home Artikkelit, Tapahtumat, Valmennus ja kilpailu Pia Varjosen klinikalla siirryttiin teoriasta käytäntöön

Pia Varjosen klinikalla siirryttiin teoriasta käytäntöön

Viime vuonna Playsson.netin tiimi piti taukoa valmennusklinikoiden järjestämisestä, mutta teimme nyt paluun toteuttamalla Pia ”Pinkki” Varjosen kouluvalmennuksen Aulangon Ratsastuskoululla Hämeenlinnassa. Pinkki itse on valmentautunut aiemmin mm. Kyra Kyrklundin Team PP:ssä ja Hubertus Schmidtin luona Saksassa. Hän on kuulunut useasti kouluratsastuksen GP-maajoukkueeseen ja saavuttanut mm. SM -voiton sekä PM -joukkuemitaleita.

Valmentajana ja ratsastajana Varjosella on hyvin tietohakuinen lähestymistapa asioihin. Hänellä on vahva tietämys ihmisen ja hevosen anatomiasta, psyykkisestä harjoittelusta, oppimisprosesseista sekä ravintovalmennuksesta. Omien selkävaivojensa vuoksi Varjonen on erikoistunut ratsastajan kehonhallintaan, istuntaan ja selkävaivoihin. Myös hevosen biomekaniikka ja selkävaivat ovat hänen vahvaa erikoisosaamista. Näiden aiheiden ympärille rakentui valmennusklinikan teema: ratsastajan kehonhallinta, kädet ja ohjasotteet.

Alusta lähtien oli selvää, että klinikan demoratsukoiksi tulisi tavallisia ratsastajia ja tavallisia hevosia. Usein parhaiten oppii seuraamalla oman tasoisiaan ratsastajia ja miten heidän virheitään korjataan. Etenkin lämmiverisiä ex-ravureita ei juuri tämän tyyppisissä tilaisuuksissa näy, ne ovat kiinnostava näkökulma valmennukseen.

Päivä aloitettiin teoriaosuudella, jossa osallistujat pääsivät tekemään ohjasoteharjoituksia pareittain. Harjoituksissa keskityttiin keskivartalon tukeen, lantion asentoon sekä lapatukeen. Nämä kaikki vaikuttavat ratsastajan käsien asentoon, sillä käsiä voi hallita oikein, ennen kuin edellä mainitut asiat ovat kunnossa. Ryhmässä kuivaharjoiteltiin kehonhallintaa ja oikeaoppisia ohjasotteita istuen sekä seisten. Toinen parista oli ”hevonen” ja toinen käytti ohjia ratsastajan vinkkelistä. Tarkoituksena oli havainnollistaa esimerkiksi olkavarren paikkaa lähellä kehoa, jotta käsiä ei levitettäisi. Lisäksi käytiin läpi ratsastajien käytössä olevia eri ohjasvahvuuksia. Pienin liike tapahtuu nyrkin puristuksella, sitten ranneniveltä liikuttamalla. Yleisin käytetty on kolmanneksi vahvin, eli kyynärpään liikutus, jota vähemmälläkin pärjäisi. Viimeisenä tulee ns. hätäjarrutus, tutummalta nimeltään sahaaminen.

 

Ryhmässä kuivaharjoiteltiin kehonhallintaa ja oikeaoppisia ohjasotteita istuen sekä seisten.
Ryhmässä kuivaharjoiteltiin kehonhallintaa ja oikeaoppisia ohjasotteita istuen sekä seisten.

DSC_6144

 

Ensimmäinen valmennusryhmä koostui jo aiemmin mainituista lämminverisistä. Kaikki kolme ruunaa olivat eri tyyppisiä ja eri vaiheessa ratsutreenejä. Osa hevosista jännitti hieman maneesia ja yleisöä, joten tunti aloitettiin ratsastamalla pari metriä uran sisäpuolella. Hevosten ei tarvinnut heti olla maneesin laidoissa kiinni, mutta silti ratsastajat päättivät ratsastettavan linjan. Tämän jälkeen ratsukoiden kanssa lähdettiin parantamaan takajalkojen työskentelyä. Ratsastajien tuli tehdä lyhyitä ravi-käyntisiirtymisiä omaan tahtiin, ei liian tiuhaan. Ravista käyntiin siirtymisen haluttiin olevan mahdollisimman selkeä.

Tuntia jatkettiin ratsastamalla ravivoltit molempiin päihin ilman, että hevoset oikoivat ympyröillä. Hevosten tuli taipua rehellisesti sisäpohkeelle ja rentouttaa niska-kaulalinjan. Pitkille sivuille pysähdykset. Klinikan ideana oli pyrkiä mahdollisimman hyvään vuorovaikutukseen valmentajan, yleisön ja ratsastajien välillä, joten kysymysten esittäminen ja keskustelu oli ehdottoman sallittua. Yhtenä pohdintana olikin ohjaskontakti pysähdyksen aikana; myödätä vai säilyttää tuntuma? Varjonen kertoi, että se oli täysin hevos- ja tapauskohtaista. Mikäli hevonen on esimerkiksi oppinut peruuttamaan heti pysäytettäessä, ei ohjien ”pois heittäminen” ole oikea ratkaisu. Kouluradan aikana hevosen aktiivisuustason tulee pysyä yllä, siksi myös kontaktin säilyttäminen vaikkapa alkutervehdyksessä on aiheellista.

Lämminveristen ryhmä toteutti laukkatyöskentelyn yksinkertaisilla nostoilla ja laukkaympyröillä. Laukkapohkeiden perinteinen paikka, sisäpohje edessä ja ulkopohje hieman taaeampana, unohtuu usein heti noston jälkeen ja ratsastajat pitävät laukkaa yllä punnertamalla molemmilla pohkeilla. Pohkeiden tulisi jäädä paikalleen, jolloin hevonen saa viestin mitä askellajia vaaditaan. Sisäpohje on satulavyön kohdalla dominoivampi ja ulkopohje kevyempi.

 

DSC_6331

DSC_6342

Varjonen kävi ratsukoiden avulla läpi satulan vaikutusta ratsastajan istuntaan.
Varjonen kävi ratsukoiden avulla läpi satulan vaikutusta ratsastajan istuntaan.

 

Toinen toinen oli tasoltaan Helppo B-A ja mukana oli hyvinkin erilaisia ratsuja; poni, 5-vuotias puoliverinen ja kokeneempi lusitano-ori. Yleisölle eri tasoisten hevosten seuraaminen oli tämän ryhmän kohdalla erittäin mielenkiintoista, sillä jokaisella oli omanlaisiaan ongelmia ratsastuksen suhteen. Varjonen kävi ratsukoiden avulla läpi satulan vaikutusta ratsastajan istuntaan, kuinka satulan etu- ja takakaari vaikuttaa painopisteeseen ja sitä kautta hevoseen. Ryhmän varsinainen aihe oli enempi väistöihin paneutuva, miten mm. pohkeiden paikka määritellään väistön suhteen. Pauliina Tasalan 9-vuotias massiivinen Kuu -poni oli ikäisekseen hieman raaempi ja sen kanssa lähdettiin liikkeelle aivan perusväistättämisestä. Pohkeenväistö kasattiin portaittain ratsastamalla ensin suoraan eteenpäin, sitten avustetusti pyydettiin sivulle ja taas eteenpäin, jonka jälkeen poni sai kehuja. Vähitellen Kuu ymmärsi mitä siltä haluttiin ja loppuvaiheessa oli havaittavissa jopa ihan selkeitä väistöaskelia.

Helppo B-A -ryhmänkin kanssa Varjonen kertasi laukkapohkeiden paikkoja nostossa ja noston jälkeen. Jotta hevonen tietää, että ylläpidettävä askellaji on laukka, tarvitaan signaali. Vaativammalla tasolla pohkeiden paikka on tärkeä, kun tehtävänä on esim. laukanvaihdot.

 

 

DSC_7036

 

Viimeisen ryhmän ratsukot saapuivat maneesiin pyydetysti kankisuitsituksessa. Klinikan ajatusmaailman mukaisesti ei tälläkään tunnilla tultaisi näkemään ”piffejä, paffeja” ja muita temppuja, vaan kankien käyttöä ja ratsastajan vaikutusta istunnan avulla. Varjonen kertoi, että usein vielä vaativallakin tasolla näkee ratsastajia, jotka ratsastavat kankiohja liian tiukalla. Hän painotti myös hevosen taukojen tärkeyttä. Mieluummin usein, lyhyitä ”minipausseja”, jolloin oikein liikkuva ja tukilihaksiaan käyttävä hevonen ehtii rentoutua suoritetun tehtävän jälkeen. On huomioita sekä hevosen fyysinen, että psyykkinen puoli, sillä pakoeläimenä se ei pysty keskittymään koko ajan. Ilman taukoja tehdyt pitkät jaksot kuluttavat hevosta ja myös tylsistyttävät.

Kankiryhmän kanssa haluttiin lisäksi hieman avata yleisöllekin laukanvaihtojen opettelua ikään kuin kohta kohdalta. Varjonen alleviivasi, että diagonaalilla tehdyn harjoituksen tarkoituksena oli käydä läpi laukanvaihdon vaiheet ratsastajan näkökulmasta. Helppo muistisääntö ”yksi, siirto, vaihto” tarkoittaa, että ykkösen aikana valmistaudutaan tulevaan vaihtoon puolipidätteellä ja tasapainotetaan hevonen, sitten pohkeiden siirto ja itse laukanvaihto. Mikäli harjoitteluvaiheessa hevonen ”ryntää” vaihdon jälkeen, Varjonen pyysi ratsukkoa ratsastamaan uuden myötälaukan puolelle heti voltin. Tällöin ratsastaja pystyy paremmin ryhdistämään itsensä ja saamaan laukan takaisin kontrolliin.

Pia Varjonen ratsasti vielä lopuksi itse kankiryhmässä olleella Dante -ruunalla ja kertasi päivän aikana tehtyjä harjoitteita. Hän demonstroi yleisölle ratsastajan ylävartalon suhdetta kevyessä ravissa ja niiden eri tavoitteita. Mikäli kevennys tapahtuu ratsastajan lonkkanivelistä eteen, annetaan hevosen selälle enemmän tilaa. Pystyyn, hieman liikkeen taakse kevennettäessä hevonen pääsee liikkumaan paremmin takaa ja sen etuosaa saadaan ylös. Loppuverryttelyssä hän mainitsi eteenalas -ratsastuksesta, ns. ruohonsyöntiasennosta, että sitä tulisi tehdä hitaassa tempossa, terveellä hevosella, hyvällä pohjalla ja vain hetken. Koska asento kuormittaa hevosen etuosaa, olisi se parasta suorittaa käynnissä. Ilman ravin liitovaihetta se on myös kevyempää hevoselle. Hevonen rentoutuu nopeammin, sillä kyseinen ruohonsyöntiasento vapauttaa endorfiineja ja poistaa stressihormoneja. Hevonen kun on ollut 60 miljoonaa vuotta ruohonsyöjä, pää ylhäällä saa adrenaliinin syöksyy sen järjestelmään ja se jännittyy pään ollessa ylhäällä.

Loppujen lopuksi päivä valmennusklinikalla ei ollut rakettitiedettä tai huipputason ratsukoita, vaan arvokasta perustyöskentelyä, jota jokainen ratsastaja tarvitsee. Valmentajana Pia Varjonen oli helposti lähestyttävä ja hän jaksoi vastata yleisön kysymyksiin ja avata asioita. – Kiva, että pääsimme mukaan! Oli todella hyvää harjoitusta hevoselle ja puitteet sekä järjestelyt olivat toimivat, kiitteli vielä yksi klinikan ratsukoista. Jatkoa seuraa varmasti!

 

DSC_6241
Varjonen demonstroi yleisölle ratsastajan ylävartalon suhdetta kevyessä ravissa.

 

DSC_7041
Pia Varjonen ratsasti vielä lopuksi itse kankiryhmässä olleella Dante -ruunalla ja kertasi päivän aikana tehtyjä harjoitteita.

 

Teksti: Penina Peltonen | Kuvat: Anni Ihalainen / Playsson.net

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This