Elokuun alkupuolella kilpailtiin Ruotsin Hovdalassa kenttäratsastuksen Hässleholm International Horse Trial -kilpailu, jossa komeasti nuorten henkilökohtainen PM-kullan voitti Suomen Axel Lindberg hevosellaan My Laptop. Lindberg on 19-vuotias nuori mies Sipoosta. Hän viettää parhaillaan välivuotta tehden töitä ja panostaen ratsastukseen. Ykköshevosena toimii hannoverruuna My Laptop, joka on ollut Lindbergin käytössä vuoden verran. Hevosen omistaa Maria Lucander-Aminoff. – Läppis on herkkä ja melko kuuma ratsastaa. Silti se pyrkii miellyttämään ratsastajaansa ja yrittää aina parhaansa. Läppiksen kanssa on joka kerta mukavaa lähteä treenaamaan ja me tulemme erittäin hyvin toimeen keskenämme, Lindberg kertoo.
PM-kilpailut olivat vaatimattomasti Lindbergin ensimmäiset kansainvälisen tason kisat. – Kenttäratsastuksessa kiehtoo sen monipuolisuus ja se luo hyvän pohjan, mikäli myöhemmin haluaa keskittyä vain koulu- tai esteratsastukseen, Lindberg perustelee lajivalintaansa. – Ratsastan melko paljon erilaisia hevosia, kilpailen kahdella 5-vuotiaalla tammalla nuorten hevosten luokkia sekä käyn muutamilla talleilla viikottain auttamassa ratsuttamisessa, hän jatkaa. Lindbergeillä on kotona 10 hevosen yksityistalli, jonka vuoksi hevoset ovat kuuluneet alusta alkaen myös Axelin elämään. Ensimmäisen oman ponin hän sai täytettyään 5 vuotta ja siitä ura lähti etenemään.
Normaali tallipäivä kotona alkaa aamulla kello 5.30 hevosten ruokinnalla ja tallin siivoamisella yhdessä äidin kanssa. Sen jälkeen Lindberg suuntaa töihin. Töistä päästyään kello 15-16 aikoihin hän ratsastaa kaikki kolme hevosta ja menee mahdollisesti vielä valmennustunnille. – Hoidan itse hevoset ennen ja jälkeen ratsastuksen, joten välillä illat venyvät melko myöhään, Lindberg sanoo.
Tämän vuoden PM-kilpailut ratsastettiin haastavissa olosuhteissa rankkojen sateiden takia. Pohjat olivat märät, erityisesti verryttelyalueet vetisiä. Maasto-osuus oli perumisuhan alla, mutta järjestäjien kovan työn ansiosta radoista saatiin turvalliset ratsastaa. – Meidän kouluosuutemme oli paras ikinä ja teimme uuden oman ennätyksen! Tulos parani lähes kymmenellä pisteellä, tehden 46,5 vp. (n. 68 %). Rataesteiden rata oli vaativa ja puomeja putosi melko monta. Me kuitenkin onnistuimme ja hyppäsimme kauden ensimmäisen nollan! Lindberg kertaa suorituksia. Ratsukon maasto-osuus oli vahvin osakoe, josta he tekivät varman nollan. Se varmisti junioreiden ja nuorten ratsastajien luokkavoiton sekä henkilökohtaisesti että joukkueena. Sama tulos riitti myös avoimen luokan kolmanteen sijaan, jossa lähtijöitä oli 83 kappaletta.
– Kisavalmistelut tehtiin pääosin kotona. Finnderbyn jälkeen pidimme treenikauden ja kaksi viikkoa ennen PM-kisaa kävimme kansallisissa kenttäkisoissa Lapinlahdella. Siellä kisat eivät oikein sujuneet, Läppis oli liian innokas kahden kuukauden kisatauon jäljiltä ja tuli turhia virheitä jokaisessa osakokeessa. Ruotsiin lähdimme kuitenkin hyvillä mielin hakemaan kokemusta ilman sen suurempia paineita, Lindberg kertoo valmistautumisesta kv-kisoihin. Ja mikäs sen parempi kokemus, kuin PM-mitali!
– Paras hetki hevosten kanssa on se, kun kävelee onnistuneen treenin tai kisaradan jälkeen talliin tai hevosautolle ja molemmat ovat tyytyväisiä ja rentoja. Tietää, että molemmat ovat tehneet kaikkensa, Lindberg summaa. – En oikein osaa sanoa, mikä olisi vaikeinta ratsastuksessa. Asia, johon itse keskityn eniten, on olla aina johdonmukainen ja reilu hevoselle. Vaikka olisikin itse huonolla tuulella tai stressaantunut. Ratsastaessa tulee ratsastaa, eikä saa miettiä mitään muuta. Lindberg antaa aloitteleville ratsastajille neuvoksi, että tulisi tulisi ratsastaa mahdollisimman paljon ja erilaisia hevosia. Vain silloin voi kehittyä ratsastajana. Mitään salaisia motivaatiovinkkejä ei ole. – Meillä on kotona vain pieni ratsastuskenttä, eikä maneesia, joten motivaatio pitää olla kohdallaan, jotta jaksaa treenata laadukkaasti joka säässä. Nautin kotona treenaamisesta. Se onkin varmasti isoin motivaation lähde, että pitää siitä mitä tekee. Tottakai onnistumiset kisoissa antavat lisäenergiaa arjen jaksamisessa, mutta se on vain plussaa.
Teksti: Penina Peltonen | Kuvat: Bettina Janine von Renteln-Wikström
