home Artikkelit, Terveys ja hyvinvointi Kesäihottuma – kun mikään ei auta

Kesäihottuma – kun mikään ei auta

MIKÄ ON ONGELMANA, KUN MIKÄÄN EI AUTA KESÄIHOTTUMAHEVOSEN HOIDOSSA?

Lämpimän syksyn takia oireet ovat nyt monilla hevosilla pahimmillaan ja usealla kesäihottumahevosen omistajalla on se käsitys, että mikään ei auta ja huoli hevosen puolesta on suuri. Kysymys on kovin laaja, eikä siihen ole tarjota yksiselitteistä vastausta. Lähestyisin asiaa pikemmin niin päin, että miten tulisi hoitaa kesäihottumahevosta, jotta tauti saataisiin pidettyä hallinnassa.

 

KUINKA KESÄIHOTTUMAN OIREET PIDETÄÄN HALLINNASSA?

Kesäihottuma on krooninen tautitila eli jatkuva ihosairaus. Omistajan on ymmärrettävä, ettei kesäihottumahevosta, joka altistuu päivittäin polttiaisille, voi saada oireettomaksi. Tauti esiintyy eri asteisina ja vaikeimmin sairaat tulisi saada pois alueelta, jossa on runsaasti polttiaisia. Ensisijaisesti on pyrittävä vaikuttamaan olosuhteisiin, jotta polttiaiskuormitus saadaan mahdollisimman alhaiseksi. Tallipaikan valinta, asianmukainen loimitus, hyvä hyönteisten karkottaminen. Hyönteisten karkottamisessa on huomioitava, ettei valituilla aineilla rasita lisää eläimen ihoa.

Krooninen sairaus tarkoittaa sitä, että sen hoito perustuu ylläpitohoitoon, jonka tavoite on pitää oireet kurissa ja nostaa ihon vastustuskykyä polttiaisaltistukselle. Tämä taas on säännöllistä ja kauden edetessä päivittäistä hoitoa. Kokonaisvaltainen ihon hoito pitää sisällään 1) hyönteisten karkottamisen, 2) ihon puhtaana pidon ja kosteustasapainosta huolehtimisen sekä 3) allergisen tulehdusreaktion hoitamisen. Hevosten kesäihottuma on vastaava tautitila, kuin ihmisten ja koirien allerginen ihottuma. Kortisonin haittavaikutusten sekä kilpailukiellon takia, ei kortisonivalmisteita juurikaan käytetä hevosilla.

Tiedän, että moni ajattelee oman keskivaikeaa/vaikeaa kesäihottumaa sairastavan hevoseni hoidossa olevan hullua, kuinka hoidan “tervettä” hevosta. Hevoseni ilmiasu on “terveen oloinen”, johtuen säännöllisestä kokonaisvaltaisesta hoidosta. Muutama hoitamaton päivä ja hevoseni on hangannut itsensä vereslihalle. Tapaan usein kesäihottumahevosia, joiden oireet vaatisivat huolellisempaa hoitoa. Liian usein on omistajan tai hoitajan kommentti se, että hevonen on yleensä pahemmassa kunnossa. Ei tule odottaa, että oireet ovat todella pahat, jotta aletaan hoitaa. Hoito aloitetaan heti kauden alussa. Omistajan/hoitajan toleranssi sille, minkä verran oireita sietää, määrittää usein hevosen saaman hoidon tason.

 

hoito
Kokonaisvaltaiseen ihon hoitoon kuuluu allergisen tulehdusreaktion hoitaminen.

MITKÄ OVAT TYYPILLISIÄ VIRHEITÄ HOIDOSSA? 

Jatkuva tautitila voi turruttaa omistajan arviointikyvyn. Allergisen tulehdusreaktion aiheuttaman kutinan takia kudosvaurioille hangattu häntä ja harjamarto muuttuvat normaaliksi tilaksi. Tulikuumat ja koppuraiset korvat ovat hevosella aina ja siten niihin ei enää reagoida. Mitä vaikeammin sairas hevonen on, sitä tyypillisempää on omistajan turtuminen. Taudin lannistamaa hevosta pidetään rauhallisena, eikä eroteta hevosen huonoa oloa.

Kesäihottumahevosen hoito on työlästä, se vie aikaa ja rahaa. Käytännön virheitä hoidossa ovat:

  • Tosiasiallisen hoidon puute. Luotetaan pelkkään loimittamiseen ja hyönteiskarkotteisiin.
  • Annettu hoito ei hillitse allergista tulehdusreaktiota.
  • Hoidon riittämättämyys eli hoidetaan liian harvoin.
  • Hoito rajoittuu vain jouhi- tai karvakatoalueille eli ei tunnisteta kaikkia oireilevia alueita.
  • Hoito ei päädy riittävän hyvin iholle.
  • Riittämätön hygienia, oireilevat alueet ovat tahmean öljyn. rasvan ja lian peitossa.

Sairaan hevosen omistaminen vaatii perehtymistä sairauteen. “Pikavoittojen” toivossa turvaudutaan usein järjettömiin hoitoihin.

 

MITÄ TAUDISTA JA SE HOIDOSTA TULISI YMMÄRTÄÄ ENEMMÄN?

Taudin krooninen luonne ja se, että se ei ole parannettavissa. Tällä tarkoitan sitä, että odotusarvon hoidolle tulee olla realistinen. Hyvä vertauskohde on perehtyä vaikka oman sukulaisen tai kaverin atooppisen ihon ja ihottuman hoitoon. Kuinka he hoitavat ja pystyvät pitämään oireensa kurissa. Parhaimmillaan voidaan ilman kortisonia pitää oireet kurissa ja välttyä pahoilta äkillisiltä sairastapauksilta sekä niiden seuraamuksilta (tulehdukset, kudosvauriot). Jatkuvassa polttiaisaltistuksessa olevaa kesäihottumaista hevosta ei kokonaan oireettomaksi saa.

Lisäksi pitää ymmärtää vakavissa tautitapauksissa, että kesän edetessä ihovaurioiden määrä kasvaa, varsinkin hoitamattomana ja samoin myös kaikki niistä koituvat seuraamukset. Eli lopulta ei enää hoideta pelkästään kesäihottumaa, vaan lisäksi sen aiheuttamia tulehduksia, avohaavoja, kudosvaurioita. Näiden hoitoon tarvitaan taas jo uusia hoitoja.

Se, että eri kansanperinteen keinot eivät ole onnistuneita vain sen takia, että hevonen selvisi niistä hengissä. Tavoite ei voi olla se, että tervaa kaatamalla aiheuttaa hevosen vereslihaiselle iholle suuremman tuskan, kuin se mikä on kesäihottuman allergisen tulehdusreaktion aiheuttama kutina. Kaikki käytetyt menetelmät on voitava uskaltaa toteuttaa myös omalle allergiselle ja vereslihaiselle iholle.

Antihistamiinien käytöstä on myös vääriä käsityksiä. Antihistamiinien ei tieteellisesti ole voitu osoittaa auttavan kaikkia hevosia. Vain osa saa avun antihistamiineista. Tällöin ei auta, vaikka antaisi ämpärillisen antihistamiineja, riskinä on yliannostus ja sen haittavaikutukset.

Kesäihottuma menee myös sekaisin muiden ihosairauksien kanssa. Kaikki kesällä kutisevat hevoset eivät ole kesäihottumaisia. Vain allergia/yliherkkyys lentäville, pureville hyönteisille on tauti nimeltä hevosten kesäihottuma. Vakavassa akuutissa tautitilanteessa kutsutaan eläinlääkäri paikalle, joka arvioi systeemisen kortisonin tarpeen. Eläinlääkäri on oikea taho pyytää terveysasioissa apua.

 

KUN VIELÄKÄÄN MIKÄÄN EI AUTA, MITÄ TEHDÄ?

Jos ongelmana on liian rankat polttiaisolosuhteet ja omien resurssien rajallisuus sitoutua säännölliseen hoitoon, pyritään hevoselle hakemaan koti, jossa polttiaistilanne ja hoitoresurssit ovat sen kannalta paremmat. Osalla hevosista tauti on niin vakava, että niiden elo polttiaiskauden aikana on yhtä tuskaa ja kärsimystä. Osa sairaimmista hevosista ei saa apua edes kortisonista. Tällöin on armeliainta miettiä eutanasiaa.

 

[box type=”download”] Kirjoittaja Saija Pihkanen on biokemisti ja SOLHEDS -tuotesarjan kehittäjä. Tämä haastattelu/artikkeli on julkaistu aikaisemmin Kotieläintarvike.fi -sivustolla.[/box]

 

Teksti: Saija Pihkanen | Kuvat: Alex Muurinen / Playsson.net

Share This