Aisa Aarnio-Wihuri: Suomessa ovat hyvät hevosmiestaidot hukassa

Aisa Aarnio-Wihuri: Suomessa ovat hyvät hevosmiestaidot hukassa

Artikkelikuvan ratsukko ei liity tapaukseen. Kuvituskuva.

 

Ratsastuspiirejä ​vuoden vaihteessa ​kuohuttanut raippavideo synnytti kiivaan keskustelun Suomen ratsastusurheilun valmennuksen tasosta ja menetelmistä. Kysyimme hevosalan monitoimija Aisa Aarnio-Wihurilta, mitä hänen kuvaamallaan videolla tapahtuu ja miksi se oli hänen mielestään tärkeä julkaista.

Junioriratsastajien maajoukkue​katsastuksessa Ypäjällä ​tapahtui​ joulukuussa ​tilanne​, jonka estekomitean jäsen Aarnio-Wihuri sattui kuvaamaan videolle. Pitkän harkinnan jälkeen hän päätti julkaista otoksen, jossa valmentaja ajoi hevosen esteelle juoksutusraippaa käyttäen. Video nostatti nopeasti kohun ja keskustelun siitä, mikä Suomen ratsastusvalmennuksen taso on.

 

Aisa Aarnio-Wihuri, mitä videon kuvaustilanteessa tapahtuu?

Kyseinen ratsukko kielsi jo heti ensimmäisen radan alussa toisella esteellä useaan kertaan. Estettä laskettiin alas ja Sanna ​Backlund​ pyysi katsomoa avustamaan ylityksessä kolistelemalla ja maiskuttamalla. Loppuradan hevonen meni läpi kieltämättä ja pudottamatta, mutta hypyt olivat jännittyneitä – elleivät jopa huonoja. Mielestäni ratsastaja joutui tekemään liikaa töitä ja hevonen oli epävarma. Ratsukon tultua maaliin Sanna kuitenkin lähetti hevosen toiselle kierrokselle, jolle oli valittu vieläkin teknisempiä teitä. Hevonen kielsi jälleen toisella esteellä, joka tosin oli eri este kuin aikaisemmalla kierroksella. Ratsukko oli hypännyt esteen samassa korkeudessa, mutta toisesta suunnasta jo aiemmin.

Hevonen kielsi useamman kerran. Estettä laskettiin, mutta hevonen ei mennyt enää lähellekään tätä estettä, vaan jäi aina lähemmäs ja lähemmäs verryttelyalueen kulmaa. Ratsastajalle annettiin ensin pitkä raippa.

 

“Hevonen kuitenkin potki voimakkaasti raippaa vastaan, joten siitä ei ollut juuri hyötyä.”

 

Tässä tilanteessa juoksutuspiiska haettiin nopeasti paikalle ja Marina ​Ehrnrooth​ käytti sitä Sannan pyynnöstä. Hevosen hypättyä pari kertaa, hypytys lopetettiin.

Hämmentävää tilannetta ei mitenkään kommentoitu tai avattu yleisölle. Katsomo vain hiljeni ja sitten siirryttiin seuraavaan ratsukkoon.

En voisi kuvitella todistavani vastaavaa missään keskieurooppalaisessa ratsastusmaassa. Katsomossa oli yli 150 maksanutta katsojaa todistamassa, kun hevosta ”koulutetaan” juoksutuspiiskalla. Esimerkiksi paikalla olevien aluevalmennettavien kutsun teema oli Tule oppimaan paremmiltasi.

 

Miten itse koit tilanteen ja miksi päätit julkaista videon?

Kun juoksutuspiiska kaivettiin esiin, en ollut uskoa silmiäni. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei voi olla todellista, tämän yleisön edessä opetetaan moisia temppuja!

Raportoin tapahtumista heti maanantaina Suomen ratsastajainliiton valmentajien esimiehelle Eero Simojoelle. Laitoin myös ​liiton pääsihteeri Fred Sundwallille​ sähköpostin asiasta ja puhuin hänen kanssaan puhelimessakin. Luin huolella niin Sannan kuin Fredin kommentit Hevosurheilusta sekä SRL:n hallituksen kokousraportin, mutta ilmeiseltä näytti, että myös tämä, niin kuin moni muukin asia, haudataan ja painetaan villaisella.

Yksi kaveri sitten vielä huomautti, että tämä kruunaa Hevosen hyvinvointi -teemavuoden loistavasti. Puhutaan yhtä ja tehdään toista. Näistä ajatuksista kypsyi päätös julkaista video.

 

“Aika moni on jälkikäteen ihmetellyt, miksi ratsukko lähetettiin ensimmäisen radan ongelmien jälkeen toiselle radalle.”

 

Sitä minäkin ihmettelen suuresti! Hommanhan olisi voinut lopettaa ensimmäisen radan jälkeen ja kiitellä ratsastajaa hyvästä tsempistä ja siitä, että sai epävarman hevosen maaliin.

 

Millainen​ on suomalaisen kilparatsastuksen ja valmennuksen tila?

Valmentajien kommentteja asiasta ihmettelen kovasti. Onko todella niin, ettei meidän maajoukkuevalmentajilla ole työkalupakissaan muita keinoja korjata kieltävää hevosta, kuin ”lähettää kotiin” tai käyttää juoksutuspiiskaa? Näinhän Sanna kommentoi Hevosurheilussa heti tuoreeltaan ja Marina Horsemailissa vastaavasti äskettäin. Veikkaan, että jos joku valmentaja toimisi vastaavalla tavalla esimerkiksi 3-tason kilpailujen verryttelyssä, niin hänet poistettaisiin kilpailualueelta aika nopeasti. Tai jos ei koko kilpailualueelta, niin ainakin verryttelystä. Rangaistukseksi tuskin jäisi pelkästään keltainen kortti, vaan edessä olisi kotimatka sekä punainen kortti tai kilpailu-/toimitsija kielto ja/tai sakko.

Aika vähissä ovat valmentajien eväät: kotiin tai raippaa. Kokeneella valmentajalla täytyy mielestäni olla muitakin keinoja takataskussaan, ja sen verran pelisilmää, ettei tilanne pääse kärjistymään siihen pisteeseen, että tarvitaan juoksutuspiiska. En minäkään mikään kukkahattutäti ole, mutta tiedän, että tuon videolla tapahtuneen kaltainen korjaaminen on harvoin pitkäkestoista tai hedelmällistä.

Nykyään ollaan kovin malttamattomia, tuloksia pitäisi tulla heti. Ei oikein ymmärretä, että ratsastus on taitolaji ja sen oppiminen vie aikaa.Ratsastajan pitäisi oppia myös ymmärtämään hevosia ja niiden käyttäytymistä. Kun tallilla ei enää vietetä aikaa kuten ennen, hevosta ei enää osata lukea. Ratsastajan tulisikin mielestäni aina hoitaa ratsuna itse.

 

“Ymmärtämättömyys ja hevosmiestaitoja puute johtavat kaikenlaisiin ongelmiin perusteista alkaen.”

 

Ovatko​ liiton järjestämät valmennukset mielestäsi riittävän tasokkaita?

Käytännössä viidellä kahden päivän valmennuksella ei kovin paljoa saavuteta. Ehkä tähänkin kaipaisin enemmän uusia tuulia. Rajallisilla resursseilla voi tietysti olla vaikeaa keksiä mitään, mutta tämän yhden asian ainakin muuttaisin heti. Viimeisen vuoden lapsiratsastajan pitäisi jo valmentautua, ja osittain kilpaillakin, junioreiden mukana. Vastaavasti juniorin pitäisi olla mukana nuorten valmennuksissa. Muuten heidän on vaikea ehtiä seuraavaan ikäluokkaan mukaan. Varsinkin siirtyminen 17-vuotiaana poneista hevosiin on aika iso muutos. Siinä ei kovin moni sellainen onnistu, joka ei ole jo hevosella ratsastanut ja kilpaillut aiemmin.

Myös valmennusten ajankohtia pitäisi tarkkaan miettiä. Onko joulukuu juuri sopiva aika katsastaa – jos nyt katsastusta ylipäätään tarvitaan? Perinteisesti täällä pohjolan perukoilla joulukuu on ollut hevosten lepoaikaa ja tammikuussa ne on sitten vähitellen otettu käyttöön. Tämän Sannakin kyseenalaisti tultuaan valituksi maajoukkueen valmentajaksi – nyt vain mentiin taas vanhan kaavan mukaan. Katsastus joulukuun alussa, ja ensimmäinen valmennus heti tammikuun alussa. Kausi on hevoselle pitkä, jos sen tarvitsee tammikuusta joulukuun alkupuolelle olla kunnossa. Eikö jossain välissä pitäisi ehtiä hoitaa ja levätäkin?

Hevosurheilu raportoi, että tämä tapaus on nyt kurinpitolautakunnassa. Odotan päätöstä kovasti, sillä onhan se linjanveto sille, mikä vastaisuudessa on lievää ja mikä hevosen sopimatonta kohtelua. Uiko Suomi valmentajakaksikkomme myötä eri suuntaan kuin FEI ja muu ratsastava (länsi)Eurooppa.


Kuka: Aisa Aarnio-Wihuri

  • hevostalliyrittäjä, hevoskasvattaja ja harrastevalmentaja
  • kilpaillut esteratsastuksessa PM- ja EM -tasoilla
  • toiminut ratsuttajana mm. Irlannissa ja Saksassa
  • Suomen Ratsastajainliiton estekomitean jäsen

 

Katso video >>>


Suomen Ratsastajainliiton kilpailusäännöt, KS I:

(linkki sääntöihin)

§ 49: “Hevosen sopimaton kohtelu on kielletty kaikessa SRL:n alaisessa toiminnassa, esim. kilpailussa, valmennuksessa ja ratsastukseen liittyvässä harrastustoiminnassa.”

§ 59.1.2 “Hevosen sopimaton kohtelu on aina kiellettyä kilpailussa tai kilpailun ulkopuolella. Hevosen sopimatonta kohtelua on etenkin: tahallinen kivun aiheuttaminen, epäasiallinen väkivallan käyttö ja/tai liiallinen kuritus, hoidon tarkoituksellinen tai välinpitämättömyydestä johtuva laiminlyönti, barraaminen, kiellettyjen tai hevoselle kipua aiheuttavien varusteiden käyttö.”

§ 60.1. “Rangaistusta määrättäessä voidaan ottaa huomioon lieventäviä tai koventavia seikkoja. Lieventävinä seikkoina voidaan huomioida muun muassa teon tahattomuus, tekijän kokemattomuus tai nuori ikä. Koventavina seikkoina voidaan huomioida muun muassa teon tahallisuus, toistuvuus, tekijän asiantuntemus, teosta toiselle osapuolelle, organisaatiolle tai ratsastusurheilulle koituva haitta, teosta koituva hyöty tekijälle sekä teon yleinen moitittavuus. Kun rangaistus määrätään alle 15 vuotiaalle kilpailijalle, tulee kilpailijan huoltajan olla läsnä rangaistuksesta ilmoitettaessa.”

Author Image
Vierailija

5 thoughts on “Aisa Aarnio-Wihuri: Suomessa ovat hyvät hevosmiestaidot hukassa

  1. Yksi selitys raipankäytölle oli että treeni pitää lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Siksi sitä ei voinut keskeyttää. Tosiasia on että vain onnistuneoden ja epäonnistuneiden yritysten lukumäärällä on väliä. Jos kieltoja tuli enemmän onnistuneita esteen ylityksiä, niin ainoa mitä ratsastaja ja hevonen oppivat, oli pelko ja kieltäminen. Maajoukkuekouluttajien tietotaso vaikuttaa heikolta.

  2. Tää on ehkä suurinta kuraa mitä on hetkeen tullut vastaan. Aisalla ei itsellään ole minkäännäköisiä käytöstapoja kisapaikoilla, huutaa ja rähjää ja nyt on osoittelemassa sormella muita ja saa ilmeisesti jotain suosiotakin siitä. Kuvottavaa.

  3. Esimerkki sanoo:
    9.1.2017 klo 19:57

    Jos kerran hevosmiestaidot ovat loppuneet suomesta, mitä olisit itse tehnyt tuossa tilanteessa

    —>

    “Hommanhan olisi voinut lopettaa ensimmäisen radan jälkeen ja kiitellä ratsastajaa hyvästä tsempistä ja siitä, että sai epävarman hevosen maaliin.”

    Opetellaan lukemaan. Kyllä näitä asioita täytyy nostaa esille. Joskus on meitäkin valmentaja ajattanut esteen yli harava kädessä – todella horsemanshippiä! Kyllä todellakin valmentajalla täytyy olla muitakin eväitä kuin rehellinen väkivalta hevosta kohtaan.

  4. Jos kerran hevosmiestaidot ovat loppuneet suomesta, mitä olisit itse tehnyt tuossa tilanteessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *