Kolumni: Heppapoika, heppamies

Kolumni: Heppapoika, heppamies

VOIN KUVITELLA kuinka moni on oman tietokoneen tai puhelimen toiselta puolelta nauranut ivallisesti tai miettinyt, että mitä ihmettä toi Jere nykyään duunaa. Ratsastaa ja joku blogikin vielä! Homojen hommaa, tyttöjen juttu, ai onko sulla nyt jotkun pillihousutkin? Naurakaa vaan, mä en välitä.

Miksi ihmisillä on sellainen käsitys miesratsastajista? En yhtään ihmettele, ettei miehet alota harrastamaan. Kaverit ulisee liikaa, että ei todellakaan, jos edes uskaltaa ehdottaa. Yhteisö suhtautuu myös kummallisesti: ”ai harrastat ratsastusta vai”? Tämä korostuu etenkin, kun on aloittelija. Itse julkaisin blogini omalle Facebook -seinälleni ja moni oli sitä mieltä, että hyvä homma ja pidä lippu korkeella. Sit oli tää hihittelijäporukka, ketkä ei oo edes koskaa nähny hevosta, saati koskenu sellaseen ja heti ”Kaapista ulos”- kommentointia. Jep jep.. No, pitäähän kavereita kestää vai pitääkö?

jerenkom
Mä luulin päässeeni teinivaiheesta jo ohi, mutta ilmeisesti joku disauttaja ei vielä ihan ole?

 

Ajatellaan vaikkapa teinin näkökulmasta… Vaikka halua harrastamaan olis, ei takuulla ton jälkeen kehtaa mennä! Miksi hevosurheilun pitäis muka olla naisten laji? Ulkomailla ihan normi homma, jos mies ratsastaa. Myös suuri osa isojen luokkien kilpailijoista estepuolella näyttää olevan miehiä. Yleisen nuivan asenteen takia miehiä on vähemmistö ratsastuskouluilla ja se myös verottaa osan uusista tulijoista pois. Ja kehäpäätelmä on valmis: tyttöjen laji, kun siellä on vaan tyttöjä.

Entäs 100 vuotta sitten? Sillon miehet teki hommia hevosilla! Ilman hevosta oli vaikea päästä mihinkään, tai olla yhtään mitään. Hevoset oli työkavereiden lisäksi myös arvostettuja perheenjäseniä ja niistä oli pidettävä hyvä huoli. Muuten ei tullut leipää pöytään… Myöskään sotia ei ole voitettu jalkaisin.

Miten saadaan enemmän miehiä tallille? Miten pyyhitään ennakkoluuloja? Meijän alkeistunnilla käy 5 miestä ja näin ensi tuntemalta kaikki on ihan heteroita, tyttöystävät katsomossa. Toisaalta, onko suuntautumisella lopulta yhtään mitään väliä? Aina joku on erilainen jollain tapaa ja toinen ahdasmielinen ja tuomitsemassa. Musta hevosurheilu on laji siinä missä muutkin, ja harvinaisen hieno sellanen. Hienoa kaiken muun lisäks siinä tekee se, että se on tasa-arvoinen; miehet ja naiset kilpailevat samassa sarjassa. Tällaista piirrettä ei monessa muussa (olympia)lajissa ole! Etenkin esteratsastuksessa, jossa aika ja virhepisteet ratkaisee, se on ihan se ja sama kuka olet, jos osaat vaan ratsastaa.

Siispä hiiteen ennakkoluulot ja jäbäleissönit ja MIEHISET MIEHET RATSAILLE!

 

ranking-1024x603
Tässä vähän estepuolen maailman top ranking listaa… Klikkaa isommaksi! Ja kuinka ollakaan mies heti ykkösenä.

 

[box type=”download”] Jere H. on 25 -vuotias helsinkiläinen nuori mies ja Playsson.netin tuore kolumnisti ja suojatti. Hän on aloittanut vastikään tämän uuden, koukuttavan harrastuksen. Jere pohtii blogissaan omaa edistymistään ratsastajana, ihan alkeista lähtien. Ensimmäisestä kerrasta alkaen tavoite on ollut selvä; määränpäänä ovat esteet ja etenkin maastoesteet. Hevosmaailma on kuitenkin vasta-alkajan silmin vähän kummallinen ja harrastajissa miehetkin ovat vähemmistö… Playsson.netin kolumneissa Jere pohtii hevosharrastukseen liittyviä asioita miehen ja ennestään lajia tuntemattoman silmin. Blogin löydät kokonaisuudessaan osoitteesta http://minustakoheppapoika.blogspot.fi[/box]

 

Teksti: Jere H. | Kuva: Alex Muurinen / Playsson.net

Author Image
Toimitus

1 thought on “Kolumni: Heppapoika, heppamies

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *