Se päivä oli vaatinut veronsa ja Sirun vointi oli romahtanut. Seuraavat päivät Siru eli kuin usvan saartamana. Hän kamppaili sisällään hallitsevia ristiriitaisia tunteitaan vastaan ja yritti kerta toisensa jälkeen jäsentää kaikkea kuulemaansa järkeväksi kokonaisuudeksi, eheäksi tarinaksi, jossa hänellä itselläänkin olisi jokin merkittävä rooli. Vaikka Siru oli ehtinyt sopeutua ajatukseen, että maailmassa oli taikahevosia, hän ei […]

Ulkona oli jo säkkipimeää ja keittiön valo oli muuttunut keinotekoisen keltaiseksi, mutta kukaan heistä ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Ainoa muistutus ajan kulusta oli keittiön seinällä raksuttava kello, jonka tasainen ääni tuntui kuitenkin vain lisäävän keittiössä vallitsevaa epätodellista tunnelmaa.   -”Kuten kerroin, meistä tuli Matiaksen kanssa nopeasti erottamaton kaksikko. Tai pikemminkin nelikko, sillä Blanco ja […]

-”Nyt te sitten tiedätte, kuka Matias oikein oli ja kuinka hän sai taikahevosensa.” mummo jatkoi ja empi hetken.  ”En tiedä mitä kertoisin teille sen kyseisen illan jälkeisistä päivistä. Mutta kuten arvata saattaa, Matiaksen ja Blancon yhteys muodostui hyvin nopeasti syväksi kumppanuudeksi. Toisin kuin muut taikahevoset ovat isäntiensä vallan alla, Blanco oli Matiakselle täysin vertainen. Blanco […]

-”Ennen kuin kerron, miten tapasin isoisäsi ensimmäisen kerran, minun on kerrottava teille vuorostaan hänen tarinansa. Teidän on tärkeää tietää, mitä hänen elämässään oli tapahtunut, ennen kuin tiemme kohtasivat, sillä kuten tulette vielä huomaamaan, hän on koko kertomukseni keskushenkilö. Ilman sinun isoisääsi, emme istuisi nyt tässä, tänä sateisena kevättalven päivänä.” mummo sanoi ja katsahti Siruun päin. […]

Se päivä oli ollut loskantäyteinen, kun mummo oli saapunut heille kylään, pian Sirun kotiuduttua. Mummo oli ajanut kopperollaan talon pihalle ja Siru oli katsonut huoneensa ikkunasta kuinka mummon auton renkaiden alta väistyi lumen ja loskan sekaista harmaata massaa, joka jätti auton pyörät hetkeksi sutimaan paikoilleen kunnes mummo sai nykäistyä autonsa raskaan massan yli, takaisin pitävälle […]

Ensimmäinen asia, mitä Siru sairaalassa herättyään näki, oli hänen äitinsä helpottuneet kasvot. -”Luojan kiitos, Siru…” äiti huokaisi, kun Siru avasi silmänsä ja katsoi äitiään kysyvästi. Äiti kurottautui halaamaan Sirua ja rutisti häntä niin, että Sirun oli parkaistava hieman, jotta äiti ymmärtäisi lopettaa. Kyljessä oli edelleen jomottavaa kipua. -”Anteeksi Siru, minä… Minä olin vain niin huolissani…” […]

Suuren päivän aamu koitti. Siru havahtui hiestä märkänä herätyskellon korvia vihlovaan pirinään. Hän tunsi kuinka kylmä hiki oli liimannut yöpaidan inhottavasti hänen selkäänsä vasten, pulssikin tuntui olevan koholla. Siru istuutui sänkynsä reunalle ja painoi päänsä hetkeksi käsiinsä. Mitä unta hän olikaan nähnyt? Herätyskellon pirinä oli katkaissut unen kuin veitsellä leikaten ja Sirun oli nyt vaikea […]

Ensimmäiseksi Siru päätti selvittää, mihin kisoihin Nelli oli sanonut osallistuvansa. Se oli ollut helppoa. Nelli oli mainostanut tulevaa koitosta lähes jokaisella sosiaalisen median tilillään. Kilpailut olisivat Riihenmäen tallilla, tunnin ajomatkan päässä. Siru oli kuullut joskus puhuttavan tallista, se oli suuri valmennustalli, joka järjesti isoja kilpailuja. Kerran heillä oli ollut aikomus mennä Kivelän porukan kanssa sinne […]

Siru seisoi Pampulan karsinassa. Hän oli juuri aloittanut ponin harjaamisen, kun hän oli havahtunut Nellin pistävään ääneen. Nelli puhua kailotti puhelimeensa, taluttaen samaan aikaan voimakkaasti hionneen poninsa vesikarsinaan. Siru huomasi, kuinka poni puuskutti yhä. Nelli ei ollut vaivautunut edes kävelyttämään sitä estevalmennuksensa päätteeksi. Nelli piti kännykkää tiiviisti poskensa ja olkapään välissä, kun riisui poniaan varusteista. […]