Lue koko artikkeli uusimmasta Hevoslehti RIDE!stä!
Tanskalainen Cathrine Dufour kilpailee kouluratsastuksen huipulla kahdella hevosella, joista hänen valmentajansa sanoi, etteivät ne koskaan pysty suorittamaan Grand Prix -tasolla. Cathrine on nyt 27-vuotias ja valmistautuu uransa toisiin Olympialaisiin hevostensa Atterupgaards Cassidyn ja Bohemian kanssa.
Miltä tuntuu olla näin menestynyt?
”Arkena en ajattele sitä. Teen samoja asioita, joita olen tehnyt jo viimeiset kymmenen vuotta. Aloitin kouluratsastuksen lukiossa ja käytännössä se on samanlaista edelleen – herätään aikaisin ja ratsastetaan kaikki hevoset. Tietysti kun osallistut tällaiseen kilpailuun, se tuntuu aika uskomattomalta. Henkeni salpautuu hetkeksi joka kerta, kun saavun radalle.
Yksi asia on kuitenkin hieman muuttunut vuoden 2016 Rion Olympialaisten jälkeen. Olen sisimmässäni rauhallisempi ja tasapainoisempi. Olen suunnitellut mitä aion tehdä muutaman seuraavan vuoden aikana ja se tekee oloni jollain tapaa turvallisemmaksi. Nautin siitä.”
Onko nuorten motivoiminen sinulle tärkeää?
”Minulla on Tanskassa projekti, jota kutsun Dufour Clubiksi. Se on kerho, jossa nuoret pääsevät klinikoille, joita pidän joka kuukausi Tanskassa. Osa tilaisuuksista on todella pieniä – esimerkiksi 30 henkilöä, jotka kutsun asunnolleni ja he saavat valita aiheen. Pidän myös suurempia klinikoita 300-400 henkilölle. Tarkoitukseni on inspiroida nuoria ihmisiä.
Kun olin nuorempi, halusin todella kovasti tietää mitä Isabell Werth tekee, millainen hänen matkansa on ollut ja kuinka hänestä tuli hän. Hän ei koskaan julkaissut videoita tai mitään sellaista. Haluan kertoa ihmisille oman tarinani. Se ei välttämättä ole tapa, jolla heidän täytyy toimia, mutta näin minä sen tein.”
Johtuuko se siitä, ettet sinä tule “hevosperheestä”, suurella taloudellisella tuella?
”Minulla oli joitakin hyviä hevosia, erittäin hyviä valmentajia ja perhe tukenani. Mitä tahansa tahdotkaan tehdä, kovasti työskentelemällä se on mahdollista. Tässä lajissa raha ei ole kaikki kaikessa, jos työskentelet tarpeeksi kovasti ja uskot hevosiisi.
Esimerkiksi Cassidystä Helgstrand sanoi, ettei se koskaan tule olemaan Grand Prix -hevonen. Ja minä sanoin, etten välitä. Olin juniori ostaessamme hänet. Mihin olisin tarvinnut GP-hevosta? Ja katsokaa häntä nyt!
Bohemian kanssa oli sama juttu. Entinen valmentajani sanoi, ettei siitäkään tule koskaan Grand Prix -hevosta ja kehotti myymään hänet. Sanon, että rakastan todella ratsastaa hänellä ja hän tuntuu erityiseltä, joten haluan pitää hänet. Siispä pidin Bohemian. Myöhemmin siirryin valmentautumaan Nathalie zu Sayn Wittgensteinin kanssa. Hän sanoi: ”Okei, en oikeastaan ymmärrä miksi rakastat sitä niin paljon, mutta jos sinulla on hyvä tunne, niin sitten seurataan sitä”.”
Mikä sai heidät sanomaan niin?
”Ei tarpeeksi laatua, liian tavallisia hevosia.
Ja Bohemian on mieleltään aika hankala. Hän on vuosia ollut varsinainen idiootti. Juossut ulos radalta, hyppinyt pystyyn ja ollut todella todella tyhmä. Kunnes nyt. Teimme vuosi sitten GP:n, jossa hän kääntyi ympäri joitakin kertoja ja saimme 64% tuloksen. Kehitys on siis tapahtunut vuodessa. Meillä on kuitenkin aina ollut erityinen yhteys.
Olen viime vuosina oppinut seuraamaan hyvää tunnetta, koska minulle ei kovin usein tule sellaista. Jos minusta tuntuu, että tässä on hevonen minulle, en välitä miltä he näyttävät tai eivät näytä. Luota vain itseesi ja tee se!”
Tällä hetkellä Cathrine on Cassidyn kanssa FEI:n rankinglistalla viidentenä. 111 kilpailusta 50 on päättynyt voittoon. Bohemian seuraa sijalla 28. Se on voittanut 25 kilpailustaan 10. Molemmat ovat suorittaneet viimeisimmissä kilpailuissaan lähes 90% arvoisesti.
Alkuperäinen teksti: Diana Dunbar
Käännös: Maisa Hyttinen
Kuvat: Rosita Dahlberg
