Artikkeli on julkaistu alunperin Riden numerossa 2/2020.

Maaliskuun alkupuolella joukko innokkaita hevosharrastajia pääsivät tutustumaan ohjasajoon lajina Håkan “Håckus” Wahlmanin johdolla Rengossa, MP Riding Centerin tiloissa. Ohjasajo on hyvää harjoittelua kaikenkokoisille ja -ikäisille hevosille. Siinä saa myös ohjastaja liikuntaa, sillä kymmenen ohjasajettua hevosta vastaa noin 27 kilometrin kävelyä!

Ohjasajon hyödyt

Useimmiten nuoret hevoset opetetaan kulkemaan liinan lisäksi kahdella ohjalla juoksuttaen. Ohjasajo antaa hevoselle aikaa oppia kuolain sekä hyväksyä kuolaintuntuma ja kontakti ohjiin. Ohjasajossa nuori hevonen tottuu siihen, että sitä käsitellään molemmilta puolilta.

Kaiken kaikkiaan ohjasajaessa hevosen tasapaino paranee isoilla ympyröillä, diagonaaleilla, suorilla linjoilla tai ympyrälle sijoitetuilla puomeilla. Nuoren hevosen osalta ohjasajo simuloi jo tulevaa satulaa, kehittää lihaksia ympäri kehoa ja selkää, valmiina kantamaan ratsastajaa. Koulutettava nuori hevonen oppii ymmärtämään treeneissä käytettyä sanoja ja kehittää “sanavarastoa” ratsastusta varten. Ohjasajossa näkee maasta käsin, miten hevonen liikkuu ja liikkuuko se oikein. Ohjastaja voi huomata asioita, joita ei tunne tai näe ratsastettaessa.

Juoksuttamiseen verrattuna ohjasajossa pystyy taivuttamaan, venyttämään ja vahvistamaan hevosen liikkuvuutta kaikissa askellajeissa. Se käy työskentelytapana hevosella, jolla ei syystä tai toisesta pysty ratsastamaan – tai jos itse ei pysty tai halua ratsastaa.

Alkuun pääseminen

Ohjasajossa tarvitaan ohjasajovyö (tai silat), pitkät ajo-ohjat sekä tietysti suitset ja ajopiiska. Ohjaa pidetään keskisormen ja etusormen välissä, jolloin ohja “lukkiutuu”. Käden ympärille ei luonnollisestikaan saa mitään kietoa. Raippakäden voi vapauttaa siirtämällä toisen ohjan toiseen käteen.

Ohjaamisen tulee olla rauhallista, sillä ohja toimii viiveellä ohjastajan etäisyyden vuoksi. Sentin siirto kädessä on noin 10 senttiä hevosen suussa, liikerata kasvaa. Ohjasajaessa ohjat ovat ainoa fyysinen kontakti hevoseen. Etenkin herkän hevosen kanssa tuntuman säilyttäminen on tärkeää. – Se on vähän kuin “tårta på tårta”, jos myötää, kun hevonen
myötää, Wahlman toteaa. – Myötäys itsessään on jo palkinto, kun hevonen mukautuu esimerkiksi ratsastajaan. Myötäämisestä käy pelkkä rentoutuminen, hän lisää. Hevonen niin sanotusta vetää kuitenkin hieman suullaan.

Ulko-ohja asetetaan kädestä silan kautta kuolaimeen ja sisäohja taas kädestä kuolaimen kautta silaan. Ohjien sijoittaminen näin paljastaa ongelmakohtia, jotka voidaan korjata.

Wahlman itse aloittaa treenaamisen aina tällä asetuksella. Jos hevonen lähtee kaatumaan esimerkiksi oikeassa kierroksessa oikealle, voidaan ohjaskytkentää hyödyntää vasemmassa kierroksessa väistön tyyppisesti.

Ympyrät, kulmat ja kääntäminen

Ohjasajotreeni aloitetaan ympyrällä. Myös nuoret hevoset otetaan usein heti ympyrälle. Ohjastajan paikka on linjassa hevosen keskikohdan sekä ympyrän keskikohdan suhteen. Ikään kuin sisäpohkeen paikalla. Hevosta ohjataan ensin ja sitten vasta seurataan. Hevosta ei saa mennä ohjasetäisyyttä lähemmäksi, jottei tuntuma häviä. Potkuvaaran takia hevosen liikkeitä tulee seurata koko ajan. Kypärän käyttö on suositeltavaa myös ohjasajossa.

Ympyrällä työskennellessä ulko-ohja kulkee silasta sisälonkan kyhmyn yli. Ajajan sijainti on hieman sivulla takana. Sisäohjalla pystyy esimerkiksi väistättämään suuremmalle uralle. Kulmiin ajettaessa hevonen tulee muistaa kääntää. Kun hevosta käännetään pelkästään “käsillä”, on ohjastajan hidastettava omaa kävelytahtiaan kulman ajaksi. Kulmankin aikana ohjastajan on säilytettävä paikkansa hevoseen nähden vähän viistossa.

Jos jokin menee vikaan, hevosta ei saa kieltää, vaan sille pitää selkeästi kertoa mitä sen tulee tehdä. – Kiellon sijasta kerro hevoselle, miten sen pitää liikkua, Wahlman sanoo.

Turvallisuussyistä ohjien pää pidetään toisessa kädessä suuntaa muutettaessa ja kerätään silmukalle. Kevyt tuntuma säilyy. Suuntaa vaihdettaessa luonnollisesti myös ulko- ja sisäohjat vaihtuvat toisin päin. Ohjien silmukat vapautetaan, kunnes taas etäisyys hevoseen on riittävä. – Mikäli hevonen lähtee peruuttamaan, sitä käsketään heti eteen, Wahlman
toteaa. – Hevosen on annettava ajatella itse, hän lisää. Kun hevonen saa sopivassa määrin tehdä virheitä, se ymmärtää myöhemmin helpommin tehdä oikein.

Wahlmanin mukaan 45 minuuttia on sopiva aika työskentelylle. Puolet ajasta työskennellään toiseen suuntaan ja puolet toiseen. Jatkuva suunnan vaihtelu on hankalaa, sillä ohjaskytkentä pitäisi aina muuttaa uudestaan.

Demo alkaa

Kurssin demohevosena on 14-vuotias hannoverilainen estetamma Granifee (i. Graf Top, ei. Feuerwerk). Ennen liikkeelle lähtöä, Wahlman nosti hevosen kuolainta. – Mikäli kuolain on liian alhaalla, se laukaisee kielen refleksin. Mieluummin liian ylhäällä, kuin liian alhaalla ja mieluummin liian lyhyt, kuin pitkä, Wahlman sanoo. Ihanteellinen kuolain pysyy paikallaan.

Wahlmanin aiemmin esittelemä ohjaskytkentä mahdollistaa ohjastajan tekemään myös johtajan ohjasotteen. Ajoraipalla kutittelu vatsan alle simuloi pohjetta. Volteilla ja pienillä ympyröillä ohjastajan tulee tiedostaa taas ympyrän keskipiste. – Pienellä voltilla ajaja kävelee voltin vastakkaisella puolella, Wahlman opastaa. – Kertokaa hevosellenne, miten haluatte, että se liikkuu! Siirtymisissä riittää kevyt raipan hipaisu sekä äänenpainot. Ravissa ohjastaja ei juokse itse. Tämä pitkälti sen takia, ettei käsi pysy paikallaan ja tuntuma muuttuu epätasaiseksi sekä nykiväksi. Laukkakin onnistuu niin ympyrällä kuin suoralla uralla.

Ohjasajossa olevalle hevoselle Wahlman puhuu hiljaa, melkeinpä jopa kuiskaten sekä omalla äidinkielellään, eli ruotsiksi. Demohevonen vastustelee välillä niin, että heittää kieltään kuolaimen päälle. – Toivottavasti se oppii tässä myös jotain itsestään, Wahlman toteaa. Kaiken kaikkiaan Granifee selvisi demosta hienosti ja oli myös yleisön kannalta esimerkillinen hevonen seurata.

Lisätietoja ja vinkkejä ohjasajoon löytyy mm. Facebookin Ohjasajo-ryhmästä.

Teksti ja kuvat: Penina Peltonen