Ennätysmies Ruotsista: Patrik Kittel

Ennätysmies Ruotsista: Patrik Kittel

Suomalaisia kouluratsastuksen ystäviä hemmotellaan kuluvan vuoden syyskuussa, kun ruotsalainen huippuratsastaja Patrik Kittel saapuu Ruskeasuolle pitämään valmennusklinikan. Tilaisuus toimii myös valmentajien lisenssikoulutuksena, järjestäjänä KorK ry.

Kymmenen maailman parasta kouluratsastajaa tapasivat viime vuoden marraskuussa Sweden International Horse Show’ssa SAAB Top 10 Dressage -kilpailun merkeissä. Kilpailu järjestettiin toista kertaa ja se oli jälleen menestys – kiitos huippuratsastajien, laadukkaiden hevosten ja innokkaan yleisön. Palkintorahoja jaettiin kokonaisuudessaan 2,4 miljoonaa Ruotsin kruunua (n. 240 000 euroa).

Seitsemän ratsukkoa kymmenestä ylitti 80 % tuloksen. Kittel sijoittui toiseksi hevosellaan Delaunay, heti Isabel Werthin jälkeen, tehden näin Ruotsin ennätyksen tuloksella 85,875 % ja voittaen 500 000 kruunun (n. 50 000 eur) palkintosumman.

Riden tiimi tapasi Patrik Kittelin kilpailun jälkeen haastattelun merkeissä.

 

Olit järjestämässä SAAB Top 10 Dressage -kilpailua. Miten se onnistuu, kun olit myös kilpailemassa? – Se ei ollut helppoa. Show’n ensimmäiset päivät keskityin kilpailun organisointiin ja autoin kaikessa missä vain pystyin. Omana starttipäivänäni yritän olla ottamatta muita tehtäviä. En aikatauluta mitään aamulle, vetäydyn omaan kuplaani. On erittäin tärkeää pystyä irtautumaan pressin, median ja muiden ihmisten tarpeista ja keskittyä tulevaan kilpailusuoritukseen. Mitä enemmän vastuutehtäviä tulee, sitä tärkeämpää tasapainottelu niiden välillä on.

 

Teit uuden Ruotsin ennätyksen! Miltä se tuntuu? – Aivan uskomattomalta! Kun menee radalle viimeisenä, on jo kuullut kuinka pisteet ovat kavunneet ratsukko kerrallaan ylöspäin. Sitten alkaa miettiä miten pärjää, kunnes yleisö villiintyy, tuomarin kello soi ja aloitat oman ohjelmasi. Kun pääsee rytmiin, hevonen tekee kaiken ja lopputervehdyksen jälkeen yleisö räjähtää aplodeihin, ymmärtää, että vau – tein sen! Katsomossa taputettiin meille seisaaltaan ja se oli minulle todella tunteikas hetki. Mahtava kilpailu! Olen iloinen, että SAAB auttoi meitä tämän järjestämisessä.

 

47240940_304328183509191_180812393675227136_n

 

”Isolla areenalla kilpaillessa ei kannata olla ylidramaattinen. Älä aseta itsellesi turhia paineita.”

 

Miten kilpaileminen Tukholman show’ssa eroaa esimerkiksi Saksan isoista areenoista? – Koko show Tukholmassa on erittäin hyvä. Järjestelyt ovat mahtavat, samoin itse kilparatsastus. Ratsastusurheilu on se kaikkein tärkein asia, jonka vuoksi tapahtuma järjestetään. SAAB Top 10 Dressage -kilpailusta on muodostunut hitti. Mennessäni radalle keskityn vain omaan juttuuni. Ei ole väliä ratsastanko täällä, olympialaisissa vai paikallisessa kilpailussa.

 

Millainen kokemus sinulla on esteratsastuksesta? – Aloitin urani hyppäämällä ja olen kilpaillut 135cm luokkia. Minusta on yhä mukavaa seurata esteratsastusta.

 

Kuinka tärkeä sosiaalinen media on sinun työssäsi? – Sosiaalisella medialla on suuri vaikutus hevosurheilussa. Minulla on Instagramissa paljon seuraajia (101 000 kpl, toim. huom.) ja hallinnoin tiliä itse. Vie vain 30 sekuntia postata jotain päivittäin. Pidän Instasta ja minusta some on hyvä asia. Samalla pitää muistaa, ettei somea saa ottaa liian vakavasti. Verkossa pyörii paljon mielipiteitä ja pelkureita, joilla ei ole rohkeutta seistä omien mielipiteidensä takana. Jos voit sanoa sen somessa, sinun pitäisi pystyä sanomaan se myös oikeassa elämässä.

Minulle on tärkeää, että kaikki mitä laitan Instagramiin minusta tai vaimostani Lyndalista on aitoa. Haluan näyttää mitä elämämme oikeasti on, ilman vääristelyä.

 

Sinusta tuli isä jonkin aikaa sitten. Mitä mietteitä se on herättänyt? – On niin hauskaa kun toiset kertovat miten vanhemmuus on niin fantastista, mutta oma kokemukseni on hieman toisenlainen. Sitä on hankala kuvailla – sen huomaa sitten, kun niin käy. Isänä tai äitinä näkökulmat muuttuvat. Minulle isyys on lahja, jonka yritän käyttää koko elämäni ajan olemalla niin hyvä isä kuin pystyn.

 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Hevoslehti Riden nrossa 1/18.

 

Alkuperäinen teksti: Diana Dunbar, käännös: Penina Peltonen, kuvat: Rosita Dahlberg

 

Author Image
Penina Peltonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *