Artikkeli on julkaistu alunperin Riden numerossa 3-4/2020.
Pakohuonepeleistä (eng. escape room) tuli suosittuja 2010-luvun puolessa välissä. Tämäkin alun perin Japanista Eurooppaan rantautunut ilmiö koostuu aina jostain teemasta, jonka ympärille peli rakennetaan. Useimmiten ne ovat kauhu- tai seikkailuhenkisiä. Pelaajat koostuvat muutaman hengen joukkueesta, jonka tehtävänä on ratkoa arvoituksia, etsiä avaimia tai muita ratkaisuja päästäkseen huoneesta pois tai pelissä eteenpäin.
Torniolainen Liisa Koivisto, 37, otti tähän pelialaan erilaisen lähestymistavan. Pohjoisen syrjäkylällä jo vuodesta 2007 alkaen asunut Koivisto perheineen omistaa pienen farmin, josta löytyy kaikenlaisia eläimiä. Farmin kulut veivät ison siivun palkasta ja hoitaminen aikaa. Reilut kolme vuotta sitten Koivisto sai hullun ajatuksen: entä jos rakentaisi pakopelin, jossa ollaan oikeiden eläinten kanssa? Realiteetit olivat kovasti ideaa vastaan.
Idea pakopelistä eläinfarmilla kuulosti söpöltä, mutta alkuun Koivisto pohti asiaa usealta kannalta. Konsepti oli uusi, eikä sitä oltu tiettävästi tehty aiemmin. Oliko tähän kenties jokin syy? Sijainti on myös toinen tärkeä tekijä: riittääkö syrjäisessä Torniossa tarpeeksi asiakaskuntaa? Pakopeli on myös kertaluontoinen elämys, jonka täytyy uudistua tietyin väliajoin. Pelin tarinan luominen vie oman aikansa, ja se on aina jostain muusta pois. Onko riski ottamisen arvoinen?
Jotain erikoista ja ainutlaatuista
Koivisto sai apuja ystävältään, jolla on oma pakopelihuone Oulussa. Ystävänsä innoittaman idea sai tuulta siipiensä alleen ja vuonna 2017 avattiin Farm Escape. Kolme vuotta myöhemmin yrityksellä on jo yhdeksäs pakopeli meneillään. Kysyntää riitti ja Farm Escape sai laajalti myös valtakunnallista huomiota: yrityksestä tehtiin juttuja niin lehtiin, televisioon kuin radioonkin.
– Pelaajat ovat enimmäkseen perheitä, pariskuntia, kaveriporukoita, yritysryhmiä ja koululaisryhmiä. Lähialueen pelaajat tulevat noin 200 kilometrin säteellä, sillä Lapissa ollaan totuttu pitkiin etäisyyksiin ja ne ovat normaaleja. Kauempaa tulijat saattavat tehdä reissun Lappiin ihan meitä varten. Heitä tulee eri puolilta Suomea, mutta luonnollisesti tietenkin eniten pääkaupunkiseudulta, kun siellä on eniten ihmisiäkin, Liisa Koivisto kertoo. – Nykyään olemme monelle paikalliselle perheelle vakiopaikka ja he tulevat pelaamaan jokaisen pakopelimme. Monet tuovat meille pelaamaan kaikki muualta tulevat vieraansa ja ovat ylpeitä, että voivat tarjota täällä jotain erikoista ja ainutlaatuista, mitä muualla ei voi kokea. Monelle kauempana asuvalle olemme vakiopysähdyspaikka matkalla Tunturi-Lappiin tai Pohjois-Ruotsiin tai Norjaan, hän jatkaa.
Eläinnäyttelijät päärooleissa
Koivisto kertoo olleensa aina hyvin eläinrakas ihminen. – Lapsena minulla ei ollut muita lemmikkejä kuin akvaario, sillä äidilläni oli astma ja meillä oli hoidossa allergisia hoitolapsia. Kun muutin omaan kotiini 19-vuotiaana, hankin heti gerbiilejä ja kun muutin poikakaverini kanssa yhteen, hankimme heti koiran, hän sanoo. Ensimmäisen hevosen Koivisto sai 22-vuotiaana, kun appiukko osti hevosen maatilalleen. – Kävin hoitamassa ja ratsastamassa sillä ahkerasti. Päätimme mieheni kanssa, että kun hän saa vakituisen työpaikan, alamme etsiä omaa maatilaa. Niin tapahtui. Olin 24-vuotias, kun ostimme oman pikkufarmin. Aloin määrätietoisesti täyttää farmia eläimillä.
Tilalla on enimmillään ollut parhaimmillaan viisi hevosta, mutta tällä hetkellä hevosia on kaksi. Toinen on Liisan oma kasvatti, 2-vuotias islanninhevonen sekä toivottavasti vuonna 2021 varsova pilkullinen risteytysponitamma. – Puput, kanat, ankat ja kyyhkyt ovat pelin pääroolissa, sillä ne pelaajat saavat vapauttaa peliin karsinoistaan. Jokaisella pelaajalla on kuitenkin lempieläin ja monesti he seuraavat juuri sen eläimen touhuja enemmän kuin muut, Koivisto selostaa. Jokainen eläinnäyttelijä on siis pakopelin tähtiroolissa. Vakiopelaajat saattavat myös muistaa tilan eläimet ja seuraavat niitä somessa. Kun he seuraavan kerran tulevat pakopeliin, saattaa joku tuttu eläin olla saanut vaikka perheenlisäystä.
– Joskus joku pelaaja saattaa pelätä jotain eläinlajia, kuten lintuja. Jos he ovat yhteydessä etukäteen, voimme muokata peliä niin, että kyseistä eläinlajia ei vapauteta ollenkaan pelaajien sekaan. Jotkut esimerkiksi lintupelkoiset ovat halunneet silti lintujen osallistuvan peliin, sillä he ovat halunneet tutustua ja totutella niihin, Koivisto kertoo. – Allergiset voivat osallistua omalla vastuulla, ja tilasta pääsee aina milloin tahansa pois, hän lisää.
Suunnitelmissa toiminnan laajentaminen
Vallitseva pandemiatilanne on vaikuttanut myös Farm Escapen toimintaan. Peli oli kevään kiinni, mutta ovet avattiin kesällä. Toiminta jatkuu normaalisti, mutta puhtaudesta huolehditaan tehostetusti. Jokaisen pelin jälkeen yleisimmät kosketuspinnat desinfioidaan ja koko talli tuuletetaan. Lisäksi pelaajia ohjeistetaan hyviin toimintatapoihin Farmilla, eikä kipeänä saa tietenkään tulla pelaamaan.
Tilalla on muutakin toimintaa ja tarkoituksena olisi jalkauttaa konseptia muuallekin maahan. – Olemme maatilapakopeliketju ja etsimme nyt muita tiloja, jotka haluavat järjestää pakopelejä eläinten kanssa. Tarjoamme valmiit vaihtuvat pakopelit, koulutuksen ja tukemme, jotta pakopelien aloittaminen on uusille tiloille mahdollisimman helppoa ja nopeaa, Koivisto vinkkaa. Pakopelit voisivat olla hyvä lisätulonlähde monille maatiloille. – Omalla tilallamme järjestämme myös kotaruokailua sekä muita ohjelmapalveluita kuten hyvinvointiluentoja, lumikenkäilyä, itsepuolustusta ja villasukkajuoksua. Uutuutena meillä voi maalata oman taulun taiteilijan ohjauksessa, hän listaa.
Koivisto suosittelee pakopelielämystä kaikille eläinrakkaille. – Nykyään moni ei vietä aikaa maatilan eläinten kanssa, joten hetket niiden kanssa ovat monelle ikimuistoisia. Moni aikuinen muistelee, miten itse lapsena mummolassa näki maatilan eläimiä ja nyt on ihanaa, kun voi tarjota näitä hetkiä lapsille! Koivisto summaa.
Farm Escape, Tornio
www.farmescape.fi
IG: farmescapetornio
Teksti: Anni Ihalainen, Liisa Koivisto, kuvat: Jarkko Jaakola, Terhi Ylimäinen
