Moninkertainen SM-, PM- ja MM-mitalisti Arnella Nyman kertoo lajistaan

Vuoden 2018 islanninhevosten SM-kilpailut ratsastettiin heinäkuun puolessa välissä, miltei trooppisessa Ypäjän ilmastossa. Askellajiratsastus on erityisen suosittua muissa Pohjoismaissa sekä Saksassa. Näissä maissa lajia arvostetaan eri tavalla, kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi vuonna 2017 MM-kisoissa oli kaiken kaikkiaan 45 000 katsojaa. Suomi on näihin nähden vielä pieni islanninhevosmaa. Maassamme on islanninhevosia noin 3000 yksilöä. Kaikesta huolimatta suomalaiset ratsukot ovat menestyneet hyvin kansainvälisillä kentillä.

Yksi menestyjistä on 24-vuotias maajoukkueratsastaja, yrittäjä ja opiskelija Arnella Nyman Sipoosta. Hänen yrityksensä, Stall Hagalund tarjoaa täysihoitopaikkoja yksityishevosille sekä monipuolista valmennusta, kursseja ja luentoja. Nyman itse valmentaa kaiken tasoisia ratsukoita. SM-kilpailuiden osalta hän on konkari: hallussa on yhteensä huikeat 31 mestaruuskultaa! – Aloitin kilpailemisen 11 vuotiaana. Viimeiset neljä vuotta olen ratsastanut senioriluokissa ja sitä ennen nuorten- ja junioriluokissa, Nyman kertoo.

Talliyrittäjänä Nymanin aamut alkavat kello 6.30 aamuheinillä. – Tallillamme on 12 hevosta, joista kuusi asuu tallissa ja kuusi pihatossa. Aamutallin teko alkaa klo 8, kun hevoset viedään ulos ja karsinat sekä tarhat siivotaan. – Puolen päivän aikaan hevoset saavat päiväheinät. Tässä välissä käyn yleensä ratsastamassa ja klo 16.00 on taas heinien aika ja pihatto siivotaan, hän jatkaa. Iltaisin Nyman pitää ratsastustunteja ja päivään pitää vielä mahduttaa opiskelut sekä gradun kirjoittaminen. Nyman opiskelee Helsingin Yliopistossa aikuis- ja yleiskasvatustieteitä. Pro gradu-tutkielmaa hän kirjoittaa mindfulnessin käytöstä ratsastusopetuksessa.  – Iltatalli on valmiina kello 20.00 aikaan. Onneksi vanhempani sekä puolisoni ovat usein auttamassa, Nyman sanoo.

– Olen aina rakastanut eläimiä ja halusin aloittaa ratsastuksen jo pienenä, mutta äiti sanoi, että minun pitää odottaa kunnes täytän kymmenen. 10-vuotispäivänäni tutkin netistä eri talleja lähistöltämme ja sattumalta päädyimme islanninhevostallille, Nyman summaa. Silloisessa Hofgårdissa äitikin aloitti nuoruusajan harrastuksen uudestaan. Askellajiratsastus tuli Nymanin elämään sattuman kaupalla. – En missään nimessä enää vaihtaisi lajia! Kun hevosellakin on pari lisävaihdetta, tuo se aika paljon uutta haastettakin treeniin. Rakkaus hevosia kohtaan on se syy, miksi vielä tänä päivänkin ratsastan.

Nymanin oma ratsu, 15-vuotias ykköspalkittu ori Thór från Järsta, on hyvin persoonallinen ja oman arvonsa tunteva. – Se on kiltti, mutta sopivan vilkas ja vähän veijarimainen. Thór on tasokkaasti koulutettu ja se on hyvin herkkä. Siksi sitä on ilo ratsastaa, Nyman kehuu. – Se kuuntelee aina pienimmätkin istunta-avut ja lähtee aina mielellään töihin.

Viime vuoden SM-kilpailut olivat Arnella Nymanille järjestyksessään 12. SM-kisat. Nopealla laskukaavalla hän on kilpaillut SM-tasolla puolet elämästään. – Askellajiratsastuksessa viisi tuomaria antavat pisteitä skaalalla 0.0-10.0. Korkeimmat ja matalimmat pisteet putoavat pois, Nyman selittää. – Tuomarit arvostelevat muun muassa ratsukon yhteistyötä ja harmoniaa, askellajien tahtia ja tempoa sekä hevosen liikkeitä, muotoa ja elastisuutta. Ratsukolta vaaditaan jo paljon ylittääkseen yli 6.0 pistettä.

Nymanilla on kunnia edustaa Suomea maajoukkueessa kymmenettä kertaa. Askellajiratsastuksessa on joka toinen vuosi MM-kisat ja joka toinen vuosi PM-kisat. Nymanin kirjahyllyssä komeilee mm. kaksi MM-pronssia, yksi PM-hopea ja yksi PM-pronssi. Hän on kilpaillut useilla hevosilla, mutta viimeiset neljä vuotta Thór on ollut ykköshevonen. – Valitettavasti liian nuorena menehtynyt, edellinen kisahevoseni Skardi frá Kvistum oli ensimmäinen hevonen, jonka kanssa tuli kansainvälistä menestystä. Se on ollut todella merkittävässä roolissa urallani. – Kotona ratsastan välillä asiakkaiden hevosia ja osa valmennettavistani tuo omiaan treeniin silloin tällöin. Minulle saapui jonkin aikaa sitten Islannista 9-vuotias tamma, Lausn frá Skipaskaga, josta alan rakentaa kisahevosta. Treenaan sitä Thórin ohella, Nyman kertoo. – Lausn on hyvin erilainen kuin Thór, pienempi ja säpäkämpi. Se tuo uutta ratsastukseeni, hän jatkaa.

Moni hevosihminen mieltää, että islanninhevosilla ratsastaminen on ”vain istumista” ja lajia vähätellään. – Sitä se ei todellakaan ole! Nyman tyrmää. – Se on aivan samanlaista ratsastusta, kuin mikä tahansa muukin laji. Käytämme treenissä paljon kouluratsastuksesta tuttuja tehtäviä hevosen notkeuden, pehmeyden ja elastisuuden säilyttämiseksi. Lisäksi kisoissa ollaan todella tarkkoja harmoniasta, joten ratsastajan istunta ja apujen käyttö on suuressa roolissa, hän lisää. – Treenaan itse säännöllisesti kehonhallintaa fysioterapeutin ja istuntavalmentajan kanssa.

Islanninhevoset ovat useimmiten paljon herkempiä kuin muut rodut. Siksi perusratsastus ja -istunta eivät juuri eroa esimerkiksi kouluratsastuksesta. – Pitäisi ymmärtää, että vaikka vaelluksilla jonossa kulkevat issikat ovat pomminvarmoja ja menevät letkassa, vaikkei kukaan edes istuisi kyydissä, niin kisahevoset ovat aivan erilaisia. Kuten muissakin roduissa on perhehevosia, ratsastuskouluhevosia ja sitten on kisahevosia. On hienoa, että rodullamme on kiltin ja ystävällisen hevosen maine, mutta se ei tarkoita sitä, että kilpahevosella voisi ratsastaa kuka tahansa, Nyman selittää.

Mikä sitten on islanninhevosissa ja lajissa Nymanin mielestä parasta? – Illalla on ihanaa kuunnella, kun hevoset rouskuttavat tyytyväisinä heiniään. Kisoja ajatellen paras hetki oli, kun saimme Thórin kanssa MM-pronssia vuonna 2015 nelikäynninkombinaatiossa. Suorituksen jälkeen polvet tutisivat ja itku oli herkässä. Sain seisoa palkintopallilla suuren idolini, saksalaisen Frauke Schenzelin kanssa, koska olimme jaetulla kolmannella sijalla. – Kokeneempia ratsastajia kannattaa kuunnella ja heidän kanssaan on hyvä keskustella niin paljon kuin on mahdollista. Mitä enemmän opiskelee, valmentautuu, tutkii ja oppii, sitä vähemmän tajuaa osaavansa, Nyman nauraa. – Välillä on rankkoja päiviä, mutta silti aina hevosten kanssa murheet unohtuvat. Rakkaus ja kunnioitus hevosta kohtaan pitää säilyttää.

Nyman suosittelee kokeilemaan askellajiratsastusta jo pelkästään sen kiehtovuuden vuoksi. Islanninhevospuolella on monia ratsastuskouluja, joista osa on enemmän suuntautunut maastoiluun ja toisissa opetetaan alusta alkaen askellajiratsastusta. Nykyään myös ratsastajien kokoasioista ollaan tarkempia ja suurimmalla osalla ratsastuskouluista on tarkat painorajoitteet. Issikoita on onneksi monen eri kokoista, osa on säkäkorkeudeltaan jopa yli 150 cm. – On erittäin hienoa, jos saa kokeilla osaavaa islanninhevosta, jolla on puhtaat askellajit! Perus kouluratsastusliikkeiden ohella voi testata eri vaihteita. Käytän itse paljon treeninä avotaivutusta töltissä, sitä ei muilla roduilla voikaan tehdä! Nyman kuittaa. Tämä artikkeli on julkaistu alunperin printtimuodossa syksyllä 2018.

ISLANNINHEVONEN

Alkuperämaa: Islanti
Rodun syntyminen: 800-900 jaa.
Käyttö: Askellajiratsastus, maastoratsastus, vaellusratsastus
Korkeus:  Keskimäärin 122-144 cm, jopa yli 150 cm

Islanninhevonen on yksi maailman vanhimmista hevosroduista. Islanninhevosta on jalostettu kotimaassaan täysin puhtaana miltei tuhat vuotta, koska hevosten vienti Islantiin kiellettiin varhain. Vielä nykyisinkään Islantiin ei saa viedä hevosia lainkaan.

Islanninhevonen on pienikokoinen, vahva ja monikäyttöinen ratsuhevonen. Islanninhevosella on paksu, säänkestävä karva ja tuuheat, pitkät jouhet. Rodussa esiintyvät lähes kaikki tunnetut hevosen värit.

Islanninhevonen erottuu muista yleisistä ratsuhevosista askellajiensa perusteella. Sillä on perusaskellajien lisäksi yksi tai kaksi erikoisaskellajia: töltti ja liitopassi. Käynnin, töltin, ravin ja laukan taitavaa hevosta kutsutaan nelikäyntiseksi. Jos hevosella on kaikki viisi askellajia, se on viisikäyntinen.

Lähde ja lisätiedot: www.islanninhevonen.net
Instagram: @suomenislanninhevosyhdistys

Teksti: Penina Peltonen, kuvat: Johanna Vaurio-Teräväinen, Penina Peltonen