarisen listaa monipuolisena, mutta haastavana lajina. – Tuntuu, että tässä haasteet ovat pitkälti kiinni itsestä. Siitä, kuinka korkealle oman riman asettaa. Olen itse ajatellut tähdätä kilparadoille ja treenata sen mukaan, että se tavoite toteutuu. Kilpailuviettiä löytyy, hän toteaa. Rima ei siis jää kovinkaan matalalle, mikäli mahdollisuudet sen sallivat.

Valmentajan mukaan Lukkarinen on saanut kiinni ratsastuksesta nopeasti. Aiempi kokemus muista urheilulajeista on auttanut keskikehon hallinnassa sekä koordinaatiossa. Myös tasapainon hallitseminen missä tahansa tilanteessa on vahvuus. – Tehtävissä ensimmäiset kerrat eivät aina mene putkeen, sitten saan ahaa-elämyksen ja palat loksahtelevat paikalleen. – Muidenkin ratsastusta seuraamalla oppii. Etenkin huipputason kilpailuiden esteratoja on mielenkiintoista katsoa, kuten olympiaratsastaja Steve Guerdatin suorituksia, sanoo Lukkarinen. Ratsastusvideoiden ohella myös hevosalan kirjallisuutta kuluu. Teorian soveltaminen käytäntöön on tehokas tapa sisäistää, mitä valmennustunnilla tapahtuu ja miksi. 

Eläimet ovat aina olleet lähellä Lukkarisen sydäntä. – Hienointa ratsastuksessa on kehittyminen ratsastajana ja uusien asioiden oppiminen hevosista. Se on upeaa, kun löytää yhteisen sävelen hevosen sekä valmentajan kanssa. – Koko ajan oppii lisää ja itseään voi parantaa jatkuvasti. Tässä lajissa ei oppiminen lopu koskaan! Mielestäni ratsastus ei välttämättä sovi ihan kenelle vain, sillä näinkin isoa eläintä tulee ymmärtää ja kunnioittaa. – Jokaisesta hevosesta ja erilaisesta ratsastuskerrasta oppii. Huomaamattaan osaa taas seuraavalla kerralla helpommin jotain aiemmin harjoiteltua.

Tulevaisuudessa Lukkarinen aikoo jatkaa oppimisprosessia ja päästä kilpailuihin kokeilemaan taitojaan. – Haluaisin saada kilpailukokemusta vähän kaikista lajeista: esteistä, koulusta ja kentästä, hän sanoo. Ja kuten kaikilla vakavasti otettavilla hevosharrastajilla, tälläkin miehellä on haaveena se oma hevonen! 

 

DSC_9382-2-1-684x1024


Kolme kertaa satulassa ja sitten kilpailemaan!

Alkuvuodesta 2020 mediapersoona ja monialayrittäjä Lauri Salovaara, 42, aloitti huikean ratsastusprojektin. Salovaara isännöi näköalahuoneistoa Iso-Syötteellä, kokous- ja juhlatilaa Oulujoella ja tekee paljon erilaisia tapahtumia, podcasteja sekä radio-ohjelmia, mutta nyt haasteeksi tuli treenata yhdeksän kuukautta ja osallistua tulevan syksyn Helsinki International Horse Show:hun. Panoksia nostaa se, että ratsastustaustaa on pyöreä nolla. Koska tämän vuoden HIHS siirtyi, siirtyi myöskin Salovaaran tavoite. Siitä myöhemmin lisää.

Salovaara on harrastanut laskettelua lapsesta saakka ja aikuisiällä erityisesti vapaalaskua. Näiden ohella veneily, lukeminen ja musiikki ovat lähellä sydäntä. Perheessä kaikki muut ratsastavat ja viime syksynä he ilmoittivat Salovaaran viikon varoitusajalla Pohjanpoika-kilpailuihin. Pohjanpoika on pojille ja miehille tarkoitettu oma harrastetason kilpailu, joka järjestetään vuosittain eri teemalla. – Pakkohan se oli mennä. Ennätin käydä selässä kolme kertaa ennen tuota kilpailua. Puhtaan ristikkoluokan jälkeen sain luvan mennä 60 cm luokan, Salovaara toteaa. Molemmista luokista puhdas suoritus ja jälkimmäisessä luokassa sijoitus oli 9/18.

Ratsastusta Salovaara suosittelee ihan jokaiselle. – Laji on monipuolisuutensa ansiosta erinomainen harrastus ikään ja sukupuoleen katsomatta. Olen saanut ainakin puolenkymmentä ihmistä palaamaan takaisin harrastuksensa pariin pitkän tauon jälkeen, kun he ovat alkaneet kertoa minulle innoissaan entisestä harrastuksestaan, hän sanoo. – Palopuheeni jälkeen moni on palannut lajin pariin ja nauttii siitä nyt suuresti. Salovaaraa itseään valmentaa Liisa Sassi-Päkkilä ja kotitallina toimii Turkan Ratsurinne Oulussa. 

Salovaaran mukaan ratsastuksessa ehdottomasti haastavinta on tasapainon löytäminen. – Ensimmäinen kerta kapealinjaisella hevosella ilman satulaa palautti kyllä maan pinnalle kuvitelmani taitotasostani. Tasapainolauta on kotona kovassa käytössä! – Silti palkitsevinta on yhteinen onnistuminen. Kun yhteistyö hevosen kanssa toimii ja pystymme yhdessä toteuttamaan suunniteltuja asioita ja onnistumaan niissä, tuntuu se todella hyvältä, Salovaara lisää. – Olen hurahtanut lajiin ihan täysillä. Katson paljon huippuratsastajien videoita ja kisasuorituksia. Yritän analysoida superslomo-videoista ammattilaisten tekemisiä. 

Kuten mainittu, HIHS peruuntui koronatilanteen takia ja seuraavaksi Horse Show järjestetään syksyllä 2021. – Tavoitteeni oli päästä tämän vuoden Amateur Tourin 80 cm finaaliluokkaan HIHS:iin. Kesäkuun lopulla tipuin hevosen selästä, kun se pukitti rajusti paikallaan. Lensin komeassa kaaressa hevosen pään yli, laskeutuen olkapää ja pää ensin alas. Solisluuni murtui, hampaasta lohkesi pala ja tuli aivotärähdys. Lääkäreiden mukaan ilman paukkuliiviä olisi ollut ainekset vieläkin pahempaan, Salovaara kertaa tapahtunutta. – Kolmen kuukauden ratsastuskielto tuli heti, joten tämä vuosi meni nyt täydellisesti mönkään, hän lisää. – En osaa vielä sanoa tulevaisuuden tavoitteistani. Nyt pitää ensin kuntoutua ja miettiä sitten ensi vuoden tavoitteet uusiksi. Ratsastus toki säilyy elämässäni tämänkin jälkeen.

Ratsastuksessa tulee takapakkeja ja tärkeintä on pysyä positiivisena. – Olen erittäin tavoitteellinen ja kunnianhimoinen ihminen ja se näkyy myös ratsastuksessa. Tiedän, että olen täysi noviisi lajin parissa, mutta sehän kertoo vain, että opittavaa riittää. Kehitys on ykkösmotivaattori. – Jos kaikki sujuu jatkossa hyvin, unelmien unelma olisi tietysti sitten joskus olympiavoitto! Salovaara väläyttää. 

 

laurisalovaarakuva

 

Teksti: Penina Peltonen, kuvat: Anni Ihalainen, Joanna Kuosmonen, Lapaiki photography

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *