SAIN KEVÄÄLLÄ AIVOPIERUN ja yritin järjestää Suomi100 -vuoden hengessä hevostapahtumaa Kouvolaan. Olisin järjestänyt sellaisen tapahtuman, joka olisi tuonut kaikkien lajien hevosharrastajat yhteen. Paikallinen jaosto suhtautui myönteisesti, mutta onneksi liitto torppasi hankkeeni. Jäin paitsi paljosta pahasta mielestä, selän takana puhumisesta ja muusta sellaisesta kivasta.
Minä luovutin, mutta muutama muu järjestäjä jatkaa vielä, ihme kyllä. Ei saa jakaa ruusukkeita parhaille, koska joku jää ilman. Ei saa järjestää tapahtumaa yli 12 -vuotiaille, koska alle 12 -vuotiaat eivät pääse. Kuraa niskaansa saa siitä, että järjestää tai siitä, että järjestää väärin. Kaikkia pitäisi voida miellyttää. Onnistunut tapahtuma on tasapaksun hailakka, josta ei löydy mitään vikaa, mutta ei mitään erityistä sanottavaakaan. (Tähän väliin pieni analogia: Tiedättekö muuten miksi vanhusten ateriapalvelun ruoka on mautonta? Jotta kukaan ei valittaisi sen mausta.) Pieni äänekäs vähemmistö määrittää, mitä ja kuka tässä maassa saa hevospuolella järjestää yhtään mitään. Heitä harmittaisi, jos kukaan ei järjestäisi mitään eikä heillä olisi mitään haukuttavaa.
Jos näitä henkilöitä olisi uskominen, täydellinen hevostapahtuma päättyisi järjestäjän itsemurhaan. Olisi kerrankin jotain, mistä puhua.
Kirjoittaja on kaikenlaista kiusaamista vastaan.
Ellikki on ratsastusta ja korutöitä pari vuotta harrastanut 33 -vuotias bloggaaja, joka edelleen ihmettelee maailmaa ja koettaa aina silloin tällöin tehdä jotain ensi kertaa elämässään. Ellikin kolumneja julkaistaan säännöllisesti Playsson.netin portaalissa! Tutustu myös Ellikin heppailuihin.
Hei, kiitos palautteesta. Pahoittelen, että huomasin kommenttisi vasta nyt. Pidän yllä Hevostapahtumat Kymenlaaksossa -sivua Facebookissa. Sen henki on, että kaikki tapahtumat ovat tärkeitä lajista riippumatta. Hevostapahtuma on hevostapahtuma aina. Samassa hengessä yritin etsiä organisaatiota, jonka kanssa voisin järjestää tapahtuman, jolla näyttäisimme maakunnan asukkaille, miten paljon meillä on hevosalan toimijoita: Harjun oppimiskeskus, Kouvolan ravirata, issikkavaellusta, ratsastuskouluja, hevoshierojia, menestyviä urheilijoita… Nämä olisin koonnut raviradalle ja esitellyt yleisölle eri lajeja. Tuntuu siltä, että näemme vain erottavia tekijöitä eikä sitä huomata, että me kaikki pidämme hevosista.
Muutaman hevostapahtuman järjestäneenä toisaalta ymmärrän tuskastumistasi, mutta toisaalta en.
Joo, tapahtuman järjestäminen on liian usein epäkiitollinen tehtävä. Turhan kitisijöille ei oikein mielellään mitään järjestäkään (turha kitinä siis on eri asia kuin asiallisesti esitetty ja perusteltu palaute, kehitysidea tai toive).
Mutta sitten taas toisaalta se on kivaa, kunhan muistaa
a) ettei yritä tehdä kaikkea yksin vaan kerää ympärilleen hyvän porukan tekemään ja onnistumaan yhdessä
b) ettei kuvittelekaan varsinaisesti saavansa siitä mitään muuta kuin hyvän mielen ja onnistumisen yhteisen hyvän eteen tehdyssä projektissa (marttyyrimeininki ei houkuttele)
c) sopiva annos kunnianhimoa ylittää odotukset, meiningillä ”hyvää lähdetään tekemään, mutta priimaa pakkaa tulemaan”.
d) joku joskus jossain muistaa myös kiittää hyvin tehdystä työstä (koitan myös itse olla se tyyppi niin usein kuin voin)
e) positiivisuus tarttuu.
Tästä päästään taas myös tähän aiheeseen, että jokaisen olisi hyvä olla ainakin muutaman kerran järjestämässä tapahtumaa ennen kuin osallistuu. Tulee vähän perspektiiviä.
Kolumnisi oli varmasti tarkoituksella kärkevään sävyyn kirjoitettu, tai ehkä minä vaan olen pösilö kun oikeastaan tykkään olla järjestämässä silloin tällöin jotain tapahtumaa. Kuulisin mielelläni lisää tästä suunnittelemastasi Kouvolan Suomi100-häppeningistä.