Kangilla vai nivelillä? Ratsuttajan ajatuksia kuolainten valitsemisesta

Kangilla vai nivelillä? Ratsuttajan ajatuksia kuolainten valitsemisesta

”JOKALAJIN RATSASTAJANA” alkaa jossain vaiheessa miettiä, tarvitsenko treeneissäni kankisuitsitusta vai pärjäänkö vallan mainiosti pelkillä nivelillä? Kankisuitsituksen käyttäjänä olen varsin vihreä ja haluan oppia koko ajan lisää! Kouluvalmennuksissa olen käynyt kankisuitsituksella ja aina ensin kysynyt, että voiko valmentaja tarkistaa kuolainten sopivuuden ja muutenkin neuvoa kankien käytössä. Haluan niin vimmatusti parantaa tuntumaa hevosen suuhun, riippumatta kuolaimesta! Haluan oppia valmennuksissa kankien käyttöä ja siirtää oppini kotitreeneihin! Joten, tämä mietiskelyteksti tulee täysin omista kokemuksista sekä viisaampien ja kokeneempien ohjeista.

 

kanget2  MITKÄ KANGET?

Kankisuitset koostuu kaksista kuolaimista; ohuesta bridongnivelestä, josta voi olla myös kolmipalaversio ja itse kankikuolaimesta. Kankikuolaimia löytyy monia erilaisia; lyhytvartisia, kielentilallisia, kielentilattomia jne. Ratsastajan täytyy yhdessä valmentajan kanssa miettiä hevoselle sopiva yhdistelmä. On hyvä muistaa, että kankikuolain on kokoava kuolain ja brigond taas laskeva kuolain!

Aluksi hevonen täytyy totuttaa kankien käyttöön. Oman tammani menneisyydessä on varmasti ratsastettu kangilla, koska hevonen oli ihan sinut kuolainten kanssa heti ensimmäisellä kerralla. Monet neuvovat, että kun totutetaan hevosta kankisuitsitukseen, niin kankiohjan olisi hyvä olla ihan ilman tuntumaa. Tässä olen hieman eri mieltä, koska vapaana oleva ohja voi herkkää hevosta haitata, kun ohjat hölskyvät kaulaa vasten ja tätä kautta kuolaimeen kohdistuu tarpeetonta liikettä. Totutusvaiheessa täytyy myös muistaa, että hevosen kieli väsyy nopeasti, koska se ei ole tottunut kantamaan kahta kuolainta. Kielikin on lihas, jota täytyy vahvistaa lyhyillä pätkillä aluksi. Toisen, raaemman tammani totutin kankikuolaimiin pienissä ja tehokkaissa pätkissä. Ihan normaalia työskentelyä pehmeällä tuntumalla. Hevosen täytyy alusta oppia, että kankikuolaimen kanssa voi liikkua rennosti ja niskaa ei tarvitse jännittää kuolaimen takia. Pikkuhiljaa voi kuolaimen kanssa työskentelyä pidentää, kuitenkin kokoajan muistaen rentous ja vielä kerran rentous! Kangilla ratsastaessa täytyy muistaa, että tuntuma kankiohjaan EI saa olla liian vahva, ettei kankikuolain paina hevosta kuolaimen taakse! Tuntuman täytyy aina olla enemmän bridongilla ja kanki on vain ns. ”ohjaustehostin” kokoavissa liikkeissä.

 

MITEN KUOLAINTEN TYÖ JAKAUTUU?

Mitä ylemmäs kouluratsastuksessa mennään, sitä enemmän kankisuitsituksesta tulee päivittäinen työkalu. Jokaisen täytyisi tavoitella sitä, että hevonen toimii yhtä hyvin molemmilla suitsituksilla. Kangilla ei korjata vastustelevaa hevosta, vaan perustyö täytyy saada läpi nivelillä. Tulisi saavuttaa sellainen tunne, että tänään laitankin nivelet hevoselle ja silti ratsastus onnistuu hyvin. Hevonen työskentelee läpi kropan, vaikka kanget roikkuu tallissa. Tässä tilanteessa voi hyvällä fiiliksellä treenata kangilla, koska pystyy palaamaan takaisin peruskuolaimeen ilman treenin alenemista. Itse käytän kankisuitsitusta silloin kun haluan hioa jotain tiettyä liikkeen osaa ja haluan saada pikkutarkkaa kontrollia hevoseen. Treenikaudella ratsastan huomattavasti enemmän nivelillä, kun taas kilpailukaudella kankisuitsitus on enemmän käytössä. En osaa oikein sanoa, että kuinka paljon hevosillani kanget on käytössä. Se riippuu aina treenin laadusta, treenin tavoitteesta ja onko jotain tiettyä pistettä, johon treenataan, esim. kilpailut. Treenaamisen iloa!

 

[box type=”download”] Jesse Mälkiä on 24 -vuotias sivutoiminen valmentaja ja ratsuttaja. Hän on yhtenä osana Team Playssonia. Jessellä on hevosalan koulutus, vaikka varsinainen työ onkin kaupanalalla. Lisätietoja Jessestä löytyy nettisivuilta: http://www.playsson.net/jmtraining.html.[/box]

 

Teksti ja kuvat: Jesse Mälkiä

Author Image
Toimitus