Keppihevonen: 32. Luku

Keppihevonen: 32. Luku

Koulu oli alkanut ja Siru istui historiantunnilla yrittäen keskittyä opettajan tarinaan toisesta maailmansodasta. Vaikka aihe oli Sirusta mielenkiintoinen, ei keskittymisestä tullut oikeastaan yhtikäs mitään. Hän vilkaisi vieressään istuvaa Hillaa, joka kirjoitti säntillisesti kaikki opettajan esittämät tekstit siistillä käsialalla vihkoonsa. Ei ollut ihme, että Hilla kantoi vain kiitettäviä arvosanoja kotiinsa, sillä hänen keskittymiskykynsä oli ilmiömäinen ja sen lisäksi Hilla oli myös niin lahjakas, ettei hänen edes tarvinnut keskittyä pärjätäkseen kokeissa hyvin. Hilla saattoi lintsata toisinaan muun muassa matikantunneilta, mutta siitä huolimatta hän omaksui kaikki kaavat ja laskelmat niin hyvin, että oli jopa reilusti muita edellä opinnoissaan. Siru katsoi omaa vihkoaan, johon oli raapustettu epäselvällä käsialalla jotakin aiheeseen liittyvää, mutta pääasiassa vihon sivut olivat täynnä erilaisia piirustuksia, joita Siru teki aina pohtiessaan tai kuunnellessaan. Kukkasia, perhosia, sekä hevosia. Viimeaikoina hevoset olivat lisääntyneet Sirun kuvissa, sekä se olivat alkaneet muistuttamaan yhä enemmän ja enemmän erästä voikkoa oria.

 

Siru mietti Midasta ja palautti huvittuneena mieleensä, miten tyrmistyneeltä se oli vaikuttanut kun Siru oli esitellyt sille ensimmäistä kertaa sen tulevat varusteet. Siru oli käynyt suunnitelmansa mukaisesti ostamassa Midakselle kutakuinkin sopivat varusteet, satulan ja suitset. Midas oli haistellut suitsia hyvän aikaa, kunnes se oli antanut Sirun pukea ne hänen yllensä. Siru oli leperrellyt sille pehmoisia ja luvannut, että nämä kaikki olisivat vain varotoimenpiteitä, jotta he voisivat tulevaisuudessa liikkua vapaammin ja Midas oli selvästi ymmärtänyt tämän. Se oli hyväksynyt kohtalonsa. Midas oli ottanut kuolaimet lopulta kiltisti suuhunsa ja protestoi satulavyön kiristystä vain huiskaisemalla äkisti häntäänsä ja katsahtaen Sirua syyttävästi. Tämä kaikki oli kuitenkin tärkeää, sillä Siru oli laatinut heille suunnitelman.

 

Jonkin matkan päässä Kivelästä, oli alue, jossa sijaitsi paljon pieniä talleja. Siru oli pohtinut, että jos hän kulkisi sinne bussilla, hän voisi ratsastella Midaksella tallien läheisyydessä ja ehkä jopa vuokrata jonkun tallin ratsastuskenttää, väittäen olevansa vain joltakin toiselta pieneltä tallilta, jolla ei ollut omaa kenttää käytössään. Kukaan ei kuitenkaan tietäisi miltä tallilta hän loppujen lopuksi muka tulisi, kaikki vaan olettaisivat hänen olevan ”siltä joltakin toiselta kaukaisemmalta tallilta” ja he saisivat Midaksen kanssa vihdoinkin olla kuin kuka tahansa hevonen ja hänen omistajansa. Siru tiedosti kyllä, että suunnitelma ei ollut vedenpitävä, sillä jos he herättäisivät liikaa huomiota, kiinnijäämisen riski kasvaisi. Huhupuheilla kun oli tapana kiiriä kauas, aina Kivelään asti, joten hänen olisi oltava varovainen.

 

-”Tuletko tänään meidän kanssamme tallille?” Hilla kysyi, kun tunti oli päättynyt ja kaikki alkoivat keräillä tavaroitaan ja valua kohti ruokalaa.

-”En taida ehtiä. Historiankoe on tulossa, enkä minä ole saanut iskostettua päähäni vielä mitään.” Siru vastasi nopeasti.

Hänen oli äkkiä keksittävä jokin tilanteeseen sopiva hätävalhe.

Hilla katsoi häntä hivenen ihmeissään.

-”Haluatko että tulen illalla kyselemään sinulta kysymyksiä koealueesta?”

-”Äsh, teillä on varmasti kädet täynnä hommia, nyt kun Katakin tarvitsee enemmän apua tallilla. Minä tulen sitten huomenna!”

-”Hyvä on. Mutta älä turhaan stressaa kokeesta, Vuorisen kokeet ovat aina olleet melko helppoja.” Hilla sanoi.

-”Niin, kenelle on ja kenelle ei… Helppoja siis.” Siru mutisi ja nousi ylös.

Hän todella toivoi, että koe olisi helppo, sillä hän ei ehtisi lukea siihen todennäköisesti tavuakaan.

 

He kävelivät käytävää pitkin kohti ruokalaa ja painuivat ruokasalissa suoraan tuttuun nurkkapöytään, paikkaan jossa heillä oli tapana istua.

-”Onko tullut uusia ideoita vanhan rouvan suhteen?” Hilla kysäisi voidellessaan näkkileipäänsä.

-”Ei oikeastaan. Onko Joonaksella nyt hyppytunti? Tuleeko hän syömään meidän kanssamme?”

-”En usko. Joonas on nyt hieman pulassa. Hänellä on niin paljon koulujuttuja ja kokeita tulossa, että en usko hänestä olevan nyt hetkeen mihinkään muuhun. Saamme pärjätä jonkin aikaa keskenämme. Uskoisin, että ensi viikolla hänellä alkaa jo helpottaa.” Hilla vastasi.

 

Siru tunsi pettyvänsä. Vaikka hän poti edelleen huonoa omaatuntoa siitä, että oli valehdellut autossa Joonakselle, hän toivoi kuitenkin näkevänsä tämän taas pian. Sitä paitsi suunnitelman laatiminen tuntui hankalalta ilman Joonasta. Miten he pääsisivät lähemmäs vanhaa rouvaa, jos eivät ehtineet nähdä edes toisiaan? Mutta toisaalta, eihän kaikkien muiden elämä voinut kieppua vain hänen taikahevosensa ympärillä, vaan heillä kaikilla oli elämässä muitakin velvollisuuksia, kuten esimerkiksi koulu, jonka läpi Siru huomasi luikertelevansa jälleen huolestuttavan pienillä ponnistuksilla. Eikä Sirun mieltä ainakaan helpottanut se, että hän oli jällen kerran ajautumassa tilanteeseen, jossa joutui valehtelemaan tärkeimmille ystävilleen.

Miten tämä kaikki vielä päättyisikään…? Toivottavasti parhain päin, Siru mietti kun kulki Hillan perässä palauttamaan astioitaan.

 

20200407_161313
Latest posts by Katri Kärki (see all)

Teksti: Katri Kärki, kuvituskuvat: Pixabay

 

Author Image
Katri Kärki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *