Katri Kärki

Siru istui pehmeällä nurmella ja antoi auringon lämmittää kasvojaa. Alkukesän päivä oli poutainen ja täynnä

Seuraavan kerran silmät avattuaan Siru ymmärsi heti olevansa sairaalassa. Katon karun kirkkaat loisteputket pistelivät hänen

Siru juoksi. Hän oli löytänyt Matiaksen talolle vievän heinää kasvavan kärrytien ja juoksi sitä pitkin

Kylänraitti oli hiljainen, Siru ei nähnyt enää ristin sielua missään. -”Kaikki ovat varmaankin vetäytyneet sisälle

Ensimmäinen asia, jonka Siru havaitsi tajunnan menetyksen jälkeen, oli voimakas pääkipu. Siru myös ymmärsi makaavansa

Mummo purki tavaroita autosta vaitonaisen oloisena. -”Teltta? Mihin me sitä oikein tarvitsemme?” Siru kysyi, samalla

Pampula seisoi tarhassaan muiden ponien seurassa ja rouskutti päiväheiniään tyytyväisen näköisenä. Siru nojaili aitaan ja

Kun Siru viimein sai avattua silmänsä, he olivat saapuneet jäätyneen lammen rantaan. Midas oli pysähtynyt,

Siru katseli ympärilleen. Lähes viikon mittainen vesisade oli kääntynyt jälleen pakkasen puolelle, joka oli saanut

Sirun oli vaikeaa hyväksyä mummon ehdottomuutta siinä, että he eivät saisi kajota menneisiin tapahtumiin liiaksi.