home Artikkelit HIHS2015: Harrastajan näkökulma

HIHS2015: Harrastajan näkökulma

HELSINKI INTERNATIONAL HORSE SHOW on Suomen suurin ja odotetuin tapahtuma keskellä pimenevää ja synkkenevä syksyä. Tapahtuma kokoaa sekä tavalliset harrastelijaratsastajat, että suomalaiset ja ulkomaalaiset huiput yhteen. On todella hienoa nähdä maailman kärkiratsastajat ratsastamassa ja kävin ensimmäistä kertaa katsomassa, kun ratsastajat verryttelivät 160 cm GP -luokkaa varten. Minua yllätti positiivisesti se, kuinka rauhallinen ja rento tunnelma verryttelyssä oli. Suurin osa hevosista oli rennon ja kuuliaisen oloisia, eikä siellä näkynyt mitään turhaa potkimista ja repimistä. Syy tähän, että oletin verryttelyn olevan raaempaa touhua, on se mitä olen lukenut netissä pyörivistä lehtiartikkeleista. Tokihan jossain pimennossa nurkan takana voi olla huonoakin hevosen kohtelua. Kuitenkaan en usko, että hevoset hyppäisivät tuolla tasolla pakotettuna ja stressaantuneena, vaan siinä tarvitaan molemmin puolin luottamusta.

Itse GP -luokka oli jännittävää katsottavaa. Tuolla tasolla pienikin etäisyysvirhe esteelle tultaessa aiheutti helposti puomin putoamisen. Myös kolmoissarja näytti olevan monelle vaikea. Siinä kysyttiin hevosen venymiskykyä, sillä monille sarjavälit tuntuivat jäävän liian pitkäksi ja hyppy ei vaan kerta kaikkiaan riittänyt esteiden yli puhtaasti. Mukana oli myös viisi suomalaista ratsukkoa, joista yksikään ei ikävä kyllä saanut puhdasta rataa. Ei siis asiaa uusintaan. Anna-Julia Kontion ratsastus jäi erityisesti mieleeni, sillä hän ratsastaa todella eleettömästi ja siististi. Hän on valtavan lahjakas nuori ratsastaja. Toinen, jonka suoritusta jännitin ja odotin kovasti, oli Mikko Mäentausta, jonka valmennuksissakin olen käynyt aikanaan Pyryn kanssa. Mikolla on varsin hieno hevonen ja hänen ratsastustaan oli ilo katsella.

043-1024x683

053-1024x683

 

 

Tietenkin omalla kohdallani tapahtuman paras osuus oli EXPO! Vaikka osa tuotteista oli samanhintaisia kuin yleensä, löysin myös muutamia todella hyviä tarjouksia, jotka tarttuivat mukaan. Tällä kertaa myyjät olivat panostaneet ratsastajan vaatetukseen ja tarjolla olikin jos jonkinlaista takkia, liiviä ja paitaa. Erityisesti toppaliivit kirkkaissa väreissä tuntuvat olevan muotia ja ilokseni myös bling bling tuotteet ovat vielä pitäneet pintansa. Jostain syystä hevosten loimet puuttuivat lähes kokonaan, varsinkin ulkoloimet. Tosin löysin erittäin laadukkaan Eskadronin ulkoloimen ja vieläpä todella halvalla. Totta kai tilaisuuteen varaamani budjetti ylittyikin…

Kokonaisuutena tapahtuma oli antoisa ja hyvin järjestetty. Itselleni viikonloppu oli ihana pieni tauko arjen pyörityksestä ja se antaa myös motivaatiota treenata itsekin parempiin suorituksiin sillä tasolla millä olen. Tällaisissa tapahtumissa näkee pienen siivun ammatikseen kilpaa ratsastavien elämästä ja ei voi muuta kun kunnioittaa sitä työmäärää ja lahjakkuutta mitä se kaikki vaatii, jotta pääsee huipulle saakka. Vaatiihan se paljon rahaakin ja hyviä hevosia. Kuitenkin GP -luokka osoitti, ettei tuolla tasolla pärjää enää pelkällä hyvällä hevosella, vaan täytyy olla ennen kaikkea sitä tahtoa ja taitoa. Ja jotta kehittyy hyväksi esteratsastajaksi, tarvitsee viettää useita tunteja hevosen selässä. Kuten Piia Pantsu sanoi minulle edellisessä estevalmennuksessa; ”toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja, jotta kehittyy vankka rutiini ja estesilmä”.

 

064-1024x683

074-1024x683

 

 

[box type=”download”] Kirjoittaja on reilu kolmekymppinen suomenhevosharrastaja Johanna Pihlaja, joka oli Playsson.netin kutsumana HIHS:issä. Hän kirjoittaa Täti treenaa -blogia.[/box]

 

Teksti ja kuvat: Johanna Pihlaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *