Ypäjän Finnderbyssä kilpailtiin myös kenttäratsastuksen SM -mitaleista. Nuorten SM -kilpailun voitti Noora Cederberg ja Tilda V, vaativammalle senioreiden kahden tähden radalle lähti yhdeksän ratsukkoa, joista hyväksytyn suorituksen sai vain kolme. Uusi SM -voittaja Johanna Soiluva ”tuli puskista” ja ratsasti hevosellaan Very British maastokokeen virheittä. Hän starttasi SM-kisoissa ensimmäistä kertaa Vaativa A eli CNC2* -luokan.
Soiluva on 22-vuotias ja opiskelee Helsingissä eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Eläinlääkäriopintoja on jäljellä vielä 3 vuotta. Ratsastusta hän on harrastanut 14 vuotta ja ensimmäiset kenttäkilpailut olivat vuonna 2011 Niinisalossa. – Kenttäratsastuksen pariin olen päätynyt sen monipuolisuuden takia sekä tietenkin maasto-osuuden, joka on kuitenkin kenttäratsastuksen sielu. Se tunne, jonka saa onnistuneen maastoradan jälkeen maalissa on todella koukuttava. Adrenaliinipurkaus ja endorfiinipiikki ovat aika toimiva yhdistelmä, Soiluva kertoo.
Soiluva saapui Ypäjälle harjoittelemaan kolme viikkoa ennen Finnderbyä, nimenomaan SM-kilpailua silmällä pitäen. – Näiden viikkojen aikana sain tehtyä hyviä treenejä, jotka viimeistelivät valmiuttamme kahden tähden luokkaan. Maastorata oli mielestäni kutsuva ja se sopi meille hyvin, eikä tuntunut erityisen vaikealta. Totta kai tarkkuutta vaativia tehtäviä oli, mutta niin tämän tason radoissa kuuluukin olla, hän summaa.
Tällä hetkellä Soiluva ratsastaa vain omaa hevostaan Brittiä, muita vain satunnaisesti. Ratsastusharrastus alkoi aikoinaan ponikerhosta, eikä innostus ole laantumassa. – Minulla on todella harvoin ongelmia ratsastusmotivaation kanssa, se antaa minulle niin paljon. Jos minulla on kuitenkin motivaatio-ongelmia esimerkiksi voimaharjoittelun suhteen, ajattelen tavoitteitani. Niiden eteen olen valmis tekemään töitä. Valmentautuminen auttaa ja sitä kautta saadut onnistumisen tunteet, Soiluva pohtii. – Ratsastuksessa vaikeinta on toimia hevosen kanssa mahdollisimman vähin elein. Hevoset lukevat meitä todella hyvin ja ymmärtävät pienistäkin liikkeistä, mitä niiltä pyydämme. Meillä on vastuu ja vaikeus opetella toimimaan niin pienin avuin kuin mahdollista ilman, että ratsastus muuttuu tehottomaksi. Tavoitteena on siis eleetön, mutta tehokas ratsastus, hän jatkaa.
Soiluvan normaali tallipäiväni sisältää tallin ja hevosten lisäksi koulua sekä mahdollisesti myös töitä. Luentojen jälkeen hän suuntaa tallille ja liikuttaa Britin sen päiväsuunnitelman mukaisesti. – Minulla ei ole hoitajaa hevoselleni, vaan hoidan sen itse. Jos tallimatkoja ei lasketa mukaan, minulla menee oman hevoseni hoitamiseen ja ratsastamiseen noin kaksi tuntia päivässä. Vaikka teenkin paljon hommia ratsastuksen eteen, kuuluu hevosten kanssa toimimisesta silti nauttia!
– Parasta kenttäratsastuksessa on se hetki maastoesteradalla, kun rataa suoritetaan hevosen kanssa tiiminä. Hevonen on ratsastajan puolella, tukemassa ratsastajaa silloin, kun hän on tekemässä virheen ja ratsastaja taas tukemassa hevosta silloin, kun hevonen tukea tarvitsee, Soiluva sanoo. – Kaikille ratsastajille neuvoksi, että töitä tulee tehdä ja olla ahkera. Uskon, että 10 % menestymisestä on lahjakkuutta ja 90 % harjoittelua. Tärkeintä on pitää hauskaa!
Johannasta ja Britistä voit lukea lisää heidän blogistaan!
Teksti: Penina Peltonen | Kuvat: Oona Hämäläinen
