Muutaman edellisen kesän aikana olemme saaneet nauttia tai kärsiä pitkistä helteistä. Talvet taas ovat olleet poikkeuksellisen leutoja. Kahden viime vuoden heinäkuussa huippulämpötila on ollut yli 33 astetta. Erilaiset ääriolosuhteet säiden osalta puhuttavat aina. Hevosihmisten keskuudessa herää usein kysymyksiä, milloin hevosta kannattaa treenata ja milloin ei. Kesällä helteet altistavat lämpöhalvaukselle ja talvella kovat pakkaset saattavat käydä hevosen keuhkoille. Lämmön suhteen hevosen keho kuumenee jopa kymmenen kertaa nopeammin kuin ihmisen. Silloin tällöin raviurheilussa tapahtuu muutamia valitettavia kuolemia, joissa hevonen on menehtynyt kuuman ilman takia. Ratsupuolella harvemmin, mutta eivät nekään mahdottomia tapauksia ole. 

Jos treenaa vain 17 minuuttiakin kuumassa ja kosteassa säässä, on se riittävä aika aiheuttamaan hevoselle kehon ylikuumentumisen. Kosteutta kannattaa varoa, sillä yhdessä korkeiden lämpötilojen kanssa se voi olla vaarallista. Silloin hien haihtuminen ja hevosen jäähtyminen hidastuu huomattavasti. Sään haitallisuuden voi laskea helposti: laske yhteen lämpötila ja ilman kosteusprosentti. Sillä selviää, onko keli liikaa hevoselle. Mikäli tulos on yli 76, kannattaa odotella treenien kanssa illan viileyteen. Esimerkiksi 26 astetta + 50 % = 76. Alle 76 on oikein hyvä. Hevonen pystyy jäähdyttämään itseään, kunhan saa riittävästi nesteytystä. Korkeammissa lukemissa hevosen oma jäähdytysjärjestelmä ei toimi kuin osittain tai on kokonaan toimintakyvytön. 

Hevonen hikoilee paljon

Hevosen normaali ruumiinlämpö on noin 37-38 astetta. Muutaman asteen nousu on riskialtista. Liiallinen rasituslämpö voi johtaa verenpaineen laskuun, ähkyyn ja munuaisten vajaatoimintaan – puhumattakaan varsinaisesta lämpöhalvauksesta. Lämpöhalvauksen oireita ovat mm. tiheä hengitys ja syke, uneliaisuus, kompurointi, krampit sekä lopulta tajuttomuus. Eläinlääkäri tulee soittaa paikalle ja viedä hevonen välittömästi varjoon. Vedellä kannattaa viilentää kohtia, joissa on suuria verisuonia, kuten kaulaa, vatsaa ja reisiä. Hevonen pitäisi saada juomaan tai viimeistään eläinlääkäri nesteyttää sen. 

Hevonen voi hikoilla tunnin aikana normaaleissa olosuhteissa 15-20 litraa. Kuumassa ja/tai kosteassa säässä lukema on 30 litraa. Vain 25-30 % tästä tuotetusta hiestä jäähdyttää hevosta tarpeeksi tehokkaasti. Ihmisellä sama luku on 50 %. Hevosen hiessä oleva suola on neljä kertaa väkevämpää kuin meillä ihmisillä. Näin ollen hevosen menettää enemmän suoloja hikoillessaan ja ne tulee korvata esimerkiksi elektrolyyteillä. Tärkeimpiin elektrolyytteihin kuuluvat natrium, kloridi (suola) ja kalium. Monella hevosella on karsinassaan tai laitumella suolakivi, mutta tutkimusten mukaan esimerkiksi kilpahevoset eivät saa siitä riittävästi natriumia. Usein hevoset kieltäytyvät juomasta vettä, johon on sekoitettu pelkkää suolaa. Siksi valmiit elektrolyyttivalmisteet ovat hyviä vaihtoehtoja. 

Elektrolyytit avuksi

Elektrolyyttien tehtävänä on jakaa vettä elimistöön ja alhainen elektrolyyttimäärä voi vaikuttaa kiertävän veren määrää. Suolaa poistuu päivittäin virtsan ja lannan mukana. Ne ovat myös tärkeä edellytys lihasten toiminnalle. Suolojen vähäisyys aiheuttaa esimerkiksi lihaskramppeja. Elektrolyyttejä tulee antaa täsmäiskuina, sillä niitä ei voi varastoida. Mikäli tiedossa on kovempaa treeniä, lämmintä säätä tai kuljetusmatka (tai kaikkia näitä) on hyvä antaa elektrolyyttejä jo paria päivää ennen tapahtumaa sekä sen jälkeen. Rehujen mukana syötettävät elektrolyyttivalmisteet uppoavat usein juotavaa versiota paremmin, mutta jokainen varmasti huomaa, mikä on omalle hevoselleen paras tapa. Valmisteita löytyy paljon erilaisia ja eri hintaluokissa.

Huolehdi vedestä ja viilennyksestä

Lihakset voivat lämmitä jopa 43 asteeseen, jolloin lihasproteiinit alkavat vaurioitua. Yli 41 astetta on hevoselle jo vaarallinen. Paras tapa viilentää hevosta on suihkuttaa kylmää vettä sen päälle, ottaa isoimmat vedet pois hikiviilalla ja toistaa. Tällä tavalla lämpöä on mahdollista laskea tasaisesti. Kaikenlaisia viilentäviä tuotteita on toki myös keksitty, suurin osa niistä on tarkoitettu ennalta ehkäiseväksi toimeksi. Etenkin koirille on kehitetty muun muassa viilennyspeittoja, mutta löytyy hevosiltakin viilennysloimia. Yksinkertaisuudessaan tuotteet toimivat niin, että peitto tai loimi säilyy sisäänsä kylmää vettä ja viilentää sitä kautta. Näissä vaan hinnat voivat olla hyvinkin korkeita, joten jo ei lottoa tai pelaa suomalaisia kasinoita ilmaiskierroksilla voi perinteinen ämpäri tai letku olla toimiva systeemi!

Kesällä muutenkin hevosen veden saannin määrä kasvaa ja lämpöhalvauksen ohella vaarana piilee myös kuivuminen ja ummetusähky. Nykyaikaisissa talleissa on monesti käytössä juoma-automaatti, joka kuitenkin rajoittaa hevosen juomisen määrää. Aikuinen noin 500 kg painava hevonen juo vuorokaudessa noin 50 litraa vettä, useimmiten syömisen jälkeen. Vesiautomaattien virtaus ei aina ole riittävä, jolloin hevonen ei “ehdi” juoda tarpeeksi. Ämpäri- tai saavijuotto on siis huomattavasti tehokkaampi tapa varmistaa, että hevonen saa tarpeidensa mukaan vettä. Vesiautomaattien virtausta voi muuttaa ja sen pystyy kellottamaan. Ihanteellinen virtaus olisi kahdeksan litraa minuutissa. Toki hevoset saavat nestettä syödessäänkin. Laidunruohossa on vettä 80 %, mutta luonnollisesti sen lisäksi vettä tulisi olla tarjolla. 40 kiloa ruohoa sisältää 32 kiloa vettä.

Pääsääntöisesti kesäisin kannattaa siis huolehtia, että hevosella on varjoisa paikka tai se pääsee kuumimpaan aikaan sisälle huilaamaan. Tarkista, että sillä on vettä saatavilla ja jos vesiautomaatin virtaus ei ole voimakas, juota erikseen vielä ämpäristä. Jos mahdollista, treenaa hevosen kanssa aikaisin aamulla tai vasta myöhään illalla. Näin säästytte molemmat turhalta harmilta!

Teksti: Penina Peltonen, kuvituskuvat: Pixabay

Lähteet: Tilastokeskus, CampCorrals, Hevosinfo, Hevostietokeskus, Vetcare, Hevoseni.fi