home Artikkelit, Matkailu, Valmennus ja kilpailu Matkaratsastukseen tarvitaan vain iloinen mieli ja terve ratsu

Matkaratsastukseen tarvitaan vain iloinen mieli ja terve ratsu

Matkaratsastus on yksi naapurimaamme Viron ”päälajeista” ja se on myös kasvussa Ruotsissa. Suomessa laji on kuitenkin vielä lähtökuopissa ja kilpailuja joudutaan perumaan vähäisten osallistujamäärien vuoksi.

Matkaratsastus sopii ratsastajille, jotka nauttivat maastoilusta ja joiden takapuoli ei ihan hetkessä puudu. Hevoseltakaan ei vaadita ihmeitä. Pidemmillä matkoilla ratsulla tulee olla kova kunto ja sen pitää palautua nopeasti suorituksesta. Lajia aloittelevalle hevoselle riittää peruskunto. Mitä maastovarmempi hevonen on, sitä mukavammin matka luonnollisesti käy.

Kun mietitään pidempiä kilpailuja, treenin kulkua tulee jo suunnitella. Mikäli hevosen pääpaino on toimia matkaratsastuksessa, niillä ei juurikaan treenin pääpaino ole kouluratsastuksessa tai isoissa esteissä. Pääasiassa hevosia treenataan n. 90 minuuttia kerrallaan, 3-5 kertaa viikossa. Matkaratsun viikoittaiseen treeniin kuuluvat pitkät käyntimaastot, laukka- tai hölkkämaastot (n. 14-25 km) sekä kentällä tehtävät erilaiset kontrolli- ja puomi-kavalettiharjoitukset – unohtamatta maastakäsittelyä tai lihashuoltoa. Satunnaisemmin treeniin kuuluvat myös mäki- ja ratatreenit sekä 30-50 kilometrin lajiharjoitteet.

Vapaapäivät ovat ratsukohtaisia ja miten ratsastaja näkee ne parhaaksi. Joillakin vapaapäiviä on silloin tällöin, osa järjestää pidemmän lomaputken. Kilpailujen jälkeen hyvä nyrkkisääntö on yksi vapaapäivä jokaista kymmentä kisakilometriä kohden sekä yksi vapaapäivä kisojen kuljetuspäivää kohden. Talvi on useimmilla loma-aikaa, kun kisoja ei ole.

 

matka5
Matkaratsastuksessa ratsukot ratsastavat tietyn reitin. Suomessa kilpailumatkat ovat yleensä 12-119 kilometriä.

 

Kilpailuihin terveen hevosen ja iloisen mielen lisäksi ei juuri tarvita muuta. Alkuun riittävät vain istuva satula ja suitset. Jos laji innostaa enemmän, kannattaa panostaa matkaratsastukseen suunniteltuihin varusteisiin. Nämä ovat suunniteltu niin, että ne on hevoselle mukavat, käytännölliset sekä nopeat pukea ja riisua. Satula on kevyt ja siinä on ratsastajan helppo olla seisovassa matkaratsastusistunnassa. Jalustimet on leveällä lestillä ja kopat, jotka estävät jalkaa luiskahtamasta. Rintaremmi, martingaali ja suitset ovat pikalukolliset. Suitset toimivat myös riimuna, sillä kuolaimet kiinnitetään poskihihnoihin. Ratsastajan varusteisiin kuuluvat siistit ja käytännölliset vaatteet, hanskat sekä kypärä. Tekniset yläosat päästävät hien läpi ja kuivuvat äkkiä. Saumattomat housut ovat mukavimmat jalassa, kenkinä käytetään useimmiten lenkkareita.

Suomessa kilpailumatkat ovat yleensä 12-119 kilometriä. 1-tason kilpailumatkat ovat 12-29 km, 2-tason kisat 30-70 km. Nämä ovat ihanneaikakisoja, joissa keskinopeus on kilpailusta riippuen 8-16 km/h. Myös palautuminen vaikuttaa tulokseen. 3-tason kilpailut ovat 80-119 km ja ne kilpaillaan nopeuskisana. Nopein ratsukko, joka läpäisee viimeisen eläinlääkäritarkastuksen, voittaa.

Kilpailupaikalla ratsastaja käy ensimmäisenä ilmoittautumassa ja kuuntelemassa reittiselotuksen, jossa esitellään ratsastettava reitti sekä ratsukon huoltajille kerrotaan missä kohtaa kannattaa käydä huoltamassa. Huoltaminen on pääasiassa ratsukon ja ratsastajan juottamista ja viilentämistä. Seuraavaksi on vuorossa ensimmäinen eläinlääkäritarkastus, jossa lääkäri tutkii hevosen läpi ja päätetään saako ratsu aloittaa kilpailun. Lääkäri huomioi mm. liikkeet, yleisilmeen, limakalvot, suolistoäänet, lihaskimmoisuuden ja mittaa sykkeen. Syke pitää olla eläinlääkärin tarkastuksessa aina 64 tai alle.

Lähtöluvan saatuaan ratsukko alkaa valmistautua starttiin, joka tapahtuu aina yhteislähtönä. Ratsukot ratsastavat tietyn reitin, jonka varrella on omien huoltajien pitämiä huoltotaukoja. Tauolla hevonen riisutaan varusteista ja viilennetään ennen eläinlääkärin tarkastusta, jotta syke laskee riittävän alas. Taukojen ja niiden yhteydessä olevien eläinlääkäritarkastuksien määrä vaihtelee kisojen pituuksien mukaan, mutta niitä on vähintään 40 km välein. Tarkastuksissa lääkäri tutkii hevosen ja päättää taas, saako ratsu jatkaa kilpailua vai hyväksytäänkö ratsukon suoritus, jos maalilinja on ylitetty.

Maalissa hevosta kävelytetään, juotetaan ja jalat kylmätään. Palkintojenjako suoritetaan vasta, kun kaikki ratsukot ovat saapuneet maaliin ja suorittaneet viimeisen tarkastuksen. Artikkeli julkaistiin alunperin printtiversiona elokuussa 2018.

 

 

Matkaratsastus on ratsastuksen kilpailulaji, jossa kilpaillaan hevosten kestävyydestä ja nopeudesta. Lajissa on kilpailtu 50-luvulta lähtien,mutta vuonna 1983 FEI hyväksyi lajin viralliseksi ratsastuslajiksi. Kilpailuja on kahdenlaisia: nopeus sekä ihanneaika, jossa ratsukon tulee suoriutua maaliin tietyssä määräajassa.

Lue lisää: www.matkaratsastus.fi
Minttu-Maaria Mäntylän Instagram: @team_rm_

 

kaikkikuvat_SALLA_KUIKKA
Eläinlääkäritarkastuksessa lääkäri huomioi mm. hevosen liikkeet, yleisilmeen, limakalvot, suolistoäänet, lihaskimmoisuuden sekä mittaa sykkeen.

 

Teksti: Alex Muurinen ja Minttu-Maaria Mäntylä, kuvat: Salla Kuikka

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *