Antti Lehtilä on 26-vuotias kouluratsastaja, lennonjohtaja ja liikennelentäjä Helsingistä. Aina ratsastusta harrastanut Antti alkoi panostaa lajiin kunnolla, kun yleisurheilu ei enää motivoinut tarpeeksi, muun muassa lukuisten loukkaantumisten takia. Blogiexpoon Antti saapui kertomaan vinkkejä, mistä saisi lisää treenimotivaatiota talven loskakeleille.

– Olen aika uusi ratsastuspiireissä, harrastin yleisurheilua 20 vuotta ennen kuin vaihdoin lajia. Tällä hetkellä ratsastan VaA- ja VaB-tasoilla kouluratsastusta ja tavoitteeni on kehittää omaa ratsastustaitoani aktiivisesti ja nähdä, kuinka pitkälle minun on mahdollista päästä. Ensi vuonna on tarkoitus mennä Small Touria, jos kaikki menee putkeen, Antti kertoo ja lisää:

– Mutta kuten me kaikki tiedämme, ei hevosten kanssa voi koskaan tietää.

Yleisurheilussa motivaatiota todellakin tarvitaan, sillä lajiin liittyy paljon loukkaantumisia ja haavereita. Lisäksi yleisurheilu ja ratsastus ovat molemmat yksilölajeja, joten lajia on todellakin rakastettava, jotta saa itsensä lähtemään treenaamaan kelillä kuin kelillä. Treeneissä ollaan yleensä yksin, pimeässä, sateessa ja loskassa. Molemmissa lajeissa on selkeät treenikaudet ja kilpakaudet ja vuodet seuraavat toisiaan samanlaisina, vain tavoitteet muuttuvat.

– Pitää oikeasti tykätä siitä mitä tekee. Motivaation ja oma innostuneisuuden pitää olla mukana joka lajissa, Antti toteaa.

Antti muistuttaa vielä valmentajan merkityksestä: myös valmentajan tulee olla innostunut ja välittää valmennettavastaan. Valmentajan kanssa tehdään treenaamiseen selkeät tavoitteet ja suunnitellaan treenikaudet. Saavutetuista välitavoitteista – myös pienistä sellaisista – pitää nauttia ja iloita.

– Olen aina ratsastellut yleisurheilun ohessa, istunut hevosten selässä ilman satulaa ja sellaista. Mutta en ole varsinaisesti treenannut ratsastusta ennen kuin 2014. Rikoin kantapääni ja takareiteni yleisurheilussa vuonna 2013, eikä tekeminen ollut enää niin kivaa ja motivaatio laski. Mielestäni ei ollut enää mitään järkeä jatkaa yleisurheilua. Mietin, mitä voisin tehdä sen sijaan, Antti kertaa urheiluhistoriaansa.

Kannustava valmentaja ja ilmapiiri ovat tärkeitä

Antti päätti alkaa ratsastaa vakavasti. Suomessa ei oikein päässyt eteenpäin, mutta Antin ystävä kehotti lähtemään Saksaan treenaamaan, ja niin hän lähtikin alkuvuodesta 2014. Kohteena oli Carolina ja Warwick McLeanin talli.

– Lähdimme ihan perusteista liikkeelle. Ensimmäiset kolme viikkoa keventelin ja tunnustelin, miten istutaan. Tästä seuraavat kolme viikkoa mentiin ilman jalustimia ja edelleen monta hevosta päivässä. Motivaatio ratsastukseen alkoi löytyä ja jokainen tunti antoi positiivisen fiiliksen. Ilmapiiri tallilla oli todella positiivinen ja valmennus oli motivoivaa, vaikka olinkin varmasti aikamoinen perunasäkki. Löysin siis itselleni hyvät valmentajat ja hevoset, jotka sopivat juuri siihen hetkeen, Antti kertoo Saksan treenileiristä.

Antti otti esiin kolme tärkeintä seikkaa treenimotiivin kannalta: tavoitteellisuuden, ammattimaisuuden sekä innostavan ja kannustavan ilmapiirin. Antin mielestä sopiva valmentaja on erittäin tärkeä. Valmentaja tietää, mikä on ratsastajan taso, mihin pyritään ja muokkaa treenin sopivaksi.

– Tavoitteeni oli oppia perusratsastusta Saksassa. Kesän lopussa tulin takaisin Suomeen ja kisakausi startattiin syksyllä 2014. Taso oli HeA ja koko radan ajan toivoin vain, että pääsen sieltä hengissä pois. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen saavutettu välitavoite ja valmentajan kanssa aloimme suunnitella uusia järkeviä välitavoitteita ja treenejä tulevaisuuteen, Antti kertoo.

Suomessa harjoitteluun piti saada tavoitteiden lisäksi myös rutiinia treenaamiseen ja ratsastukseen. Se ei ollut helppoa, sillä Antilla oli Suomessa vain yksi hevonen ratsastettavana. Hän kävi lyhyitä aikoja myös Saksassa ratsastamassa uusia vieraita hevosia.

– Jotta sain treeneistä kaiken mahdollisen irti, tein aika paljon mielikuvaharjoittelua ja henkistä valmennusta valmentajan kanssa. Käytännössä ajattelin mielessäni silmät kiinni, kuinka ratsastaisin radan läpi. Toinen syy mielikuvaharjoittelulle oli itsevarmuuden parantaminen, sillä jännitin ensimmäisellä radallani niin paljon, Antti tunnustaa.

Kesällä 2015 hän starttasi VaB-tason. Taso alkoi vakiintua, mutta myös epäonnistumisia tuli.

– Niitä ei kannata pelätä, koska ne kuuluvat tähän lajiin. Ratsastajan pitää haastaa itsensä ja tehdä virheitä, niiden kautta voi kehittyä, Antti kannustaa.

– Kesän aikana analysoitiin suorituksia enemmän valmentajan kanssa, tehtiin Exceleitä ja mietittiin, mitä pitää harjoitella, jotta päästään kohti VaA-tasoa.

Tässä vaiheessa Antti sai myös vieraita hevosia ratsastettavakseen. Hevosen tasolla ei hänen mielestään ole niinkään väliä, sillä kaikista hevosista oppii jotain. Esimerkiksi istuntaa voi parantaa aina, kun istuu satulassa. Vuoden ajan Antti on myös itse valmentanut ratsukoita.

– Oma silmä kehittyy valmentaessa ihan uudella tavalla, Antti toteaa.

Omista virheistä oppii

Antti listaa kolme tärkeää asiaa motivaation saavuttamiseen:

1.       Nauti siitä, mitä teet
2.       Tavoitteellisuus
3.       Yhteisöllisyys ja sosiaalisuus

– Ratsastuksesta pitää nauttia ratsastuksena, eikä vain siksi, että kaveritkin ratsastavat tai ovat tallilla. Jos hymyilet silloinkin, kun olet kevennellyt tunnin räntäsateessa, olet oikealla tiellä. Tavoitteet ovat tärkeitä, ne suunnitellaan yhdessä valmentajan kanssa ja niiden pitää olla realistisia. Niihin pitää myös sitoutua ja tehdä töitä pitkäjänteisesti. Vaikka ratsastus onkin yksilölaji, on tärkeää treenata samanhenkisten ihmisten kanssa samoissa paikoissa. Muiden ratsastuksen katselemisesta oppii paljon. Ei saa kuitenkaan olla liian vakava ja omille virheille saa nauraa.

Antin mukaan ratsastajilla on toisinaan tapana arvostella toisten tekemisitä. Se kannattaisi jättää kokonaan pois.

– Älä tuomitse toisten tapaa toimia erilailla kuin sinä, vaan opi niistä, Antti korostaa.

Kaikki tekevät virheitä jatkuvasti, eikä niitä kannata pelätä. Ensin tulee toki alkupettymys, mutta sen jälkeen voi laittaa muistiin, mikä ratsastuksessa meni hyvin ja miten virheistä voi ottaa opiksi.

– Älä pelkää virheitä, vaan opi niistä, Antti muistuttaa.

Antti on huomannut, että monen on vaikeaa ottaa varsinkin negatiivista palautetta vastaan. Hänen mukaansa kenenkään ratsastus ei ole niin virheetöntä, etteikö siitä voisi löytää jotain parannettavaa.

– Jos ratsastaja luulee olevansa täydellinen, hän ei pysty kehittymään, eikä saa apuja mistään.

Antin mielestä hyvä valmentaja uskoo valmennettavaansa eikä tee työtä pelkästään rahasta.

– Olen nyt reilun vuoden ajan auttanut ratsastajia ihan perusjutuissa. Haluan tuoda kaikille selväksi sen, että omaa motivaatiota pitää löytyä ja ratsastuksesta pitää nauttia. Jokainen etenee omalla tasollaan ja on ihan okei, jos joku haluaa vain kevennellä kenttää ympäri. Minun tehtäväni on kehittää silloin sitä, Antti sanoo.

Suomessa kannattaa yksinkertaisesti hyväksyä treeniolosuhteet ja mukauttaa oma treeninsä sopimaan siihen. Jos on satanut paljon lunta, kannattaa mennä tekemään hankitreeniä, eikä tuhlata energiaa huonon kelin haukkumiseen.

– Kannattaa miettiä tarkkaan, mikä se oma ulkoinen motivaattori on. Onko se vaikka raha tai suosio? Jos se on jompikumpi näistä, se ei ole valitettavasti oikea syy, Antti toteaa ja jatkaa, että ratsastusta pitää tehdä vain ja ainoastaan itseään varten.

Antin treenivinkit ratsastajalle:

1.       Analysoi edellinen kausi
2.       Aseta tavoite ja välitavoitteet
3.       Laadi treeniohjelma
4.       Pidä harjoituspäiväkirjaa
5.       Treenaa monipuolisesti, myös muuta kuin ratsastusta
6.       Positiivisuus
7.       Ole kiitollinen ja nauti joka hetkestä

Seuraa Anttia Instagramissa: @anttilehtila

Kuvat Terhi Lehtimäki

Lue myös:

Pluvinel-nettipalvelu yhditää ratsukot ja valmentajat