MAAILMANCUPIN RATA ON VAATIVA, MUTTEI EPÄREILU
Ratsastuksen maailmancup -osakilpailurata on vaikuttava näky paitsi katsomosta, mutta etenkin keskeltä rataa katsottaessa. Helsinki International Porsche Horse Show’n organisaatio järjesti toimittajille mahdollisuuden tutustua rataan kävellen. Suuri joukko kotimaisia sekä kansainvälisiä lehdistön ja kuvaajien edustajia seurasi opasta verryttelyalueelta vain henkilökunnalle tarkoitettuihin tiloihin. Puomivarastojen ja loputtomien käytävien läpi kuljettuamme olimme radan laidalla sillä portilla, josta hevosetkin kulkevat radalle ja sieltä pois.
Toimittajajoukko ei suinkaan päässyt radalle heti, vaan jouduimme hetken odottamaan, ettemme häiritsisi ratsastajien radankävelyä. Sen jälkeen marssimme vihdoin keskelle radan keskellä komeilevaa kolmoissarjaa tapaamaan ratamestareita, hollantilaista Louis Konickxia sekä hänen suomalaista apulaisratamestarikollegaansa Johanna ”Johku” Mikkolaa.
Konickxia oli jo ennen maailmancupia kiitelty Helsingissä radoistaan. Molemmat ratamestarit totesivat heti aluksi, että tärkeää on tehdä hevosille reiluja, ratsastettavia ratoja. Kuitenkin maailmancupilla on omat vaatimuksensa. Lauantain GP -rataan verrattuna maailmancup on paljon vaikeampi. Estekorkeuden ovat suurelta osin lähellä luokan maksimia eli 160 senttimetriä. Sen lisäksi vaativuusastetta lisäävät myös oksereiden pituudet. Luokan okserit ovat parhaimmillaan hulppeat 170 cm pitkiä. Tämä vaatii paljon sekä hevoselta että ratsastajalta. Hypyn täytyy suuntautua sekä korkealle että pitkälle.
Konickx kuitenkin korostaa, että rataan ei ole tarkoitus sisällyttää tämän lisäksi mitään erikoishaasteita. Mitään esteistä ei ole tarkoitettu erityisen hankalaksi tai tekniseksi. Toki rataan sisältyy kohtia, joissa tarkkuutta vaaditaan. Tarkoitus ei ole kuitenkaan teknisellä kikkailulla tehdä radan ratsastuksesta ratsukolle epäreilua. Etukäteen Konickx arvioi, että kolmoissarja ja erityisesti sen kakkososana oleva okseri voivat olla haastavia askelpituuden ja tempon suhteen.
Mikkola arvioi, että kolmoissarjan lisäksi radan haastavimpia kohtia voisivat olla esimerkiksi linjat esteiden 4-5-6 sekä 10-11 välillä. Molemmissa kohdissa esteväliin sisältyy sekä kaarteita että pitkiä siirtymisiä. Tällöin valitut tiet ja rytmi voivat olla merkittävässä osassa ratkaisujen onnistumista tai epäonnistumista. Mitään estettä ei sen sijaan voi täysin väheksyä.
”Radalla pitää aina olla ensimmäinen ja viimeinen este. Vaikka ne – varsinkin ensimmäinen – yleensä tehdään ratsukoille helpoiksi, joku aina nekin pudottaa”, nauraa Konickx. Tässä vaiheessa ryhmäämme aletaan jo hätyyttää pois radalta, koska kilpailun alkuun on enää minuutteja. Harpon radan läpi yhdessä Konickxin kanssa ja käytän tilanteen hyväkseni kyselemällä kisapaikkojen eroista sekä kauden eri vaiheista. Äärimmäisen sympaattinen hollantilainen rakentaa huipputapahtumien ratoja ympäri maailmaa vain sivutoimisesti. Päivätyönsä hän tekee hollantilaisen yliopiston henkilöstöhallinnossa.
”Jumping season is always on”, tyrmää kokenut ratamestari olettamukseni siitä, että maailmancupin alkukausi vaatisi helpompia ratoja ja että radat vaikeutuisivat kauden edetessä. Periaatteessa kauden vaiheella ei pitäisi olla väliä maailmancup-tasolla. Alkukauden radat voivat olla aivan yhtä vaativia kuin lähellä finaalia ratsastettavat. Eroja on sen sijaan eri kisapaikoilla. Esimerkiksi alkukauden ensimmäiset paikat, Oslo ja Helsinki, ovat molemmat pienehköjä sisäareenoita. Sen jälkeen siirrytäänkin Barcelonaan suurelle ulkokentälle. Siellä kentän koko ja ulkoilmaolosuhteet edellyttävät täysin erityyppistä rakentamista kuin Helsingissä, korostaa Konickx. Maailmancupkauteen sisältyy erilaisia paikkoja ja olosuhteista. Tavoitteena on kuitenkin tehdä ratoja, jotka ovat hevosta ja koko ratsukkoa kohtaan oikeudenmukaisia, vaikka maailman huipulla ratsukot joutuvatkin venymään osittain jo kapasiteettinsa rajoille.
[box type=”download”] Seuraava World Cup -osakilpailu hypätään Ranskan Lyonissa 28.10.-1.11.[/box]
Teksti ja kuvat: Sanna S. / Playsson.net
