wood-3360228_1280-1024x610

Hevosten yleisimmät tartuntataudit ja niiden ennaltaehkäisy

Artikkeli on julkaistu alunperin Riden numerossa 2/2020.

 

Mistä tunnistaa terveen hevosen, mitkä ovat hevosten yleisimpiä tartuntatauteja ja mitä pitää tehdä, jos hevonen sairastuu? Oulun hevosklinikalla työskentelevä eläinlääkäri Mirjami Miettinen luennoi tartuntataudeista ja niiden ennaltaehkäisystä Pohjanmaan hevosjalostusliiton järjestämässä webinaarissa.

 

Miltä terve hevonen näyttää?

Hevosen terveydentilaa tulee tarkkailla päivittäin. Yleensä muutokset terveydentilassa huomataan ensimmäiseksi hevosen yleisilmeestä. Terve hevonen tarkkailee ympäristöään, ottaa kontaktia ihmiseen ja on kiinnostunut ruoasta. Hevonen seisoo tasaisesti kaikilla jaloillaan ja kannattelee päätään sään yläpuolella.

Hevosen normaali ruumiinlämpö on noin 37,2 – 28,2 astetta. Jokaisen hevosenomistajan tulisi tietää oman hevosensa normaalilämpö. Ruumiinlämpö mitataan peräsuolesta. Mitatessa kannattaa huomioida, että mittari asettuu suolen seinämää vasten. Luotettavin mittaustulos saadaan aamuisin, kun hevonen on ollut yön levossa. Paksu loimi voi nostaa ruumiinlämpöä noin puoli astetta.

Toimiva suolisto pitää ääntä. Suolistoääniä voi kuunnella molemmilta puolilta hevosen vatsaa. Kun vatsa ja suolisto toimivat normaalisti, kuuluu vatsan molemmilta puolilta melko tasaista lorinaa. Oikean puolen nivusalueelta pitäisi kuulua vessanpöntön vetämistä muistuttava ääni noin kerran minuutissa.

Terve hevonen juo noin 20-30 litraa vettä vuorokauden aikana. Jos heinää on jatkuvasti tarjolla, syömiseen kuluu päivästä noin 16 tuntia. Ulostamistiheys on hyvin yksilöllistä, mutta keskivertohevosen karsinasta tulisi sisällä vietetyn yön jälkeen löytyä noin kolme lantakasaa.

Terveen hevosen virtsa on vaalean keltaoranssia, sameaa ja hieman vaahtoavaa. Ylimääräinen kalsium poistuu elimistöstä virtsan kautta ja muuttaa virtsan sameaksi. Elimistöstä poistuva proteiini saa virtsan vaahtoamaan. Monet ulkoiset tekijät, kuten lämpötila ja kuivikkeet, saattavat muuttaa virtsan väriä virtsaamisen jälkeen, jonka vuoksi väriä ei kannata yrittää arvioida karsinaa siivotessa.

Hevosen limakalvot ovat moniin muihin nisäkkäisiin verrattuna vaaleat. Terveen hevosen ikenet ovat vaalean vaaleanpunaiset. Jos ientä painaa sormella, väri palautuu normaaliksi parissa sekunnissa. Jos väri ei palaudu, hevonen on todennäköisesti vaarallisen kuivunut.

Hevosen imusolmukkeet sijaitsevat sen leuan alla. Normaalisti imusolmukkeet ovat noin herneen kokoiset. Infektiot ja allergiset reaktiot saattavat saada imusolmukkeet turpoamaan. Turvonneet imusolmukkeet voivat olla arat ja hevonen saattaa pyrkiä välttämään kaulan ja niskan taivuttamista leukaperien takaa.

Myös pulssia voi mitata leukaperien takaa. Terveen hevosen leposyke on noin 28-36 kertaa minuutissa. Hevosella on suuri sydän ja on normaalia, että sydän jättää levossa lyöntejä väliin. Normaali hengitystiheys on noin 8-16 kertaa minuutissa. Esimerkiksi hengitystieinfektiot ja kiputilat nostavat hengitystiheyttä.


Miltä sairas hevonen näyttää?

Sairastuminen laskee yleensä hevosen vireystilaa ja muuttaa sen yleisilmettä. Sairas hevonen ei ole yhtä kiinnostunut ympäristöstään eikä ota yhtä oma-aloitteisesti kontaktia ihmisiin tai lajitovereihin. Yleisilme on voipunut ja silmät saattavat näyttää väsyneiltä tai sameilta.

Sairastuneen hevosen ruokahalu heikkenee ja juominen saattaa vähentyä tai kasvaa merkittävästi. Myös ulosteen laatu voi muuttua. Runsas piereskely, ripuli ja verinen uloste ovat merkkejä mahdollisesta sairastumisesta. Heikentyneiden suolistoäänten tai muiden ähkyoireiden syy ei aina löydy suolistosta, sillä myös muut kivut lamaavat suoliston toimintaa.

Kipuilmeistä selvimpiä ovat huolirypyt silmien yläpuolella, suurentuneet sieraimet, kireät huulet ja jännittyneet purulihakset. Myös painon levoton siirtely jalalta toiselle on merkki fyysisestä epämukavuudesta. Hevoset reagoivat kipuun eri tavoin, joten poikkeuksellinen apatia tai sulkeutuneisuus, reaktiivisuus tai levottomuus saattavat kertoa kivusta.

Sairastuneen hevosen ikenet saattavat olla tummanpunaiset, lähes valkoiset tai sinertävät. Jos ientä painaa sormella, saattaa väri palautua hitaasti. Jos ienten väri tai reagointi muuttuu, vaatii hevonen todennäköisesti eläinlääkärin tutkimuksia ja hoitoa mahdollisimman pian.

 

horse-3295801_1280

 

Hevosten tarttuvat taudit

Hevosinfluenssavirus EIV

Hevosinfluenssa kuuluu A-viruksiin ja liikkeellä on samanaikaisesti useita eri kantoja. Influenssa tarttuu helposti ja aiheuttaa vuosittain epidemioita. Leviäminen tapahtuu pisaratartuntana hevosten välillä, eritteiden kautta sekä ihmisten mukana.

Hevosinfluenssan itämisaika on 1-2 vuorokautta. Oireita ovat korkea kuume, kuiva yskä ja ensin kirkas, mutta myöhemmin paksu ja keltainen sierainvuoto. Sairastuneen hevosen yleiskunto voi oireiden voimakkuudesta riippuen laskea pitkäksikin aikaa.

Influenssaan on olemassa rokote, joka annetaan 6-12 kuukauden välein. Koska viruskantoja on useita, ei rokote estä tartuntaa täysin. Rokotetut hevoset sairastavat influenssan kuitenkin lievempioireisena.

Virusperäinen hengitystieinfektio ei aina ole hevosinfluenssa. Lieviä hengitystieoireita aiheuttavat myös reo-, rhino- ja parainfluenssavirukset.

 

Hevosen herpesvirus EHV-1 ja EHV-4

Hevosen herpesviruksesta tavataan kahta viruskantaa, EHV-1 ja EHV-4. Herpesviruksen aiheuttamat oireet alkavat yleensä viikon sisällä tartunnasta, joskin virusabortissa itämisaika voi olla huomattavasti pidempi. Nuoret hevoset ovat muita alttiimpia tartunnalle.

Herpesvirus EHV-4 aiheuttaa typillisesti hengitystietulehduksia. Yleensä oireet ovat lieviä; pientä ruumiinlämmön nousua, yskähtelyä ja räkäisyyttä.

1-tyypin herpesvirus voi aiheuttaa hengitystieoireiden lisäksi myös virusabortteja, vastasyntyneen varsan tautia sekä hermosto-oireita. Virusabortit ovat yleisimpiä keväällä, kun tiineys on jo pitkällä. Hermosto-oireille tyypillistä on takaosan heikkous ja hoipertelu. Herpesviruksen aiheuttamat hermostovauriot voivat olla pysyviä ja johtaa hevosen lopettamiseen.

Herpesvirusta vastaan on olemassa rokote, joka antaa lyhyen, noin 3 kuukauden pituisen suojan. Rokotuksia annetaan yleensä siittoloissa ja sellaisissa talleissa, joissa on kantavia tammoja. Sairastettuaan herpesviruksen hevonen voi jäädä oireettomaksi kantajaksi ja levittää sitä vielä pitkään parannuttuaan.

 

Koronavirus ECoV

Hevosten koronavirus kuuluu samaan betakoronavirusten ryhmään kuin ihmisenkin koronavirukset. Hevosten koronavirus on tunnettu Euroopassa vasta vajaan 10 vuoden ajan eikä Suomessa ole tilastoitua tietoa viruksen yleisyydestä.

Koronavirusinfektioita tavataan yleensä kylmään vuodenaikaan, kuten muillakin nisäkkäillä. Infektiot ovat pääsääntöisesti aikuisilla hevosilla. Virus tarttuu helposti ulosteiden välityksellä, esimerkiksi epäpuhtaan ruoka- tai juoma-astian kautta. Tartunta voidaan todeta ulostenäytteestä 3-9 vuorokauden kuluessa. Itämisaika on 2-3 vuorokautta.

Eläinten koronavirukset ovat lajispesifisiä eivätkä ne lähtökohtaisesti tartu eläinlajista toiseen.

Koronavirukselle tyypillisiä oireita ovat kuume, yleiskunnon heikentyminen, syömättömyys, ripuli ja ähkyoireet. Virus vahingoittaa ohut- tai paksusuolen limakalvoa, joka heikentää ravintoaineiden imeytymistä ja suoliston immuunipuolustus heikentyy. Vauriot ja niitä seuraavat suolisto-oireet voivat aiheuttaa elimistön kuivumista, elektrolyyttihäiriöitä, proteiinien menetystä, metabolisia häiriöitä tai jopa verenmyrkytyksen.

Suolistobakteerien toiminnan häiriintyminen voi johtaa myös veren ammoniakkipitoisuuden kohoamiseen, joka aiheuttaa erilaisia neurologisia oireita. Hevonen saattaa esimerkiksi nojata päätään seinään tai jäädä kiertämään kehää.

Oireilu voi kestää parista päivästä muutamaan viikkoon ja hevonen saattaa tartuttaa vielä 3-12 viikon kuluttua oireiden katoamisesta.

Hevosille ei ole olemassa rokotetta koronavirusta vastaan. Ennuste on kuitenkin yleensä hyvä ja kuolemantapaukset ovat harvinaisia. Ennustetta heikentävät korkea kuume, monta päivää kestävä raju ripuli ja huono vaste hoitoon. Viruksen harvinaisia komplikaatioita ovat verenmyrkytys ja kaviokuume.

 

Virusarteiitti EVA

Virusarteiitti on erityisesti siitoshevosten tartuntatauti. Se tarttuu pisaratartuntana ja astutuksen tai siemennyksen yhteydessä orin sperman välityksellä. Tauti kiertää yleensä koko tallin vaihtelevin oirein. Itämisaika on 2-14 vuorokautta.

Virusarteiitti aiheuttaa tyypillisesti hengitystieoireilua; kuumetta, väsymystä, huonoa ruokahalua ja puolikuntoisuutta. Osa kantavista tammoista luo varsansa. Myös jalkojen turvotus sekä silmäoireet, punoittavat ja turvonneet sidekalvot, ovat tavallisia oireita. Jalkojen turvotus saattaa muistuttaa imusuonentulehdusta tai rivin aiheuttamaa reaktiota.

Tartunta voi olla täysin oireeton ja orit voivat jäädä taudin kantajaksi jopa koko loppuiäksi. Kaikki jalostukseen käyttävät orit tutkitaankin virusarteiitin osalta verestä, spermasta, silmän sidekalvolta tai sierainlimasta otetun näytteen avulla. Ulkomailla rokote on käytössä, mutta Suomessa sitä ei ole saatavilla.

 

Pääntauti

Pääntauti on bakteeritulehdus. Se ei tartu yhtä herkästi kuin virustaudit eikä näin ollen välttämättä kierrä koko tallia. Nuoret ja vanhat hevoset ovat alttiimpia tartunnalle. Itämisaika on 2-6 vuorokautta.

Tyypillisesti pääntauti aiheuttaa hengitystieoireita. Osa sairastuneista hevosista saa rajuja hengitystieoireita sekä ilmapussien paiseita, vatsaontelopaiseita tai keuhkokuumeen. Komplikaatiot, kuten sydänongelmat, lihasvauriot, äänihuulten halvaus ja verisuonitulehdus, ovat yleisiä. Oireet kestävät noin 2-4 viikkoa ja uusi infektio on melko tavallinen kuukausien sisällä edellisestä. Eläinlääkärin hoitoa tarvitaan usein.

On tärkeää, että sairastunut hevonen eristetään muista. Eläinlääkäri voi määrätä pääntautipotilaalle tulehduskipulääkkeitä laskemaan kuumetta ja paiseiden puhkeamista voi edesauttaa lämpimillä hauteilla. Puhjenneita paiseita huuhdellaan laimennetulla betadinella. Bakteeri vastaa hyvin penisilliiniin, mutta penisilliini voi hidastaa paiseiden kypsymistä ja altistaa uusille paiseille, jolloin taudin paraneminen pitkittyy.

