JÄRJESTIMME INSTAGRAMISSA kuvakilpailun, jonka aiheena oli ”Meidän tallitiimi”. Kilpailun voitti Noora Mattila, jonka ajatuksia omasta talliporukasta ja -ilmapiiristä voitte lukea tästä artikkelista!
”Olen tänä vuonna 20 vuotta täyttävä lähihoitaja, kotoisin Liedosta. Aloitin vuonna 1998 heppailun setäni silloisen vaimon shetlanninponeilla. Eikai sitä ratsastukseksi oikein voinut kutsua, kun vasta 3-vuotias olin. Heppailin muutaman vuoden, kunnes ensimmäisellä luokalla kiinnostus kuitenkin lopahti hetkeksi. Paluu hevosten pariin palasi kolmannella luokalla, kun muutkin luokkalaiset kävivät talleilla. Vuodesta 2005 ratsastin säännöllisesti 1-4 kertaa viikossa ratsastuskoulussa sekä yksityisillä vuokrahevosilla valmentautuen.
Vuonna 2011 asteli talliin ensimmäinen oma hevonen. 6-vuotias puoliveriruuna Earl Abruka eli tutummin ”Eki ”. Eki oli tullut Virosta vuonna 2010 ja ollut Suomessa naisella, joka ei käytännössä ollut tehnyt sillä mitään ihmeellistä. Viron kisakunto oli siis kadonnut kokonaan ja hevosen kanssa sai aloittaa työskentelyn ihan alusta. Sen motto esteillä oli mennä kovaa ja korkealta, välittämättä mistään muusta. Koulukiemurat taas olivat sen mielestä ihan turhia, kun kenttää voi kaahata vain ympäri ämpäri minkä jaloista pääsee. Seuraavana talvena Eki sairasti esiasteisen lannehalvauksen. Seuraava kesä menikin kuntouttaessa ja rauhallisesti rutiineissa kiinni pysyen. Matkan varrella, näinä 4 vuonna on sattunut, jos jonkinlaisia kommelluksia ja ongelmia, mutta myös paljon hyviä hetkiä. Seurakilpailuja estepuolella ollaan kierrelty jonkin verran. Ekille kisat eivät olisi ongelma, mutta kuskin pitää opetella hallitsemaan stressi kilpailutilanteissa. Ehkä vielä jonakin päivänä. Lainakuskit ovat päässeet hurjastelemaan Ekin kanssa myös harjoituskenttäkilpailut hyvällä menestyksellä. Ehkä minäkin ylitän itseni jonakin päivänä. Niin olen ainakin itselleni luvannut.
Eki asustelee Liedossa yksityisellä tallilla, jossa on myös pienimuotoista ratsastuskoulutoimintaa sekä heppakerho. Tallissa on tilaa 22 hevoselle ja sieltä löytyy maneesi sekä kesällä laidunmahdollisuus. Tallilla käy ratsastajia pienistä tytöistä aikuisiin miehiin, äideistä tyttäriin eli kaikki ovat tervetulleita mukaan meidän porukkaan. Tallilla on myös mahdollisuus sosiaalipedagogiseen toimintaan ja muutama sitä tällä hetkellä hyödyntääkin.
Meidän nykyinen tallitiimi on muodostunut vuosien varrella yksityisten hevosten omistajista. Osa on ollut mukana vuodesta 2011 ja osa tullut mukaan pikkuhiljaa. Jos meidän tallitiimissä yhdellä on ongelma tai hätä hevosen kanssa, kaikki auttaa ja on hengessä mukana. Jos joku tarvitsee apua, on itsestäänselvyys, että heti autetaan, miten pystytään. Osaa ei ratsastus niin kiinnosta tai ole erityisen tärkeää, mutta hoitaminen ja avustaminen senkin edestä. Sehän onkin tärkeää, kun jonnekin porukalla lähdetään. Apukädet eivät ole koskaan liikaa. Meille kaikille on tärkeintä hevosten hyvinvointi ja siitä pidetäänkin huolta porukalla. Jos joku meistä sairastuu, eikä pääse tallille, voi luottaa siihen, että hevonen tulee silti hoidetuksi. Omat vanhempani osallistuvat myös hevosten hoitoon omalta osaltaan. Joskus heistä on oikeasti apua, mutta välillä saat etsiä hevosta ympäri tallia, koska ”Eki halusi mennä syömään ruohoa tai Eki halusi porkkanoita autosta” ja silloinhan Eki myös saa sen mitä haluaa!
Hyvä tallihenki on mielestäni sellainen, että kaikki otetaan huomioon ja kaikkien tulee viihtyä. Hevostelu on meille tärkeää ja mukavaa touhua, joten ei siitä pitäisi tulla kenellekään paineita. Kaikilla pitäisi olla tallille saapuessaan hyvä mieli ja vielä parempi, lähtee sieltä kotiin. Elämässä pitää olla hetkiä, jolloin voit unohtaa stressin. Kaikilla on oikeus olla tallilla oma itsensä, oli sitten aloittelija tai kokenut konkari. Kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Kun kaikki vetävät yhtä köyttä, on tallilla käynti mukavaa ja antoisaa. Näin houkuttelemme myös uusia ihmisiä lajin pariin!”
Palkinnon tarjoaa yhteistyökumppanimme Just Dressage.
[box type=”download”] Nooraa voi seurata Instagramissa @nnoorakatariinaaa[/box]
Teksti ja kuva: Noora Mattila
