Artikkeli on julkaistu alunperin Riden numerossa 2/2020.

Viime kevään ehkä kovatasoisin verkkoluento kuultiin huhtikuussa, kun asianajotoimisto Fennossa työskentelevä juristi Antti Linna kertoi hevoskaupan ja tallinpidon erityispiirteistä juridisesta näkökulmasta.

Antti Linna on juristi, mutta samalla myös SRL-aktiivi, GP-tason esteratsastaja ja toinen Talli Linnan yrittäjistä. Talli pyörii yhdessä isä Juha Linnan kanssa. Vaimo Jenni on eläinlääkäri ja maajoukkuetason kouluratsastaja. Perheelle on siis ehtinyt kertyä merkittävästi omakohtaista kokemusta hevosista ja hevoskaupasta.

Suomessa on vain kourallinen juristeja, jotka tekevät hevosjuridiikkaa eli ratkovat hevosiin liittyviä juridisia kysymyksiä. Antin pöydälle tapauksia osuu silloin tällöin. Hän painottaa, että hevosalaa ja -kauppaa koskevat tapaukset vaativat omanlaisensa perehtymisen, jotta ymmärtää mistä on kysymys ja mistä ei ole: “Jos katsoo asiaa pelkästään juristin tulokulmasta, voi harhautua jopa sivupoluille”.

Juristin apua tarvitaan vuosittain noin parissa sadassa hevoskauppaa koskevassa riitatilanteessa.

Tapauksista parisen kymmentä etenee oikeuteen asti. Erikoista on, että riidat koskevat lähes poikkeuksetta ratsuhevosten kauppaa, vaikka myös lukuisat ravihevoset vaihtavat omistajaa.

Tilannetta selittää osaltaan se, että ratsun kohdalla uusi ratsastaja vaikuttaa merkittävästi hevosen käyttöominaisuuksiin. On tavallista, että uuden hevosen kanssa kohdataan käsittelyvaikeuksia tai hevosesta paljastuu muita ratsastajalle sopimattomia ominaisuuksia.

Ravihevoskaupassa olennaisinta on hevosen terveystilanne. Usein ravihevoset siirtyvät kaupan yhteydessä ammattilaiselta toiselle eikä treenarin vaihtuminen yleensä aiheuta yllättäviä muutoksia hevosten käsiteltävyyteen.

Hevoskaupoilla pitäisi ymmärtää, ettei hevonen ole kone

Hevoskauppaa tehdään hyvin monenlaisista lähtökohdista. – Isän, joka on tottunut vaihtamaan työsuhdeautoa kolmen vuoden välein, lähtöymmärrys kaupan kohteesta ja vastuista on sama kuin autokaupassakin. Tämä on aika kaukana reaalimaailmasta. Pitäisi ymmärtää, että hevonen ei ole kone, Antti muotoilee.

Usein hevosta ostaessa pyritään ostamaan urheiluominaisuuksia. Ostajan ymmärrys siitä, ettei suurempi kauppahinta johda varmempaan tai pitkäaikaisempaan käyttöön, on monessa tapauksessa puutteellinen. Hinta eivätkä edes hevosen ominaisuudet juuri pienennä sen vikaantumismahdollisuutta.

Hevosen myynnistä ja ostamisesta tekee mutkikasta myös se, että toisin kuin lähes kaikki muut kaupan kohteet, hevonen on vaikea vakuuttaa. Tänään pieni, merkityksetön ongelma voi puolen vuoden kuluttua tehdä hevosesta arvottoman, vaikkei sitä eläinsuojelulain nojalla tarvitsisi lopettaa.

Markkinoilla liikkuu paljon epärehellisiä myyjiä ja ostajia

Hevoskaupoilla kannattaa lähtökohtaisesti olla aina varuillaan. Myös silloin, kun hevosta ollaan ostamassa ammatinharjoittajalta: “Hevoskauppiaat myyvät hevosia työkseen. Ostajalla on vastuu siitä, että esittää itse oikeat kysymykset ja toimii huolellisesti ja varovaisesti”.

Pääosin ihmiset ovat liiankin luottavaisia. Ei ole tavatonta, että ulkomailta ostetaan kallis hevonen pelkkien videoiden perusteella ja Google kääntäjän avustuksella. Pahimmassa tapauksessa hevosen saapuessa kotiin huomataan, että se on aivan jotain muuta kuin mitä luvattiin. Käytöshäiriöt ja suuretkin fyysiset ongelmat jäävät usein kauppaa tehdessä huomaamatta.

Myyjän on syytä olla tarkkana erityisesti hevosen maksua koskevissa asioissa. On tärkeää sopia kirjallisesti miten ja milloin maksu suoritetaan ja milloin omistusoikeus ja vastuu siirtyvät myyjältä ostajalle. Ostajan luottotiedot kannattaa aina tarkastaa etukäteen.

Hevoskauppa alkaa hevosen omistajan päätöksestä myydä hevonen

Aina kun joku tahtoo luopua hevosestaan, on kyse siitä, ettei myyjä koe hevosta enää mielekkääksi itselleen. Ostajana on tärkeää ottaa selvää, mitä syitä myyntipäätöksen taustalta löytyy.

Antti kertoo esimerkin omista hevosistaan. Spendrup on Antille erityinen hevonen eikä sen myynti tulisi kyseeseen, mutta pitkään 130-140 sentin luokkia kilpailleen Voltanon kohdalla hän voisi itse ajatella, ettei sen kanssa pääse enää etenemään seuraavalle tasolle ja myynti voisi siksi olla vaihtoehto. Siitä huolimatta hevonen voi suorittaa vielä vuosia omalla tasollaan, mikäli kaikki sujuu hyvin.

Myyntipäätöksen taustalta voi kuitenkin löytyä myös hevosen terveyteen tai käytökseen liittyviä seikkoja, jotka ovat ostopäätöksen kannalta merkittäviä.

Tapauskohtaisesti laadittu kauppakirja on kaikki kaikessa

Kun tehdään hevoskauppaa, muuttujia riittää. Kaupan kohteet eli hevoset ovat laadultaan ja ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia, kaupan osapuolet eli ostaja ja myyjä voivat olla asemaltaan ja kokemukseltaan hyvin erilaiset, erilaisia kauppamalleja on useita ja sovellettavat laitkin vaihtelevat.

Siksi kaikki tilanteet kattavaa kauppakirjaa on mahdotonta laatia tapausta tuntematta. Antti varoittaa, että netistä löytyvistä valmispohjista suurin osa on sellaisenaan huonoja ja riskialttiita. Vääränlainen sopimuspohja voi olla hyvinkin vahingollinen ja osapuolet voivat tulla sopineeksi jotain, mitä ei ollut lainkaan tarkoitus sopia.

Hyvässä kauppakirjassa eritellään selkeästi kaikki tiedot, jotka myyjällä on hevosesta. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi tiedossa oleva historia, aiempi terveystilanne sekä omistajan toteamat ominaisuudet ratsain ja talliolosuhteissa. Kauppakirjasta käyvät seikkaperäisesti ilmi myös hevosen maksua ja luovutusta koskevat ehdot sekä menettelytavat mikäli ehtoja ei noudateta.

Sopimukseen on hyvä kirjata, mitä odotuksia ostajalla on ja millaisia huomioita hän on tehnyt hevosesta esimerkiksi koeratsastuksen jälkeen. On tärkeää, että ostaja ymmärtää millaisesta hyödykkeestä kauppaa käydään. Hevosten kanssa yllätykset eivät ole tavattomia eikä todellisuus usein vastaa odotuksia.

Kauppakirjaan ei kannata koskaan merkitä, että hevonen myydään johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen. Myyjän on mahdotonta arvioida, kuinka hevonen käyttäytyy ja pysyy terveenä uuden omistajansa kanssa, eikä sopivuutta esimerkiksi kilpailukäyttöön voi luvata. “Hevonen myydään sellaisena kuin se on” -lauseke turvaa myyjän selustaa, mikäli hevosesta löytyy myöhemmin piilevä virhe, josta myyjä ei olisi voinut olla tietoinen.

…jatkuu osassa 2.

Teksti: Maisa Hyttinen, kuvituskuvat: Pixabay