KÜR -LUOKAN päättymisen jälkeen HIHS:in koululuokkien kansainvälinen tuomaristo vaikutti selvästi tyytyväiseltä. ”I really, really enjoyed judging these two”, totesi eteläafrikkalainen päätuomari Sharon Rhode, viitaten kilpailun kärkikaksikkoon, Ruotsin Jeanna Högbergiin ja Suomen Eeva-Maria ”Nipsu” Porthan-Broddelliin. Kilpailun kokonaistaso ei ehkä juurikaan eronnut tyypillisestä kolmen tähden kansainvälisestä luokasta, mutta tuomaristo oli sitä mieltä, että he olivat yleisesti ottaen nähneet paljon ilonaiheita ja onnistuneita suorituksia.

”On yleinen harhaluulo, että tuomarit haluaisivat etsiä suorituksista virheitä”, Sharon Rhode kertoo. ”Oikeasti haluamme todella antaa hyviä arvosanoja kilpailijoille.” Arvostelun lähtökohta on lähteä ideaalisuorituksesta ja ajatella, mitä siitä täytyy vähentää. Itse asiassa arvosteluasteikolla liikutaan joka kohdan osalta ajatuksen tasolla enemmänkin kympistä alaspäin, kuin nollasta ylöspäin. Kilpailijoiden virheet ja pienet epäonnistumiset harmittavat tuomareitakin. Tästä esimerkkinä Rhode mainitsee kaksi lupaavaa, mutta tällä tasolla vielä kovin kokematonta hevosta, joiden jännittyminen ja siitä johtuneet säikähtämiset ja esittämättä jääneet liikkeet harmittavat jopa arvostelijaakin. Näissäkin hevosissa on paljon potentiaalia, Rhode kiittelee.

Yksi tunnetuimmista suomalaistuomareista, Irmeli Summanen, on mietteliäs kysyttäessä, mitkä tekijät ratkaisivat kilpailijoiden paremmuusjärjestyksen ja minkä takia kaksi ratsukkoa erottui niin selvästi muista. Tuomarit arvostelevat sitä mitä näkevät, eivätkä ajattele, mihin järjestykseen ratsukot asetetaan. Jokainen arvostelukohta on itsenäinen, eikä ratasuorituksen aikana ole mahdollisuutta pohtia, miten ratsukko kokonaisuudessa sijoittuu muihin verrattuna.

Summanen kuitenkin korostaa, että kärkikaksikon ero muihin koostui kokemuksesta, vähäisistä virheistä ja totta kai myös hevosten laadusta. Duendecillo P:n karisma oli loppujen lopuksi se tekijä, joka asetti sen ykkössijalla vanhaan konkariin, Solos Lacaniin verrattuna. Molemmat tuomarit ovat samaa mieltä siinä, että Duendecillon esiintymisessä näkyvä charmikkuus tekee siitä erinomaisen kiinnostavan seurattavan. Lavasäteily välittyy tuomaripöytiin ja katsomoonkin asti. Valinta kahden ratsukon välillä ei ole haastattelutilanteessakaan tuomareille helppoa. Solos Lacan ja Porthan-Broddell olivat teknisesti tarkempia ja virheettömämpiä, molemmat tuomari toteavat. Högbergin ja Peikon suorituksessa oli enemmän epätasaisuutta – suurempia virheitä, mutta myös selviä huippukohtia.

Kür-ohjelmien etu on se, että jokainen osallistuja voi lähtökohtaisesti suunnitella ohjelmansa siten, että se korostaa hevosen parhaita puolia. Summanen haluaa siksi tuoda esiin yhden erityisen tärkeän seikan Porthan-Broddellin suorituksessa: ”Pidin todella siitä, että et vaatinut hevoselta asioita, jotka ovat sille mahdottomia”. Verrattuna kovimpaan kilpakumppaniinsa, 19 -vuotiaassa hevosessa näkyi selvästi enemmän iän tuomaa jäykkyyttä ja jotkut asiat vaikuttivat sille hankalammilta. Summasen mukaan ratsastaja osasi vaatia hevoselta suorittamista juuri sopivalla tavalla: riittävästi luokan vaatimuksiin, mutta ei niin paljon, että se olisi ollut hevoselle vaikeaa ja epäreilua.

Yleisön joukosta esitetty väite siitä, että kouluratsastus on muuttunut, saa sekä tuomarit, että ratsastajat innostumaan varsin vilkkaaseen keskusteluun. ”Ehdottomasti kouluratsastuksessa on tarkoitus tavoitella ennen kaikkea keveyttä ja harmoniaa”, molemmat tuomarit korostavat. Kysyjän viittaama raskaampi, pakottavampi trendi oli ehkä vallalla jonkin aikaa, mutta viime vuodet ovat selvästi osoittaneet, että kevyistä ja harmonisista suorituksista palkitaan.

Ratsastajat ovat tästä selvästi samaa mieltä. ”Ehkä jossain aluetasolla voi olla vielä erilaisia näkemyksiä”, arvelee Mikaela ”Fia” Lindh. Yleensä kuitenkin kilpailuissa tuomaristo arvostaa kevyitä, avoimempia suorituksia. Lindh intoutuu pohtimaan myös sitä, miten paljon hevosmateriaalin kehittyminen on vaikuttanut lajin muutokseen ja arvosteluihanteidenkin kehittymiseen. ”Kun itse aloittelin kilpailu-uraani, olivat hevoset isoja, raskasrakenteisia laatikoita, joilla oli yksi jalka laatikon joka kulmassa. Ne olivat yleishevosia, jotka eivät säikähtäneet, vaikka kisapaikan katosta olisi pudonnut pommi. Nykyiset, kouluratsastukseen jalostetut hevoset ovat jo rakenteeltaan ja liikkeiltään kevyempiä. Ne ovat – varsinkin huipputasolla – myös mieleltään urheiluhevosia ja paljon herkempiä, sekä hyvässä että pahassa.” Lindh viittaa tässä selkeästi myös omaan tulevaisuuden lupaukseensa Skovlunds Gamin K:hon, joka vasta aloittelee uraansa kansainvälisellä GP -tasolla.

Tuomarit toteavat lopuksi, että vaikka kilpailun kärkikaksikko erottui vielä selvästi muista, oli luokan osallistujissa monta potentiaalista tulokasta, jotka osoittivat juuri toivotunlaista keveyttä sekä ratsastajat hyvää ratsastusta. ”Kokemuksen karttuminen tulee viemään useita ratsukoita kohti kärkisijoja”, toteaa Rhode.

Teksti ja kuvat: Sanna S. / Playsson.net