Kulkuvälineistä huippu-urheilijoiksi – ratsastuksen historia Suomessa

Kulkuvälineistä huippu-urheilijoiksi – ratsastuksen historia Suomessa

Hevoset ovat olleet merkittävässä roolissa ihmisen historiassa jo tuhansia vuosia. Ensimmäiset hevoset on ikuistettu luolamaalauksiin yli 17 000 vuotta sitten, mutta niiden varsinaisen kesyttämisen uskotaan tapahtuneen huomattavasti tätä myöhemmin. Historiankirjoissa ei esitellä selvästi, onko hevosia ensin ratsastettu vai ajettu, mutta niistä on tullut erittäin tärkeä työ- ja kulkuväline jopa niin aikaisin kuin 500 eaa. Suomessa tunnettiin ensin sotaratsut eli hakkapeliitat 1600-luvulta, mutta hevosten käyttö yleistyi enemmänkin 1700-luvulla.

Ratsastus urheiluna alkoi kehittyä 1800-luvun lopulla. Olympialaisissa ratsastajat kisailivat ensimmäisen kerran vuonna 1900. Sata vuotta myöhemmin hevosista puhutaan jo huippu-urheilijoina, joita hoidetaan ja treenataan sen mukaisesti samalla kun niiden työkäyttö on lähes nollaantunut.

 

Digitaalisuus on tullut mukaan

Nykypäivänä ratsastus ja ravit hallitsevat suomalaista hevosurheiluareenaa. Suomalaisten hevosmiestaidot ja lahjakkuus kehittää sekä toimia hevosten kanssa on luonut lukuisia menestysratsukkoja ja huippuratsastajia, jotka ovat nousseet jokaisen suomalaisen tietouteen.

Samalla kun ratsukot ja valjakot kilpailevat areenoilla, myös harrastajamäärät ovat jatkuvassa kasvussa sekä penkkiurheilijat lyövät ahkerasti vetoa kilpailujen lopputuloksista. Samalla tilastotietous, vedonlyöntimahdollisuudet ja jopa ratsastuskisojen seuraaminen on siirtynyt nettiin, jossa myös rahapelisivustojen tarjoamat vedonlyönti- ja kasinobonukset maustavat penkkiurheilukokemusta.

Vain harva olisi voinut uskoa vielä 1900-luvun alussa, että nykytilanne olisi yhtä digitaalinen. Ratsastajat ja tallit ylläpitävät ahkerasti some- ja nettisivujaan, joista voidaan seurata tallin ohjelmaa ja päivittäisiä kuulumisia. Samoin tallilla käyvistä on muodostunut tiiviimpi yhteisö kuin koskaan aikaisemmin.

 

coach-driving-415503_1280

 

Miten tähän päivään ollaan tultu?

Ensimmäiset kirjaukset hevosista Suomessa oli pääosin työjuhtina ja kulkuvälineinä 1800-luvulla. Tuolloin ei vielä kilpailtu nykyiseen tapaan, koska kilpahevosia oli vähän ja niiden ylläpito kallista. Näin ollen historian ensimmäiset ratsastuskilpailut olivat eliittien puuhaa.

Esimerkiksi olympialaisissa ei saanut kilpailla kouluratsastuksessa kuin vain he, jotka olivat sotilasarvoltaan upseereja. Tämä sääntö peruttiin vasta vuoden 1948 olympialaisten jälkeen, jonka jälkeen nähtiin myös ensimmäinen naisolympiamitalisti, kun Lis Hartel voitti hopeaa kouluratsastuksessa.

Säännön poiston jälkeen miesratsastaja onkin voittanut vain kerran henkilökohtaisen olympiakullan vuoden 1972 jälkeen. Suosituimmat kilpailut alusta asti ovat olleet koulu-, este ja kenttäratsastus. Nykyään kilpaillaan monissa muissakin ratsastuksen lajeissa, kuten valjakkoajoissa, lännenratsastuksessa ja vikellyksessä.

Samalla hevosurheilusta on muodostunut siviilien ja ihan tavallisten ihmisten harrastus, jolla on vankka suosio Suomessa. Ratsastajien ikähaitari vaihtelee lapsista eläkeikäisiin ja monelle heistä hevoskärpäsen purema on elinikäinen. Hevosten kanssa puuhaillaan monipuolisesti niin maasta, ratsain, ajaen kuin myös terapiatarkoituksissa.

 

Aikaisemmin hevoset jaoteltiin käyttötarkoituksen mukaan

Kun 1900-luvun vaihteessa hevoset kategorisoitiin käyttötarkoitusten mukaan, tänä päivänä kyseiset rajat ovat hälvenneet. Työhevoset ja kulkuvälineenä toimivat hevoset olivat ominaisuuksiltaan erilaisia, joka kertoi myös luokkaeroista. Työväenluokan hevoset olivat raskasrakenteisia ja ehkäpä jopa eri rotujen sekoituksia, kun taas ylemmät yhteiskunnan luokat liikkuivat paikasta toiseen siroimmilla ja puhdasrotuisilla hevosilla, joita myös hoivattiin eri tavalla. Luonnollisesti käytetyt hevosrodut vaihtelivat maittain ja alueittain.

Suomessa suomenhevonen on ollut merkittävä hahmo koko historian aikana. Se on ollut maanviljelijän paras apuri ennen traktoria, sen asema sodissa oli niin ikään tärkeä ja lisäksi suomenhevonen on sitkeä ja luonteikas kilpailija raviradoilla.

Sen myötä suomenhevosesta on muodostunut eri jalostuslinjoja. Tähän päivään asti on säilynyt ravi- ja ratsastuslinjat kun taas aikaisempi työhevossuuntaus on muuttunut harvinaisemmaksi. Neljäs linja on pienhevoslinja, jotka sopivat varsinkin ratsastuskoulu- ja terapiakäyttöön, joskin suomenpienhevosia on Suomessa vain noin tuhat kappaletta.

 

Historian suurimpia suomalaisratsastajia

Suomen ratsastuksen historia on nähnyt monia ratsastuksen suurnimiä. Alkuaikoina tunnetut nimet, kuten Adolf Ehrnrooth ja Hans Olof von Essen, olivat menestyksekkäitä olympiaratsastajia. Von Essen sijoittui vuoden 1928 olympialaisten kenttäratsastuskilpailuissa viidenneksi.

Samaa menestystä jouduttiin odottamaan aina vuoteen 1980 asti, jolloin nykyajan merkittävä ratsastusvaikuttaja Kyra Kyrklund sijoittui viidenneksi kouluratsastuksessa hevosellaan Piccolo. Hän onnistui tekemään saman vielä kahdesti uudestaan: vuonna 1988 Matador II:lla ja vuonna 1992 Edinburghilla.

Kenttäratsastuksessa 1990- ja 2000-luvuilla menestynein nimi on ollut Piia Pantsu. Estekilpailuissa kuuluisuuksia ovat olleet Christopher Wegelius, Tom Gordin, Sebastian Numminen ja Peik Andersin.

 

Suomi jatkaa edelleen ratsastuksen huippumaana

Suomi on jatkanut menestyksekkäällä tiellä ratsastuksen huippumaana. Se on pystynyt haastamaan hevosurheilun suurmaat, kuten Hollannin, Ranskan, Englannin ja Saksan, kouluttamalla tasokkaita ratsastajia. Samalla suomalainen lämminverirotu FWB on nähnyt kansainvälisen debyyttinsä grand prix -radoilla.

 

Kuvituskuvat: Pixabay

 

Author Image
Vierailija