Oireiden katoamisen jälkeen bakteerin eritys jatkuu vielä 4-6 viikkoa. Eritys voi tauota välillä, mutta alkaa myöhemmin uudelleen. Ei siis tiedetä varmasti, milloin sairastuneen hevosen kanssa on turvallista palata normaaliin arkeen. Pääsääntöisesti turvallisena varoaikana pidetään 1-2 kuukautta oireiden loppumisen jälkeen.

Pääntautibakteeri voi pesiytyä nielun takana sijaitseviin ilmapusseihin tai poskionteloihin, jolloin hevonen jää oireettomaksi kantajaksi. Kantajuus voidaan todeta ilmapussien huuhtelunäytteestä. Ilmapussien huuhtelu ja penisilliinigeeli tappavat pesiytyneen bakteerin.

Sairastettuaan pääntaudin hevonen on vastustuskykyinen bakteerille noin viisi vuotta. Nuoret hevoset ovat alttiimpia uudelle tartunnalle. Ulkomailla on olemassa rokote, mutta Suomessa sitä ei ole saatavilla. Hyvä tallihygienia ja uusien hevosten eristäminen ovat parhaita keinoja ennaltaehkäistä pääntautitartuntoja.

 

Hevosen muita tyypillisiä sairauksia

Kuume

Hevosella on kuumetta, kun sen ruumiinlämpö nousee yli 38,5 asteen. Kuume on elimistön normaali puolustusmekanismi ja sen voivat laukaista muun muassa rokotukset, virus- ja bakteeri-infektiot, suolistotulehdukset, tulehtuneet haavat ja erityisesti pikkuvarsoilla verenmyrkytys. Kuumeisen hevosen kanssa on tärkeää miettiä, mistä kuume johtuu ja mitä muita oireita hevosella mahdollisesti on.

Virusinfektioissa kuume menee yleensä ohi itsestään muutamassa päivässä. Kuumeinen hevonen kannattaa pitää levossa ja runsaasta juomisesta tulee huolehtia. Jos on syytä epäillä tartuntatautia, sairastunut hevonen eristetään. Liikunta voidaan aloittaa 1-2 viikon kuluttua kuumeen laskemisesta.

Eläinlääkärin hoitoa tarvitaan, jos hevosen ruumiinlämpö nousee yli 40 asteen, kuume kestää useita päiviä, hevonen ei syö, sillä on ähkyoireita tai jos kuumeeseen liittyy haava nivelen alueella. Eläinlääkäri voi määrätä tulehduskipulääkettä, joka laskee kuumeen, ja arvioida tarvitseeko hevonen nesteytystä.

 

Yskä ja räkäisyys

Yskä ja limaneritys ovat tyypillisiä hengitystieoireita. Ne voivat liittyä lähes mihin tahansa tartuntatautiin tai infektioon. Sairastapauksissa hyvä tallihygienia on tärkeää ja sairaat hevoset kannattaa eristää.

Ensiapuna ovat lepo, runsas juominen ja raitis hengitysilma. Tallin tulisi olla mahdollisimman pölytön. Liman poistumista voi helpottaa höyryhengityksellä. Mikäli hevonen on erittäin vaisu, ei syö, oireet eivät helpota tai jopa pahenevat, kannattaa kutsua eläinlääkäri. Jos oireiden syy on epäselvä, kannattaa tutkimukset aloittaa kotona. Klinikalla mahdollinen tartuntatauti voi levitä muihin potilaisiin.

Eläinlääkäri voi tehdä hevoselle yleistutkimuksen ja ottaa sierainlimanäytteen, jonka avulla voidaan poissulkea mahdollinen pääntautitartunta sekä tehdä bakteeriviljely ja antibioottiherkkyysmääritys. Myös verinäytteen ja virusvasta-aineiden tutkiminen, hengitysteiden tähystys ja keuhkojen röntgenkuvaus antavat lisätietoa oireiden syystä. Tutkimusten perusteella mukaan hevoselle voidaan määrätä antibiootteja, tulehduskipulääkettä ja limaa irrottavaa tai keuhkoputkia laajentavaa lääkettä.

 

Akuutti ripuli

Ripuli johtuu yleensä suoliston mikrobiston häiriintymisestä. Syitä häiriöihin ovat esimerkiksi ruokinnan äkilliset muutokset, runsaasti valkuaista tai hiilihydraatteja sisältävä ruokinta, ylensyöminen, stressi tai lääkitykset. Myös koronavirus, salmonella, erilaiset bakteerit, sisäloiset ja suolistoon kertynyt hiekka aiheuttavat ripulia.

Jos hevonen ripuloi, kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa heinän laatu ja juomaveden puhtaus. Väkirehujen jättäminen pois ja säilöheinän vaihtaminen kuivaan heinään voivat rauhoittaa vatsan. Rehut kannattaa jakaa pieniin annoksiin ja tarjoilla 4-6 kertaa päivässä. Myös lyhyt, noin 12 tunnin paasto saattaa helpottaa tilannetta.

Ruokintaan voi lisätä öljyä ja esimerkiksi yea-sac hiivaa. Hevosen tulisi juoda runsaasti, noin 25-50 litraa vuorokaudessa. Juomista voi auttaa lisäämällä pansuolaa ruoan joukkoon. Jos on syytä epäillä suolistoon kertynyttä hiekkaa, voi hevoselle tarjota liotettuja psylliumin siemeniä 10 vuorokauden ajan. Psylliumin siemeniä annostellaan 1 gramma painokiloa kohden niin, että 100 grammaa psylliumia liotetaan litraan vettä.

Kutsu eläinlääkäri paikalle, mikäli hevosen yleisvointi laskee huomattavasti, sillä on selkeitä ähkyoireita, ripuli on voimakasta, veristä tai jatkuu pitkään. Ripuloiva hevonen voi menettää nestettä jopa 50-100 litraa vuorokaudessa ja tarvita nesteytystä jo parissa päivässä.

Eläinlääkäri nesteyttää hevosen tarvittaessa letkulla tai suonensisäisesti. Samalla voidaan korjata nesteiden menetyksestä johtuva elektrolyyttiepätasapaino. Jos epäillään, että ripuli johtuu bakteeritulehduksesta, on hoitona laajakirjoinen antibiootti. Varsoille tehdään sisäloishäätö suolinkaisten varalta.

 

horse-419739_1920

 

Kuljetuskuume

Kuljetuskuume on vakavia hengitystieoireita aiheuttava sairaus. Se puhkeaa yleensä pitkillä kuljetusmatkoilla, kuten kilpailumatkojen tai ulkomailta tuonnin aikana.

Kuljetuskuumeen aiheuttavat syvempiin hengitysteihin päässeet bakteerit, virukset ja epäpuhtaudet. Normaalitilanteessa hengitysteiden erittämä lima valuu ulos sierainten kautta, mutta kuljetuksessa hevonen joutuu pitämään päätään pitkään ylhäällä eikä “limahissi” toimi normaalisti. Taudinaiheuttajat eivät poistu liman mukana hengitysteistä ja aiheuttavat tulehduksen.

Oireet vastaavat rajua hengitystieinfektiota, jota seuraavat usein keuhkokuume tai keuhkopussin tulehdus. Keuhkopusseihin voi kertyä nestettä ja hevonen voi kärsiä vakavista hengitysvaikeuksista. Siksi kuljetuskuume vaatii aina eläinlääkärin hoitoa. Taudinaiheuttajasta riippuen hoitona ovat antibiootit, kipulääkitys, nesteytys ja nesteen poisto keuhkopussista.

 

Miten hevosten tartuntatauteja voidaan ennaltaehkäistä?

Tartuntatautien ennaltaehkäisy on osa hyviä tallirutiineja. Talliympäristössä kannattaa pitää huolta yleisestä järjestyksestä ja siisteydestä. Samalla ennaltaehkäistään sekä hevosten että ihmisten tapaturmia.

Vaikka vaatteet likaantuvat tallilla nopeasti, kannattaa niitä pestä usein. Myös jalkineiden ja kypärien säännöllisestä puhdistamisesta tulee huolehtia. Vaatteet ja jalkineet vaihdetaan siirryttäessä tallilta toiselle. Hyvä käsihygienia ennaltaehkäisee sekä ihmisten että hevosten tartuntatautien leviämistä tallilla.

Jokaisella hevosella tulee olla omat ruoka- ja juoma-astiat, jotka puhdistetaan päivittäin. Ulosteet siivotaan huolellisesti pois sekä sisä- että ulkotiloista. Karsinoiden ja tarvikkeiden lainaamista kannattaa välttää etenkin suuremmissa talliyksiköissä, joissa kaikki hevoset eivät ole päivittäin läheisissä tekemisissä toistensa kanssa.

Hevosten ruumiinlämpöä kannattaa seurata järjestelmällisesti 1-2 kertaa päivässä, jotta muutokset huomataan nopeasti. On tärkeää, että hevosten yleiskuntoa tarkkailee ihminen, joka tuntee hevoset ja tunnistaa mahdolliset muutokset yleisilmeessä ja käyttäytymisessä.

Nykyisten ohjeistusten mukaan kaikki hevoset matolääkitään keväisin ulostenäytteen perusteella ja syksyllä laajakirjoisella matolääkkeellä. Kilpaileville hevosille rokotus hevosinfluenssaa vastaan on pakollinen, mutta influenssa- ja jäykkäkouristusrokotteista on syytä huolehtia myös muiden hevosten kohdalla. Jos tallissa asuu siitostammoja tai nuoria hevosia, voi herpesrokote olla tarpeen.

Jokaisella tallilla tulisi olla jonkinlainen suunnitelma siitä, miten uudet tai sairastuneet hevoset voidaan tarvittaessa eristää muista kahdeksi viikoksi. Esimerkiksi erillinen siirtotalli on erinomainen eritysyksikkö. Mikäli eristäminen ei ole mahdollista, täytyy turpakontaktit voida estää muilla tavoin.

Jos tallissa asuu hevosia, jotka matkustavat paljon tai jos talliin muuttaa jatkuvasti uusia hevosia, kannattaa harkita tallin jakamista yksiköihin. Uudet ja paljon matkustavat hevoset kannattaa sijoittaa erilleen muista hevosista, jotta tartunnan saanut hevonen ei sairastuta koko tallia. Ulkomailta tulleilta hevosilta voidaan tutkia uloste- ja sierainlimanäytteet tartuntatautien varalta, vaikka hevosella ei olisi oireita.

Talli tulisi pestä ja desinfioida vähintään kerran vuodessa. Samalla kannattaa pestä myös traileri tai hevosauto ja mahdollisimman suuri osa varusteista. Esimerkiksi laidunkausi on useimmissa talleissa hyvä ajankohta tyhjentää ja pestä talli sekä tehdä korjaustöitä mikäli niille on tarvetta.

On hyvä huomioida, että eläinlääkärit, kengittäjät, rehuntoimittajat ja muut useilla talleilla vierailevat henkilöt ovat potentiaalisia tartuntatautien levittäjiä. Siksi hevosten turhaa koskettelua ja tarpeetonta tallissa oleskelua kannattaa välttää.

Kilpailut, valmennukset ja astutukset ovat tilanteita, joissa tartuntataudit leviävät tehokkaasti. Hevosen kanssa matkustaessa vältä turhia kontakteja äläkä lainaa vierasta karsinaa, juoma-astioita tai muita tarvikkeita ellei ole pakko. Kuljetus ja raskaat kilpailusuoritukset heikentävät hevosen vastustuskykyä ja altistavat tartunnoille.

Reissuun ei saa koskaan lähteä oireilevan hevosen kanssa!

 

Mitä jos hevoseni sairastuu?

Sairastapauksissa avoimuus on ensiarvoisen tärkeää. Tiedota mahdollisimman pian tallisi vastuuhenkilöitä ja muita ihmisiä, jotka kulkevat tallilla. Eristä hevonen muista, mikäli se on mahdollista. Kiinnitä erityistä huomiota omaan hygieniaasi ja vältä muiden hevosten koskettelua.

Kerro eläinlääkärille kattavasti hevosesi oireista, jotta hän voi etukäteen arvioida, kannattaako hevosta hoitaa ensisijaisesti kotitallilla vai klinikalla. Mikäli kyseessä on tartuntatauti, saattaa hevonen sairastuttaa klinikkakäynnin aikana muita hevosia. Matkustaminen voi altistaa hevosen myös muille tartunnoille, jälkitaudeille ja komplikaatioille.

Jos on epäselvää, onko hevonen sairastunut tartuntatautiin, kannattaa tilanteeseen suhtautua aina niin kuin kyseessä olisi tarttuva sairaus.

 

Teksti: Maisa Hyttinen, kuvituskuvat: Pixabay

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *