Raviurheilun suurin juhla – Kuninkuusravit 2017 Playsson.net

HEINÄKUUN VIIMEINEN viikonloppu keräsi Turun Metsämäen raviradalle yli 50 000 katsojaa. Kyseessä olivat tietenkin jokavuotiset Kuninkuusravit, jotka järjestettiin nyt kuudetta kertaa Turussa. Kuninkuusraveja on kilpailtu kaikenkaikkiaan jo 84 kertaa, ensimmäiset pidettiin Lahdessa vuonna 1924. Perinteet ovat pitkät ja se näkyy selvästi koko tapahtuman ajan. Raviurheilu on suomalaisille sydänasia. Etenkin Kuninkuusravit ovat yleisölle poikkeuksellisen jännittävät, sillä juuri kotimainen rotu – suomenhevonen – on siellä pääosassa. Ei tarvitse olla edes hevosihminen, jotta voisi nauttia ravien tuomasta huumasta. Vedonlyönti ja totopelaaminen antavat oman lisänsä, mutta Kuninkuusravit on helppo keino päästä tutustumaan hevosalaan lähemmin. Se on hyvä keino saada hevosurheilua isomman yleisön tietoisuuteen, jo pelkästään median antaman huomion vuoksi.

RAVIURHEILUN FANIKULTTUURI

En ole koskaan vieraillut Kuninkuusraveissa, jonkinlainen aukko sivistyksessä siis. Ylipäätään ravikertani voidaan laskea miltei yhden käden sormilla. Ensimmäistä kertaa minulla oli hieno mahdollisuus päästä Kuninkuusraveihin ja kunnia tutustua tapahtumaan median edustajana. Heti portteja lähestyessämme kävelimme parin kannustusjoukon perässä. He olivat sonnustautuneet fanipaitoihin ja valmiina tsemppaamaan suosikkihevosensa kohti ravikuninkuutta. Myöhemmin huomasinkin, kuinka tärkeä osa fanikulttuuri on Kuninkuusraveja. Mihin tahansa katsoikaan, näkyi eri kuningas- tai kuningatarehdokkaiden nimillä painettuja lippiksiä, paitoja ja banderolleja. Tämä on ehkä yksi merkittävimmistä eroista ravi- ja ratsastusurheilun välillä. Nimenomaan positiivinen sellainen. Tuli kliseisesti tunne, että nyt on kyse aidosti suuresta urheilujuhlasta!

Etukarteen ja maalisuoran avokatsomoon oli kertynyt runsaasti ihmisiä. Edes sadekuurot eivät haitanneet. Yleisö taputti spontaanisti aina, kun ohi ravasi hevosia. Oli sitten kyseessä lähdön startti tai esittely, he taputtivat vain antaakseen tukensa hevosille sekä niiden ohjastajille. Ihan kylmät väreet menivät pitkin selkärankaa, kun tunsi miten intensiivisesti ihmiset olivat mukana! Joku voitti, joku hävisi – niin se menee. Yksi sunnuntaipäivän hienoimmista hetkistä oli kuitenkin kolminkertaisen ravikuninkaan, Santeri Dahlian esiintyminen. Muutama vanhempi herrasmieskin pyyhki silmäkulmiaan. 22 -vuotias ori saapui radalle voittajan elkein ja innostui, kun sai taas ravata yleisön edessä. Santeri Dahlian entinen valmentaja ja ohjastaja Jukka-Pekka Kauhanen totesi haastateltaessa orin hyvin tietävän ja muistavan missä se on, vaikka viettääkin täysin jo eläkepäiviä.

Kuninkuusravien osamatkat olivat todella jännittäviä seurata. Etenkin kuningasehdokkaiden toinen matka, eli maili, sisälsi draamaa, kun ennakkosuosikki Jokivarren Kunkku laukkasi heti lähdössä ja menetti mahdollisuutensa kuninkuuteen. Pakko myöntää, että pettymys näkyi jopa oman appiukon kasvoilta! Kuninkuuskilpailu vaatii kyllä näin paatuneen ratsutädin näkövinkkelistä siihen osallistuvilta hevosilta paljon. Sunnuntaina juostiin ensin mailin (1609 m) ja jonkin ajan kuluttua pitkä 3100 metrin matka. Ihan millä tahansa kärryponilla ei tuohon kisaan oteta osaa! Aiempi asenteeni raviurheilua kohtaan sai kunnolla kyytiä, niin voimakkaasti välittyi hevosten arvostaminen. Ne ovat niitä oikeita urheilijoita.

TULOKSIA JA TUNTEITA

Viimeisen kuningas- ja kuningatarkilpailun lähdön jälkeen päästiin taas jännittämään, tällä kertaa lopullisia tuloksia. Erityisesti tammojen kisassa Saaga S ja Akaasia olivat hyvin lähellä toisiaan, mutta lopulta Saaga S vei kuningattaren tittelin. Akaasia jäi vain vähäiset 0,2 sekuntia lopputuloksissa taakse! Koska Jokivarren Kunkku joutui jättämään kuninkuusleikin kesken, nousi suosikiksi Mika Forssin ajama 6 -vuotias Vitter. Kannoilla oli Suur-Hollolan kylmäveristen ajossa toiseksi tullut Köppinen. Loppupelissä Vitter kuitenkin voitti kruunun 0,8 sekunnin erolla. Palkintoseremoniaan saapui kahden hevosen omistajaperheet ja tukijat selvästi liikuttuneina ja onnellisina. Eikä suotta. Mikä olisikaan tuota hienompi tapa saada tunnustusta kaikesta työstä ja vaivasta? Kuningaspari sai kaulaansa voittoseppeleet ja perinteisenä rituaalina voittajakuskit nostettaan ilmaan kärryjen kera. Tosin ori Vitter ei ollut samaa mieltä, joten vain Saaga S:n kuski sai lentokyydin. Yleisö osoitti suosiota seisten, tämä oli selkeästi minulle se päivän toinen kohokohta! Vannoutuneena puoliveristen kannattajana aloin lämmetä enemmän myös suomenhevosille.

Sadepilvet väistyivät iltapäivällä ja tarkeni olla ihan pelkällä topilla. Kuninkuusravien sisin olemus alkoi olla selvillä viimeistään siinä vaiheessa, kun törmäsin useampaan tuttuuni. Osa heistä oli jopa ihan pesun kestäviä ratsuihmisiä! Ratsupiireissä expoalue on se must -juttu ja shoppailu on vähintäänkin yhtä tärkeää, kuin itse kilpailu. Hämmästyksekseni myös Kuninkuusraveissa oli eräänlainen expo. Ravitori sijaitse aivan pääsisäänkäynnin läheisyydessä. Ravivarusteita tarjoavien yritysten lisäksi tarjolla oli muitakin tuotteita sekä pakollinen prosentuaalinen osuus ratsutarvikkeita. Muihin massiivisiin yleisötapahtumiin verrattuna on pakko antaa kiitosta puhelinoperaattoreille, jotka olivat tuoneet alueelle erilliset verkkovaunut. Netti toimi moitteettomasti. Muuten käytännön asioista vielä sen verran, että ruokailutarjontaa oli suhteellisen runsaasti. Lounaan hinta oli annoksen kokoon nähden aika kova, mutta makkarakojuilla hinnat tuntuivat olevan jopa hieman normaalin tapahtuman hintoja edullisemmat. Vessoja oli riittävästi ja opasteet selkeitä.

Minulla ei ole Kuninkuusraveista tapahtumana mitään pahaa sanottavaa. Tunnelma oli huikea, hevoset hienoja ja lähtöjäkin pystyi vaivatta seuraamaan . Yhtään totopeliä en ehtinyt pelata, mutta joku onnellinen voitti kuulemma 65 euron panoksella reilut 2000 euroa. Jos ette ole koskaan (Kuninkuus)raveissa käyneet, on nyt korkea aika käydä vertailun vuoksi! Enpä juuri nähnyt nyrpeitä naamoja tai valittavia ihmisiä. Siinä on asenne, joka ratsupiirienkin tulisi oppia. Kiitos Kuninkuusravien organisaatiolle! Ensi vuonna täytyy varmasti suunnata Vermoon…