HEVOSTEN HOIVAKODISSA Perähikiällä asuu ikähevosia. Kuten hoivakodeissa usein, täälläkin katsotaan välillä televisiota. Televisiosta katsotaan enimmäkseen uutis- ja ajankohtaisohjelmia sekä vanhoja elokuvia. Suomenhevoset tykkäävät vanhoista kotimaisista elokuvista, quarterit länkkäreistä, shetlanninponit kunnon brittiläisestä murhamysteeristä. Televisio on ajastettu sammumaan iltaisin klo 22 ja kanava on se, minkä ihminen on sattunut päälle jättämään. Toisinaan televisiosta tulee keskusteluohjelmia, jotka saavat aikaan hevosten keskuudessa kiivaita ja toisinaan ihmetteleviä kannanottoja, kun ne katsovat ruudun läpi ihmisten omituista maailmaa.
Jokin aika sitten televisiossa puhuttiin vanhusten surkeista oloista. Hevoset eivät ihan ymmärtäneet, mikä niissä niin kauheaa on. ”Kuulkaa, niillä on kuulemma asiat huonosti, kun on yksi hoitaja viittä vanhusta kohti. Hah, meitä on kymmenen ja tuo emäntä riittää hyvin. Kyllä ihmiset ovat pullamössöä.” ”Näkeehän sen jo siitä, että syksyn ensimmäisen vesisateen tullen hirveä valitus, miten kamala sää ulkona. Meidät silti lykätään ulos, eikä se meitä haittaa.” ”Ja sitten ne käyttävät jotain ihme vaippoja. Kyllä minua sapettaisi sellainen, että takamus hautoisi koko päivän. Karsinaan tai tarhaan kun päästää, riittää vallan mainiosti että purut vaihdetaan kuiviin kerran päivässä. Ihme systeemit noilla ihmisillä. Ei olisi ihmisestä hevoseksi.”
”Vanhukset sanovat, että he kaipaisivat enemmän sitä että joku lähtisi lenkille heidän kanssaan. No, onhan kaverin kanssa kivampi lenkkeillä kuin yksin. Mutta kakkarauha pitäisi saada jokaisen. Nuoruuden kisavuosina minut pakotettiin päästämään munkit vauhdissa. Nyt haluan käyttää siihen ihan niin kauan kuin tarvitsen. Kyllähän tuo emäntä kävelyllä välillä koettaa hoputtaa, että osaan kyllä tehdä toimitukseni pysähtymättä, mutta kun en halua! Tauko on aina tauko, saavutettu etu!” Tämä puheenvuoro sai aikaan hyväksyvää hörähtelyä.
Sitten hevosetkin ymmärsivät, että kunnallinen hoitolaitos voi olla surkea paikka, kun ne kuulivat, että joissain laitoksissa ruokaa saa vähän ja vatsa tyhjänä joutuu vanhus odottelemaan illasta aamuun. Ne katselivat muhkeita heinäkasojaan ja laskivat vakavina päätään ajatellessaan ihmisraukkoja, joilla oli niin kauheat oltavat. Siinä hetkessä ne päättivät jokainen jättää muutaman korren aamuun ja sanoa ihmiselle, että haluavat lahjoittaa heinät yöruuaksi Perähikiän vanhustentaloon, jotta vanhusraasuilla on jotain syötävää.
Ellikki on ratsastusta ja korutöitä pari vuotta harrastanut 33 -vuotias bloggaaja, joka edelleen ihmettelee maailmaa ja koettaa aina silloin tällöin tehdä jotain ensi kertaa elämässään. Ellikin kolumneja julkaistaan säännöllisesti Playsson.netin portaalissa! Tutustu myös Ellikin heppailuihin.
