Suomenhevonen Nuppu kävelee pitkin ohjin Turun jokirannassa rinnakkain pyöräilijöiden ja lastenrattaiden kanssa. Kahviloiden asiakkaat ja ohikulkijat kääntyvät katsomaan, mutta jatkavat toimissaan. Nuppu ja omistajansa Heikki Mikola ovat keskustassa tuttu näky.

Kullannuppu, tutummin pelkkä Nuppu, on 14-vuotias suomenhevostamma, joka nauttii vauhdista, uusista maisemista sekä tuoreista ranskanperunoista. Seikkailijaluonteinen tamma kuljettaa omistajaansa Heikki Mikolaa autojen seassa kohti Turun kauppatoria pistäytyäkseen hampurilaisravintolan luukulla. Yhdessä syötyjen ranskalaisten jälkeen Nuppu saattaa ehdottaa vielä lenkkiä Turun linnalle, sillä se tietää saavansa laukata puiston reunaa. Heikki Mikola on yli 60-vuotias hevosmies, jonka elämään hevoset tulivat vasta aikuisiällä. Mikolan ensikosketus hevosiin tapahtui vasta omien lasten aloitettua tunnit ratsastuskoulussa noin 20 vuotta sitten. Muutaman vuoden sivusta seuraamisen jälkeen Mikola rohkaistui itse aloittamaan ratsastustunnit ja hevoset veivät miehen täysin mennessään.

Nykyään Mikolan viikonlopuista noin joka toinen, kesäisin lähes jokainen, kuluu kilpailuissa joko tuomarina ja/tai ratamestarina. Hän on pätevä este- ja valjakkoajotuomari ja ratamestari, sekä kansallisen tason stewardi niin este-, koulu- kuin matkaratsastuksessa ja valjakkoajossakin. Vapaa-ajasta suuri osa kuluu oman suomenhevosen kanssa seikkaillessa.

Sattumusten summa

Yhdeksän vuotta sitten, kesällä 2008 Heikki Mikola törmäsi parturissa tuttuun ratsastuskouluyrittäjään, joka kertoi liinakosta suomenhevosesta, josta ei tulisi hänelle sopivaa tuntiratsua. Mikola oli juuri muutamaa päivää aikaisemmin palauttanut omistajilleen ylläpidossa olleen Arska-hevosen, joten mies oli vailla ratsua. Jo muutaman päivän kuluttua Heikki istui nuoren ja vauhdikkaan kovin ravisukuisen tamman selässä matkalla maastoon koeratsastukselle. – Mentiin reipasta vauhtia, mutta Nuppu pysyi hallinnassa, muistelee Mikola ensimmäistä ratsastuskertaa. Ei kulunut montaakaan päivää, kun hän jo haki Nupun, mutta lupasi ylläpitää sitä vain kesän loppuun saakka. Kuinka ollakaan, Nuppu siirtyi kuitenkin Mikolan omistukseen syksyn tullessa.

Nupusta tuli seikkailija

Nupusta piti jo nuorempana tulla ravihevonen, mutta se ei lopulta koskaan ollut päässyt edes koelähtöön saakka. – Nuppu oli silloin nopea, mutta herkkä. Lähdöissä jännittäessään se alkoi peitsata, Mikola kertoo kuulleensa Nupun ensimmäiseltä omistajalta. Mikolalle tullessaan Nuppu oli edelleen vauhdikas ja herkkäkin, mutta pelokas tamma ei ole koskaan ollutkaan. Ratsastuskentän kiertäminen ei sopinut tälle hevoselle eikä omistajalle, joten suunta oli aina tallin pihasta poispäin. Nuppu oppi metsissä kiipeillessä tarkaksi jaloistaan ja vähitellen kauemmas ja kauemmas seikkaillessa kaupungin liikenne tuli tutuksi. Matkaratsastuksessa aikaisemmin kilpaillut Mikola pyöritteli mielessään ajatusta kilpailemisesta myös Nupun kanssa, mutta hevonen paljastui ennemmin seikkailijaksi kuin matkaratsuksi. – Nuppu ei tahdo vain mennä kovaa ja kauas, vaan valita itse reitit ja tutkia ympäristöään, Mikola kuvailee hevostaan.

Turkulaiset tuntevat

Nupun Jos Nuppu saa tallin pihassa päättää suunnan, se lähtee aina keskustaan päin. Mikolan mukaan hevonen saattaa valita aivan uusia ja vieraita reittejä ja päätyä lopulta torille ranskalaisten toivossa. Enää Turun keskustassa ei ole kuulemma yhtäkään katua, jota Nuppu ei olisi kulkenut. Jopa useita tunteja kestävillä kaupunkiseikkailuillaan Heikki ja Nuppu kohtaavat lukemattomia turkulaisia. – Alussa monet vaihtoivat toiselle puolelle katua meidän tullessa vastaan. Nyt olemme kuitenkin monille tuttuja, eivätkä koiranulkoiluttajatkaan enää kierrä kaukaa, Mikola kertoo vastaantulijoiden kohtaamisesta. Mikolan ja Nupun saama palaute kaupungilla on ollut vain positiivista: ihmiset ilahtuvat kohdatessaan hevosen sille epäluonnollisessa ympäristössä. Nuppu saakin aikaan paljon keskusteluja, joissa jaetaan erilaisia hevosmuistoja. – Nupulla on Turussa enemmän tuttuja kuin minulla, Mikola naurahtaa.

Kaupunkiratsastus vaatii totuttelua

Heikki ja Nuppu eivät ystävystyttyään sännänneet suin päin kaupungille, vaan kaupunkiratsastuksesta tuli vähitellen totuttelemalla luonteva tapa lenkkeillä niin ratsain kuin taluttaenkin. – Kun lähimetsät oli koluttu perin pohjin, laajennettiin lenkkejä vähitellen kaupungin suuntaan, kertoo Mikola. Uusiin asioihin, kuten roskakatoksiin ja liikenteeseen tutustuttiin vähitellen. – Alussa Nuppu piiloutui kävelyillä selkäni taakse, kun vastaan tuli jotakin jännittävää, Mikola muistelee hymy huulillaan. Mikola painottaa, ettei kaupunkimaastoilu sovi mille tahansa hevoselle, eikä liikennevarmankaan hevosen kanssa voi lähteä kylmiltään monen tunnin reissulle autoteille.

Lue koko artikkeli Riders Magazinen näytenumerosta!

Teksti ja kuvat: Essi Sohlman