early-morning-4426781_1280-1024x672

Hevostöissä ulkomailla: Millaista on nuorten hevosurheilijoiden arki maailmalla?

Artikkeli on julkaistu Hevoslehti RIDE!:n numerossa 4/2019.

 

ESTERATSASTUS: Erika Hanhisuanto, Marbella

Erika Hanhisuanto oli suomalaisten hevoskasvattajien Ulla ja Kimmo Helasuon kanssa treenaamassa hevosia Espanjassa, kun hän sai työtarjouksen paikalliselta esteratsastajalta. Aikaisemmin Hanhisuanto oli työskennellyt useita lyhyempiä jaksoja Niklas Aromaan luona Saksassa, joten hän tiesi, kuinka paljon paremmat mahdollisuudet ulkomailla on edetä ja kehittyä Suomeen verrattuna. Lopulta hyvät treeniolosuhteet, päivittäinen mahdollisuus ratsastaa laadukkaita hevosia sekä paikallinen elämäntyyli houkuttelivat jäämään Espanjaan.

29-vuotias Hanhisuanto on työskennellyt ratsastajana Alfredo Hernandez Ortegan tallilla nyt vuoden päivät. Marbellassa sijaitsevan tallin toiminta painottuu esteratsastuskilpailuihin ja hevosten kasvatukseen. Ratsastuksen lisäksi Erikan työtehtäviin kuuluu hevosrekan ajoa sekä hevosiin ja kilpailuihin liittyvien asioiden organisointia. – Työnkuvani on moneen muuhun paikkaan verrattuna helppo, koska minun ei tarvitse tehdä tallitöitä, Erika toteaa.

Toki matkalla on tullut vastaan myös haasteita, jotka ovat suurimmaksi osaksi johtuneet kielimuurista. Yhteisen kielen puuttuessa ystävyyssuhteiden muodostaminen on tavallista haastavampaa, minkä takia Erika on välillä tuntenut olonsa yksinäiseksi. – Välillä harmittaa, etten ymmärrä kaikkea, mitä hevosenhoitajat tallilla puhuvat, mutta toisaalta se kannustaa opettelemaan lisää, hän kertoo. – Kisoissa on onneksi aina enemmän tuttuja, mikä auttaa jaksamaan arjessa. Toki olen saanut täältä myös kavereita.

Vastaan on tullut myös asioita, jotka tekisi itse ehkä toisin. Esimerkiksi estehevoset hyppäävät Espanjassa lähes päivittäin. Työntekijältä vaaditaan nöyryyttä, sillä hevosen omistaja päättää pitkälti kaikista käytännön asioista ja ratsastajan on vain hyväksyttävä päätökset.

– Vaikka mielestäni hevosen kaula on ratsastaessa liian lyhyt, niin jos pomo sanoo, että näin tehdään, niin sitten myös tehdään. Toki asioista puhutaan tarvittaessa, mutta välillä joutuu vaan muuttamaan asioita sellaiseen suuntaan, mitä ei itse mitenkään olisi ajatellut. Kaikesta kuitenkin oppii ja tämä tekee minusta varmasti vain paremman ja joustavamman ratsastajan, Erika selittää.

Ennen ulkomaille lähtöä Hanhisuanto työskenteli pitkään muotialalla, minkä ohessa hän piti päivittäin ratsastustunteja ja ratsasti niin paljon kuin hevosia vain oli tarjolla. Työpäivät alkoivat usein aikaisin aamulla ja jatkuivat iltamyöhään. Kun Helasuot vuonna 2017 palkkasivat Erikan täysipäiväiseksi ratsuttajaksi, hän pääsi vihdoin tekemään sitä, mitä oikeasti halusi.

Erika kävi 21-vuotiaaksi asti ratsastustunneilla eri ratsastuskouluissa. 16-vuotiaasta alkaen hän teki tallihommia Peikin ratsutilalla pystyäkseen kustantamaan ratsastustuntinsa. Vuonna 2009 hän alkoi hoitaa Sofia Steniuksen hevosia ja sai ensimmäisen vuokrahevosensa. – Pari vuotta myöhemmin ryhdyimme erään naisen kanssa myymään poneja, joilla myös kilpailin ja pidin tunteja. Samoihin aikoihin kävin laittamaan hevosia enemmän satulaan. Vuonna 2011 aloin kisaamaan enemmän ja joulukuussa 2014 lähdin Nikke Aromaan luo Saksaan kolmeksi kuukaudeksi. Samalta reissulta ostin ensimmäisen oman hevoseni Carambolan, Erika kertoo.

Hanhisuanto aikoo jatkaa työskentelyä Espanjassa ainakin jonkin aikaa. Suomessa hän ei todennäköisesti enää haluaisi tehdä kokopäiväisesti töitä hevosalalla. – Kun täällä on päässyt näkemään ja tekemään ammattilaisten kanssa, tajuaa ettei se vain Suomessa ole mahdollista sellaisella tasolla, millä sitä haluaisi sielläkin tehdä.

Tulevaisuudessa Erika haluaisi päästä hyppäämään 150cm luokkia ja menestyä kansainvälisissä kilpailuissa. Tulevaisuuden toiveet eivät kuitenkaan rajoitu vain ratsastukseen. – Viiden vuoden päästä minulla toivottavasti on ihana mies ja ehkä lapsikin, yksi kiva nuori hevonen ja elämä on kivaa, nainen haaveilee.

Hanhisuanto kannustaa lähtemään rohkeasti ulkomaille, mahdollisuuksien mukaan ensimmäisen kerran jo 16-vuotiskesänä, jolloin pääsee näkemään todellisuuden työelämästä mahdollisimman aikaisin. – Sitten ei myöhemmin tarvitse jäädä pohtimaan, olisiko hevosala sittenkin ollut se oma juttu. Ne, jotka viihtyvät, lähtevät uudestaan ja saavat alusta asti oikeanlaista opastusta, treeniä ja kokemusta.

 

Erika-682x1024
Hanhisuanto aikoo jatkaa työskentelyä Espanjassa ainakin jonkin aikaa.

 

KOULURATSASTUS: Jenni Mäkelä, Luxemburg

Tampereelta kotoisin oleva Jenni Mäkelä aloitti ratsastuksen 6-vuotiaana ratsastuskoulussa. Laji vei mennessään. Seuraavien vuosien aikana hän ratsasti paljon yksityishevosia (esimerkiksi Anna-Julia Kontion entistä ponia Double Daisya), toimi hevosenhoitajana, oli kesätöissä Kangasalan hevosklinikalla ja oli aina valmiina auttamaan, jos joku kaipasi ylimääräistä käsiparia.

Jenni alkoi jo nuorena käydä viikoittain töissä, ei ollut ikinä sairaslomilla, sai hyviä arvosanoja koulussa ja halusi miellyttää muita asettaen heidät itsensä edelle. – Yritin olla kuin kone ja ajattelin jaksavani mitä vain. Syksyllä 2018 nuori nainen lopulta totesi, ettei tällainen yhtälö enää toimi. Oli pakko päästä tekemään sitä, mitä eniten teki mieli! Jenni näki Facebookissa suomalaisen ratsuttajan Minna Urosen ilmoituksen vapaasta groomin paikasta Luxemburgissa ja päätti, että nyt on aika toteuttaa yksi suurimmista unelmista.

Tammikuun ensimmäisenä päivänä 2019 Jenni oli tekemässä iltatallia, kun hän sai tiedon saamastaan työpaikasta. – Itkuhan siinä tuli, se hetki aiheutti niin isoja tunnemyrskyjä. Olin kertonut suunnitelmistani vain isälleni ja valmentajalleni Nora Aaltoselle, joka oli aiemmin työskennellyt Terhi Stegardsin kanssa. 19-vuotias Jenni aloitti työt working studentina kansainvälisellä kouluratsastustallilla Luxemburgissa lähellä Saksan rajaa. Mukaan lähtivät keskeneräiset lukio-opinnot. Kaverien ja perheen jättäminen, nettilukioon siirtyminen ja päätös tehdä harrastuksesta ammatti olivat iso askel nuorelle naiselle.

Tallin pääratsuttajana toimii suomalainen GP-tason kouluratsastaja Terhi Stegards. Talli tarjoaa asiakkailleen paketteja, joihin kuuluu hevosen valmennus ja tallipaikka. Töitä tehdään hevosten hyvinvointi edellä, eikä virheisiin ole varaa. – Terhin luottohoitaja, saksalaisesta hevosoppilaitoksesta valmistunut Jutta Bales sekä tallin kolmas ratsuttaja Marco Ulrich olivat minulle suoranainen elämänpelastus, sillä he ovat ottaneet minut mukaan kaikkialle, Jenni kertoo.

Jennin tehtäviin kuuluvat kaikki hevosenhoitajan työt karsinoiden siivousta ja ruokintaa lukuun ottamatta. Niitä varten tallilla on oma työntekijänsä. Jenni vastaa Minna Urosen hevosten hoidosta, auttaa ratsuttajia ja huolehtii yleisestä siisteydestä ja toimivuudesta tallilla. Työpäivät alkavat etenkin kesällä kuumuuden vuoksi jo ani varhain ja päättyvät iltapäivällä noin klo 16, jonka jälkeen on vielä oma hevonen ja lukio-opinnot hoidettavana. Jennin ylioppilastutkinto on onneksi kirjoituksia vaille valmis. – Nämä ovat olleet elämäni nopeimmat kuukaudet. Arki on rankkaa, mutta tiedän pystyväni suorittamaan lukion hyvillä arvosanoilla ja toteuttamaan samalla unelmaani. Minulla on kova palo ja motivaatio tehdä ja kehittyä. On palkitsevaa, kun saa kiitosta työkaverilta tai näkee hevoset tyytyväisinä työpäivän jälkeen.

Ulkomailla monien haaveet kaatuvat, kun työn fyysisyys ja henkinen vaativuus yllättävät. Mitä nöyrempänä lähtee matkaan, sitä positiivisemmin yllättyy, sillä jos on avoin kaikelle uudelle, oppii enemmän. Täytyy olla valmis tekemään ympäripyöreitä päiviä ja opettelemaan uutta. Talli kannattaa valita hyvin ja sen pitää tuntua omalta.

Kaverit suhtautuivat Jennin päätökseen hieman epäillen, mutta hän oli päättänyt olla ulkomailla vähintään vuoden – kävi miten kävi. Päätöstä helpotti se, että tallilla oli jo ennestään kaksi suomalaista työntekijää. Toisaalta ilman suomalaisia työkavereita olisi helpompaa kehittää kielitaitoaan. – Minulla on tavoitteena oppia joka päivä vähintään viisi sanaa saksaa, sillä se on hevosmaailman kieli ja helpottaa kontaktien luomista. Kieliä kannattaa opiskella ja muutenkin koulut on mielestäni käytävä hyvin. Mäkelä aikoo jatkaa työntekoa vähintään ensi vuoden alkuun (vuosi 2020, toim. huom.). Tavoitteena hänellä on aloittaa kauppatieteiden opiskelu Suomessa ensi- tai sitä seuraavan vuoden syksyllä.

Luxemburgissa Jenni haluaa oppia niin paljon, että hän pystyy hankkia potentiaalisen nuoren kouluhevosen ja kouluttaa sen itse. Työskenneltyään jonkin aikaa nykyisellä tallillaan, Jenni osti Terhiltä GP-tasolle asti koulutetun hevosen Finduksen, joka on tullut hänelle jäädäkseen. – Terhi on aivan ihana ihminen, olen oppinut häneltä niin paljon hevosista, itsestäni, työnteosta ja ihan kaikesta! Hänen oppejaan voin tulevaisuudessa soveltaa mihin tahansa elämäntilanteisiin. Olen täällä kasvanut työntekijänä ja saanut niin paljon irti itsestäni. En tiedä, mitä olisin ilman tätä kokemusta. Maailma on avoinna ja täynnä mahdollisuuksia tehdä mitä ikinä haluat, vain taivas on rajana. Rakastan elämääni täällä, tämä on ollut elämäni paras päätös enkä kadu sitä hetkeäkään.

 

Jenni
Jenni vastaa Minna Urosen hevosten hoidosta, auttaa ratsuttajia ja huolehtii yleisestä siisteydestä ja toimivuudesta tallilla.

 

LAUKKAURHEILU: Emilia Putkinen, Uusi-Seelanti

– Ajatus lähdöstä oli pitkään takaraivossa, mutta itse lähteminen tapahtui aika nopeasti, kun päätimme kaverini kanssa, minne haluamme lähteä, lähes kahdeksan vuotta ulkomailla työskennellyt Emilia Putkinen kertoo.

27-vuotias Putkinen opiskeli hevosenhoitajaksi oppisopimuksella Ylä-Savon ammattiopistossa. Työpaikkana toimi jo teiniajoilta tuttu Susanna Purojärven Ravi- ja Ratsutalli S. Kekkonen Joutsassa. Koulujaksot ja tentit hän suoritti Kiuruvedellä. Ratsastuksen Emilia aloitti 8-vuotiaana Saaga-tallin islanninhevosilla ja kävi kesäisin ratsastusleireillä Kannonjärvellä. Yläasteelle mennessä löytyi Purojärven ravitalli, jossa hän kävi koulupäivien jälkeen ja viikonloppuisin. – Kokemusta kertyi siellä monelta saralta ja olen ikuisesti kiitollinen kaikista opetuksista ja mahdollisuuksista, joita talli minulle kuuden vuoden aikana tarjosi.

Kun kolmivuotiset hevosenhoitajan opinnot valmistuivat, Emilia halusi tehdä jotain aivan uutta. Ennen Uutta-
Seelantia hän työskenteli Australiassa, mutta päätti haastavien viisumikäytäntöjen vuoksi vaihtaa maata.

Uudessa-Seelannissa asuva ystävä hankki hänelle työ- ja asuinpaikan Cambridgesta. Australian jälkeen maan
valinta oli helppo, sillä hevostöissä moni matkustaa paljon Uuden-Seelannin ja Australian välillä. Forsman Racingilla valmennetaan ja kilpailutetaan eri ikäisiä laukkahevosia. Työssään Emilia matkustaa paljon hevosten kanssa niin maan sisällä kuin rajojen ylitsekin. Hänen englanninkielinen työnimikkeensä on traveling foreperson ja kotitallilla myös assistant foreperson. Emilian työtehtäviin kuuluu hevosten liikutuksen suunnittelu yhdessä treenarien kanssa, muiden työntekijöiden ohjeistaminen, lääkintä ja muut hoitotoiminpiteet, hevosten vieminen kilpailuihin sekä tarvittaessa hevosten liikutus ratsain.

Emilia oli suunnitellut työskentelevänsä Forsman Racingilla vain muutaman kuukauden, mutta tykästyikin
maahan ja työhönsä. Viisi vuotta myöhemmin hän työskentelee yhä samassa tallissa. Työuransa aikana Emilia on oppinut ottamaan vastuuta sekä kommunikoimaan ja ratsastamaan paremmin. Työpäivät alkavat puoli neljältä aamulla, eivätkä aamut ole aina helppoja. – Uusi maa ja talli tarkoittaa aina uusia tapoja ja rutiineja. Minulle suurin haaste työpaikassani oli isot tallit sekä runsas hevos- ja ihmismäärä. Joihinkin kulttuurieroihin on ollut vaikea tottua.

Laukkaurheilu vie mennessään, ihmiset käyvät mielellään kilpailuissa ja Emilia ihannoi heidän intohimoaan lajia kohtaan. Hän aikoo jäädä hevosalalle, sillä opittavaa ja nähtävää riittää vielä paljon. – Jo pienikin pyrähdys ulkomaille avaa silmiä ja sydäntä. Suosittelen hyppäämään kohti tuntematonta ja tunnustelemaan mikä on se sinun juttusi. En ole katunut päivääkään, että itse lähdin reissuun 19 vuoden iässä, Emilia kannustaa.

 

Emilia-1024x1024
Työssään Emilia matkustaa paljon hevosten kanssa niin maan sisällä kuin rajojen ylitsekin.

 

Teksti: Riina Lehtonen ja Maisa Hyttinen, kuvat: haastateltujen arkisto, Pixabay

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *