Millään tallilla ei voi olla huomaamatta silmäkulmassa vilahtavaa valkoista kipittäjää, joka katsoo nurkan takaa tummilla nappisilmillään. Kyseessä on tietenkin jackrusselin terrieri, joita löytyy jokaisesta talliympäristöstä.

Koirarotuna jackrussell syntyi 1800 -luvun alkupuolella Englannin maaseuduilla. Pastori John Russel, jota kutsuttiin Jackiksi, osti Trump-nimisen kettuterrierinartun, josta tuli rodun kantaemä. Alunperin herra Russel kehitti jackrusselinterrierit luola- ja rottakoiriksi, mutta nykyisin niitä käytetään enimmäkseen harrastus-, metsästys- ja seurakoirina. Harrastus- ja seuratoiminnan vuoksi niitä näkeekin myös paljon talleilla. Touhukkaan luonteensa ansiosta ne viihtyvät hyvin hevoshommissa mukana. Suomeen jackrussellinterrierit kulkeutuivat ratsastuskilpailujen mukana vasta noin 50 vuotta sitten.

Kirkkonummella asuva Emmi Vähämäki työskentelee 40 hevosen tallissa, Peuramaa Horsen ratsastuskeskuksessa. Koiria hänellä on kaksi, joista toinen on 2-vuotias russeli Nelson. – Nelson tuli minulle tavallaan vahingossa. En ollut harkinnut vielä toisen koiran ottamista, saatikka varsinkaan minkäänlaista terrieriä. Työnantajan russeli sai kuitenkin pennut ja niin siinä sitten kävi, että niistä yksi tuli minulle, Vähämäki kertoo. Vaikka hän oli kuullut varoituksia rodun energisyydestä, Vähämäki ajatteli, että se sopii erityisesti sen takia tallikoiraksi. – Kun russeli on ennen kuutta aamulla innokkaana lähdössä hommiin aamutalliin, bulldoggi korkeintaan kääntää kylkeä, Vähämäki nauraa. Vähämäen mukaan russelit ovat tottuneet hevosiin ja osaavat varoa niitä. Lisäksi ne tunnistavat uskomattoman hyvin tutut ihmiset ja hevoset vieraista. Hevoset eivät herätä Nelsonissa sen suurempia tunteita, sen sijaan kaikki ihmisten työt ovat parasta ja niissä ollaan mielellään mukana. Russelin älykkyydestä on etua, sillä Nelson pysyy tontilla ja tarvittaessa käpertyy kerälle heiniin ottamaan torkut.

Maria Kanko on maatilan emäntä Ikaalisista. Heillä toimii myös SRL:n hyväksymä ratsastuskoulu ja tallissa asuu omien lisäksi muutamia asiakkaiden hevosia. Peruskoulun jälkeen Kanko opiskeli Ypäjällä ensin hevosenhoitajaksi, sen jälkeen hevosharrasteohjaajaksi ja lopuksi työn ohella ratsastuksenohjaajaksi. Nyt kotona on iso hevoslauma, 12 suomenhevosta, seitsemän shetlanninponia ja yhdeksän hoitohevosta. Molempia rotuja kasvatetaan Anjalan-alkuliitteellä. Perheen koirajäseniin kuuluvat 4-vuotias Rusina-russeli sekä sen nyt syksyllä syntynyt pentu Hertta. – Monet suosittelivat rotua minullekin. Olin tutustunut eri talleilla russeleihin ja jonkin aikaa oli käynyt mielessä, että pitäisiköhän rotua vaihtaa pienemmäksi tanskandogista, Kanko kertoo. – Yksi mikä itseäkin kovasti kiinnosti, oli puhe rottakoirista. Rusina oli hieman alle puoli vuotias, kun tappoi ensimmäisen rotan ulkona. Nappiin meni sekin lupaus. Halusimme myös lapsiystävällistä koiraa, koska perheessämme on kolme lasta, Kanko jatkaa.

– Jackrussell on aktiivinen, rohkea ja väsymätön, niin kuin hevosihmisetkin. Siksi tulemme juttuun. Meidän tallirusseli sopii hyvin maalle, ei kaipaa takkeja millään kelillä. Nauttii hyppiä kuralätäköissä lasten kanssa. – Toki niissäkin on selkeästi kaksi eri puolta: sisällä ollaan sylikoiria ja ulkona saalistajia, Kanko sanoo.

Oululainen Katri Pintamo-Kenttälä työskentelee koululla ohjaajana ja perheeseeni kuuluu avomies sekä kolme russelia. – Sain ensimmäisen oman hevoseni 11-vuotiaana. Asuimme maalla ja pihaan saapui kilpakuntoinen, eläkkeelle siirretty ravuriori sen jälkeen, kun isä erehtyi tuumaamaan, että kyllä voidaan ostaa tytölle hevonen, jos löytyy alle 5000 markalla, Pintamo-Kenttälä hymyilee. Tähän mennessä hän onkin työkseen hoitanut lähinnä ravihevosia mm. Italiassa, USA:ssa, Australiassa ja Ranskassa.

Russeleissa Pintamo-Kenttälä ihastui niiden rohkeuteen, kovapäisyyteen ja älykkyyteen. – Russeleilla tuntuu olevan koiramaailmassa poikkeuksellisen paljon karismaa. Ne eivät myöskään epäile näyttää, mitä mieltä ne ovat eri asioista. Russelit ovat aika lahjomattomia ja rehellisiä koiria ilman ylenpalttista palvelualttiutta, Pintamo-Kenttälä perustelee.

Lue koko artikkeli Riders Magazinen talvinumerosta!

Teksti: Penina Peltonen | Kuvat: Emmi Vähämäki, Maiju ”Surkea” Lahti