Pollen äiti – sarjakuvapiirtäjä Lena Furberg: ”Polle on kuin patteri, josta saan voimaa”

Pollen äiti – sarjakuvapiirtäjä Lena Furberg: ”Polle on kuin patteri, josta saan voimaa”

TÄSTÄ PITI TULLA TAVALLINEN pieni kyselytuokio, haastattelu, erään hienon taiteilijan kanssa. Kiitos teknologian, haastattelua äänittänyt vekotin nimeltä GoPro päätti olla toimimatta, juuri kun olisi ollut aika alkaa hommiin. Tämän seurauksena jouduin kirjoittamaan pieneen luonnosvihkooni epäselvillä tikkukirjaimilla haastateltavan vastaukset, lopputuloksena oli vihko täynnä tekstinpätkiä joiden kontekstia ei ymmärtäisi kukaan muu, kuin minä itse. Niinpä ainoa vaihtoehto saada tämä ainutlaatuinen haastattelunkuvatus internettiä ihastuttamaan olisi se, että kirjoittaisin tästä normaalin haastattelun sijaan pienoisen tarinan. Kertomuksen siitä, kuinka pääsin tapaamaan taiteilijaidoliani jo lapsuudesta, Lena Furbergia. En ole hääppöinen kirjoittaja, piirrän paremmin kuin satuilen, mutta koittakaa kestää!

Kaikki alkoi siitä, kun Playsson.netin Penina tajusi minun olevan Helsingin sarjakuvafestivaaleilla samaan aikaan monen hevoshullun lempitaiteilijan, Lena Furbergin kanssa. Toiveeni oli alunperin päästä katsomaan Lenan haastattelua, joka tapahtui lauantaina, mutta Penina päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä ja järkätä meille perjantaiksi tapaamisen. Olihan tämä mitä otollisin hetki saada Lenasta artikkeli Playsson.nettiin! Tarkoitus oli tavata Lena hotellillaan, nauhoittaa haastattelu GoProlla, jolloin juttu kirjoitettaisiin puhtaaksi Playsson.netin toimituksessa.

Perjantai koitti ja suunnistin kohti hotellia. Oli hieman epäselvää, miten ikinä löytäisin Lenan hotellista. Nopea soitto hotellin respasta kutsui Lenan aulaan, jossa odottelin jännittyneenä. Pian hissistä astui iloisesti hymyilevä nainen, pehmolelu kainalossaan. Lena tervehti, esittäytyi ja kertoi ottaneensa ”Mullen”, eli meille tutun Pollen mukaan, jotta tunnistaisin hänet. Tokaisin tunnistavani lapsuuden idolini ilman Pollen läsnäoloakin. Emmittiin hetki missä haastattelu pitäisi paikkaa, mutta päädyttiin siirtymään Lenan hotellihuoneeseen.

Lena varoitteli huoneen sotkuisuudesta etukäteen, vaikka sotku olikin vain sängylle räjähtänyt matkalaukku. Oli jännä huomata kuinka häntäkin jännitti, varmaan yhtä paljon kuin minuakin! Ennen haastattelua pyysin ujosti josko Lena suostuisi signeeraamaan muutaman lempisarjakuvistani, johon hän suostui mielellään. Nyt kirjahyllyäni koristavatkin Lenan signeeraamat Tuuvan Talli 1 -albumi että Hevoshullun parhaat 1!

Lena sai Playsson.netiltä lahjaksi kahvikupin ja suklaata, joista hän innostui kovasti! Olin pakannut kupin ja suklaalevyn Muumi -aiheiseen kassiin, jolloin Lena kysyi saisiko hän pitää lahjakassin. Kun vastasin, että tottakai, hän kertoi tohkeissaan fanittavansa muumeja ihan mielettömästi. Myös kahvikuppi ihastutti kovasti ja suklaa katoaisi kuulemma yöhön mennessä. Mukin kylkeä koristi muuten piirtämäni pinkki poni… Kaivelin laukustani esiin vihkon, jonne olin kirjoittanut valmiiksi kysymyksiä – GoPro -kameran, jonka piti haastattelu nauhoittaa. Lena sanoi jo alunperin, että tätä nolostuttaa kameran edessä ja lupasin kuvata vaikka pehmopollea haastattelun ajan. Mutta GoPro ei mennytkään päälle. Se oli ladattu ja toimi vielä pari päivää aikaisemmin. Ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin napata kynä kassista ja kirjoitella!

Aloitin kyselyn kertomalla Lenalle, että yritin keksiä vähän erilaisia kysymyksiä. Ettei aina niitä samoja vanhoja, joita tunnutaan jokaisessa Lenan haastattelussa kysyttävän. Loppuihin antaa Google vastaukset. Haastattelu käytiin englanniksi ja sen nyt parhaani mukaan käännän teille suomeksi!

 

 

lenafur
Helsingin sarjisfestarit olivat ihka ensimmäisen sarjakuvatapahtuma, jonne Lena oli pyydetty!

 


 

”Mikä sai sinut kiinnostumaan hevosista?” kysyin, ja Lena mietti tovin vastausta.

Lena vastasi lopulta hieman huvittuneena, ettei nuorena pitänyt hevosista laisinkaan. Tätä lähinnä hämmensi ja ärsytti muiden jatkuva hevoshulluus. Sitten eräänä päivänä televisiosta tuli ranskalainen lastenohjelma pienestä ponista ja Lena innostui itsekin samantien hevosista. Lena oli lainannut heti kirjastosta kaikki mahdolliset hevoskirjat ja aloitti ratsastustunnit. Hän ei vieläkään ole ihan varma, mikä siinä ohjelmassa niin kovasti iski!

Seuraava kysymykseni sai Lenan liikuttumaan; ”Onko elämässäsi yhtä tiettyä hevosta, erityistä hevosta, jota et koskaan unohda?

Lena kertoi minulle eräästä tallista, josta nuoret tytöt tapasivat vuokrata kesäksi itselleen hevoset. Kun oli Lenan vuoro, tallilla oli enää yksi hevonen. Thesevs niminen lämminverinen oli entinen ravuri. Thesevs oli kiukkuinen, eikä viihtynyt tuolla tallilla lainkaan. Sitä pidettiin pelottavana ja sen lastaaminen traileriin oli vaikeaa. Lena kuitenkin päätyi vuokraamaan Thesevsin kesäksi ja vei sen mukanaan eräälle vanhalle maatilalle, joka kunnostettiin tallikäyttöön. Tämä talli oli Tuuvan talli, josta Lena piirsi sarjakuviakin. Hevonen muuttui siellä todella ihanaksi ja Lena kiintyi hevoseen kovasti. Hän kertoi päivästä, jolloin hevoset pääsivät karkaamaan laitumelta rikkinäisen aidan läpi. Thesevs oli kuitenkin ainoa, joka ei lähtenyt lauman mukana, vaan käveli hirnuen Lenan luo. Lena yritti epätoivoisesti ostaa Thesevsin vuokratallin omistajilta, mutta ne eivät suostuneet siihen, sillä vuokraten hevosta talli sai enemmän rahaa hevosesta, kuin myymällä sen pois. Lena herkistyy melkein itkuun. Hevonen oli selvästi hänelle äärimmäisen rakas.

Juteltiin hetki iloisempia asioita, kerron esimerkiksi minulle tärkeästä hevosesta. Kun Lena silminnähden piristyi, jatkoimme haastattelua. ”Pidätkö itseäsi enemmän hevosihmisenä kuin taiteilijana?” kysyn uteliaana. Lena empii hetken ja vastaa lopulta olevansa kumpaakin! Seuraavaksi kysyin Lenalta, ”kummasta nautit enemmän, Pollen piirtämisestä, vai vakavampien sarjakuvien teosta?”

polle2
Lena piirsi vihkooni kuulakärkikynällä Pollen.

Polle on kuulemma spesiaali, sillä Pollella on oma elämänsä ja se on Lenalle olemassa. Muiden sarjakuvien piirtäminen kuluttaa akkuja ja väsyttävät, mutta Polle on kuin patteri jonka piirtämisestä Lena saa voimaa tehdä muitakin sarjakuvia. Siinä missä Lena jaksaa piirtää päivässä kaksikin Polle -sarjista, vakavampien piirtämiseen menee enemmän aikaa. Fantasian piirtäminen on kuulemma mieluisaa.

”Onko sinun joinakin päivinä vaikea piirtää? Mitä teet silloin?” Ja tähänhän tavallaan saatiinkin jo vastaus, Pollepatterista irtoaa virtaa muidenkin töiden tekoon. Lena kuitenkin työstää sarjakuviaan lähes seitsemänä päivänä viikossa, joten ei ole varaa olla piirtämättä. Jos joskus ärsyttää, voi aina piirtää Pollea ja piristyä siinä sivussa.

”Mikä sinua inspiroi? Miten keksit tarinasi?”

Lena kertoo törmäävänsä välillä oikeisiin tarinoihin, joista haluaa piirtää. Metsässä lenkkeily ruokkii myös mielikuvitusta ja hän keksiikin metsässä usein tarinoita, jotka lopulta piirtää. Erityisesti tarinoita yksisarvisista, mutta samasta aiheesta ei voi piirtää peräkkäin. Se on kuulemma mälsää, sillä yksisarvisia olisi kiva piirtää jatkuvasti! Osa sarjakuvista onkin Lenan miehen käsikirjoittamia.

”Mikä on kaikista vaikeinta piirtää?” Saan välittömän naurunsekaisen vastauksen, pyörät ja autot! Lenan mies kuulemma naureskelee vähän väliä Lenan piirtämille autoille. Sain Lenalta empimättä vastauksen, kysyessäni ”uskoitko koskaan tulevasi näin suosituksi?” ”NO NO NO NO NO!” Lena nauraa ja kertoo miten päätyi piirtämään Min Hästille, joka on suomalaisen Hevoshullun sisarlehti.

Lena osallistui 15 -vuotiaana lehden arvontaan, jossa oli palkintona hevosjuliste. Siihen aikaan julisteet olivat aika harvinaisia ja vaikeasti saatavilla. Lena voitti itselleen julisteen arvonnassa, mutta juliste ei koskaan saapunutkaan. Lena odotti ja odotti, kunnes kyllästyi ja kiukuissaan kirjoitti lehdelle kirjeen. Kirjeen reunoille hän tuhersi hevosia, jotka pukittelivat pitkin kirjeen reunoja. Yllätys oli suuri, kun lehdestä soitettiin Lenalle ja tarjottiin työtä sarjakuvapiirtäjänä! Nuori Lena otti työn vastaan, vaikka ei ollut koskaan piirtänyt sarjakuvia. Se aiheutta aluksi päänvaivaa, mutta vähitellen piirtäminen alkoi luonnistua yhä paremmin ja paremmin. Lena tapaa tapahtumissa, joissa on myymässä Polle -tuotteita usein ihmisiä, jotka ovat lukeneet Lenan sarjakuvia jo aivan alkuaikoina. Leluja ostavien lasten vanhemmat muistavat sarjakuvat omasta lapsuudestaan. Fanien tapaaminen tuntuu kuulemma hyvältä.

Viimeiseksi kysyin, jakaisiko Lena Playsson.netin lukijoiden kanssa jonkun mielenkiintoisen hevosaiheisen muiston. Lena kuitenkin toteaa, ettei keksi mitään mistä ei olisi jo kertonut. Hän on piirtänytkin erään tapahtuman Tuuvan Talli -sarjakuvaan, jossa jouluinen rekiretki pohjoisruotsinhevosen kanssa ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Lena valoitti nuoruuden hevosmeininkiään sen verran, että suurin osa hevosista, joilla hän ratsasti, olivat niitä ns. ”hulluja” hevosia, joita muut eivät halunneet. Lena oli siis huimapää, joka ei välittänyt mistään muusta, kuin siitä, että saisi hevosen. Hän muistelee mennyttä kauhistellen, sillä osa hevosista olivat oikeasti aika vaarallisia. Silti nuori Lena ei halunnut muuta, kuin hevosen – oli se sitten minkälainen tahansa!


 

lenamaiju
Lenan kanssa selfie, Pollekin pääsi kuvaan!

Vihkoon keräämäni kysymykset loppuivat kesken ja totesin että haastattelu olisi nyt ohi! Jäin kuitenki Lenan kanssa rupattelemaan vähän kaikenlaista ja meillä synkkasi hyvin. Uskaltauduin kysymään suostuisiko Lena piirtämään ihan Playsson.netiä varten kuvan. Hän ei ole tottunut piirtämään noin vain, joten Lena avasi kansion, joka oli täynnä piirroksia ja pyysi valitsemaan sieltä jonkun. Olisin voinut kahmaista koko kansion mukaani, mutta päädyin nappaamaan sieltä Polle -kuvan, joka oli päätynyt myös kahvikuppia koristamaan. Kaikesta huolimatta hän suostui piirtämään vihkooni kuulakärkikynällä Pollen! Kaiken huipuksi sain vielä pehmo-Pollen, joka oli hänellä sylissään aulaan tullessaan. Häkellyin vallan!

Oli aika lähteä ja kiittelin kovasti, että Lenalta liikeni aikaa tätä varten. Seuraavana päivänä sarjisfestareilla Lena puhuisi päälavalla ja kerroin olevani aivan varmasti yleisössä. Lenaa jännitti, sillä Helsingin sarjisfestarit olivat ihka ensimmäisen sarjakuvatapahtuma, jonne hänet oli pyydetty. Lupasin tsempata yleisöstä käsin! Tapaamisesta jäi mitä ihanin olo, Lena oli herttainen ja kiltti kuin Muumimamma. Oli mahtavaa päästä tapaamaan oma lapsuuden idoli henkilökohtaisesti. En voinut kuin hymyillä loppupäivän!

Lauantaina olin etuajassa päälavan suunnalla ja istahdin eturiviin. Näpräsin puhelinta, kunnes kuulin tutun äänen. Lena tuli yllättäen viereeni istumaan ja jäi juttelemaan kanssani, kuin vanha tuttu konsanaan! Huomasin muutaman ihmisen pällistelevän meidän luontevaa keskustelua ja ei mennyt kauaa, kun paikalle kertyi Lenan faneja ihailemaan hiljaa idoliaan. Penina oli edellisiltana pyytänyt, että nappaisin Lenan kanssa selfien tätä varten, joten sekin otettiin. Pollekin pääsi kuvaan, totta kai. Kun Lenan haastattelu lavalla alkoi, hän pyysi minua vahtimaan tavaroitaan ja otin sen kunniatehtävänä! Haastattelu meni hienosti, jonka jälkeen Lenan piti lähteä signeeraamaan infoteltalle. Hyvästelin Lenan ja kiitin vielä kerran kaikesta. Keskustelimme kuitenkin vielä Instagramin puolella yhtä sun toista. Ihan mieletön ihminen, ei voi kuin ihailla.

Noh, tälläinen oli tämän sarjistelijan kokemus idolinsa kohtaamisesta. Kiitos Playsson.net tästä mahdollisuudesta. ♥

Teksti ja kuvat: Maiju aka. Surkea

 


 

tekija  ”Nimimerkin Surkea takana piileskelee v. 1992 syntynyt sarjakuvapiirtäjä, joka on taaperosta saakka omannut jonkinlaisen fanaattisuuden hevosia kohtaan. Kasvoin perheessä, jolla ei ollut varaa ratsastustunteihin, joten sekä ala- että yläaste kului piirrellen. Hevosten lisäksi paperit täyttyivät sarjakuvilla. Kävin Limingan Taidekoulussa sarjakuvalinjan, jonka aikana löysin rohkeutta piirtää aikalailla mitä vain. Nykyään sarjisbloggaan aktiivisesti kaikesta mahdollisesta, mutta lukijoita tuntuu vetävän puoleensa se, että puhun avoimesti suoralla asenteella vaikeistakin asioista.

Olen ollut viime kesänä myös Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla puhumassa paneelikeskustelussa bloggaamisestani! Nyt aikuisena olen päässyt toteuttamaan lapsuuden haaveitani. Ratsastan aktiivisesti vakitunneilla sekä vuokrahevosella ja tämän myötä piirrän lisäksi hevosaiheisia sarjakuvia! Toivottavasti huumorini ja tyylini on muidenkin silmään mieluinen, olen iloinen kutsusta alkaa tehdä yhteistyötä Playsson.netin hienon tiimin kanssa! Surkea kuittaa, kiitos! ♥”

Author Image
Toimitus

1 thought on “Pollen äiti – sarjakuvapiirtäjä Lena Furberg: ”Polle on kuin patteri, josta saan voimaa”

  1. Ehkä ihan hyvä, että Gopro ei toiminut, sillä tämä oli tarinamuodossa todella kivaa luettavaa. Ihan mahtavaa, että pääsit tapaamaan lapsuuden idolisi ja vieläpä haastattelemaan. Lenasta saa todella herttaisen vaikutelman tässä ja varmasti herttainen onkin :’ )))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *