home Artikkelit, Valmennus ja kilpailu Ensisijaisesti ponit ovat äidin oma juttu

Ensisijaisesti ponit ovat äidin oma juttu

Haminalaisen Heljä Kämäräisen, 43, isoon lapsiperheeseen kuuluu koirien lisäksi myös poneja. Ponit ovat ensisijaisesti Kämäräisen “oma juttu”, sillä hän on ne halunnut hankkia taloon. Nykyisin yksi tyttäristä on tullut mukaan poniharrastukseen ja hän on opetellut ajamaan ja ratsastamaan. – Minulla on tulevaisuuden tavoitteena saada poneistamme standardi- ja miniparivaljakot, joilla ajella omaksi ja ponien huviksi. Parilla isommalla haluaisin päästä kisaamaankin valjakkoajossa, Kämäräinen kertoo.

Kämäräisellä on neljä shetlanninponiruunaa, joista kaksi on standardia, 6-vuotias Jasper (Usvaniityn Jasper) ja 4-vuotias Jokke (Usvaniityn Joe) sekä kaksi miniä, 6-vuotias Keksa (Kaunisrannan Gigolo) ja 9-vuotias Chico (Bonbon’s Chico). – Tykkään ostaa ponit nuorina, mieluummin varsoina suoraan kasvattajalta.Tosin viimeisin poni Chico on vasta tänä keväänä ostettu. Minulla on jo kova hinku päästä työstämään minipariakin, joten nyt en malttanut enää ostaa varsaa. Minusta on ihana kasvattaa nuori poni talomme tavoille, niin ettei sillä ole jo valmiiksi vanhoja opittuja, mahdollisesti huonoja tapoja, Kämäräinen perustelee ponivalintoja. – Ponimme ovatkin hyvätapaisia ja luottavaisia. Ne eivät pure eivätkä potki, mikä onkin ihmisten yleisin mietinnän aihe ponit nähdessään. Mielestäni huonokäytöksiset ponit ovat ihmisten aikaansaannosta, laittaa miettimään miten niitä on joskus jossakin kohdeltu, hän jatkaa.

Perheen ponit elävät pihapiirissä, suuressa metsäisessä tarhassa. Talvisin ja tarvittaessa muulloinkin ne yöpyvät karsinoissa. Ponit saavat välillä juosta tontilla vapaana ja kesäisin ne toimivat tarkkoina ruohonleikkureina. Nurmikko pysyy todella huoliteltuna. – Meidän ruokintaa kuuluu analysoitu ProHay heinä 3-4 kertaa päivässä. Lisäksi ne saavat kivennäiset ja muut mahdolliset tarvittavat lisät muutaman litran vesimäärään sekoitettuna. Hyvin ne ovat oppineet juomaan ruokansa ja juovat muutenkin nykyisin todella hyvin. Tämä tuo itselleni mielenrauhan, koska valjakkotreenit ovat välillä aika kun raskaitakin. Hyvä, että juovat myös silloin kun minä haluan, Kämäräinen sanoo.

Kämäräisen poneilla kilpaillaan shettisten käyttöluokissa sekä käydään näyttelyissä. Muutamat valjakkoajon tarkkuuskilpailuissa on myös takana. – Ponit ovat siinä iässä, että nyt treenit voivat alkaa todenteolla. Treenitahti on tässä kiireisessä lapsiperheessä hitaampi, mutta onneksi ovat vielä ponit nuoria.

 

Kämäräisen poneilla kilpaillaan shettisten käyttöluokissa sekä käydään näyttelyissä. Muutamat valjakkoajon tarkkuuskilpailuissa on myös takana.

 

Miten sitten aikuinen on alunperin innostunut pikkuponeista, joilla ei voi itse ratsastaa?

– Olen aina ollut “ikuinen” tuntiratsastaja. Noin 10 vuotta sitten ajattelin toteuttaa yhden haaveen ja kotiin tuli ylläpitoon minihevosia. Halusin päästä kokemaan muutakin hevosten kanssa, kuin sitä iänikuista tuntiratsastajana oloa, jossa pääsääntöisesti saa olla todella vähän hevosten kanssa. Kaipasin maastakäsittelyä sekä tutustumista hevosiin muutenkin, kuin selästä käsin. Pienten lasten äidillä ei ollut mahdollisuutta notkua talleilla, joten hevosten oli tultava kotiin.

Kokemukset hevosten hoidosta kotona olivat hyvät. Minihevosia Kämäräinen ei kuitenkaan ostanut, vaan shetlanninponeja. Niiden kanssa mahdollisuudet eri harrastuksiin olivat monipuolisemmat, eikä isompia hevosia tontille mahtunut. – Ja nyt olen vallan rakastunut rohkeisiin ja hyväluonteisiin shetlanninponeihin, Kämäräinen nauraa. – Minusta poniharrastus on monipuolisempaa, sillä ponit sopeutuvat lähes kaikkeen. Niiden kanssa on helppo lenkkeillä ja samalla ne saavat ympäristöoppia. Niillä ajetaan ja ohjasajetaan, joskus olen myös pyöräillyt niin, että poni kulkee narussa vierellä. Joskus taas lenkkeilen sekalaumalla yhdessä ponin ja koirien kanssa, hän jatkaa. Perhe haaveilee lisäksi pidemmistä päivävaelluksista. Mukana olisi pari ponia, joiden selässä nuorimmat lapset voisivat välillä huilata ja ponit kantaisivat eväät kantolaukuissa.

– Minun poniharrastukseni poikkeaa ratsastusharrastuksesta varsinkin kaluston osalta, sillä harrastan valjakkoajoa. Valjaat niin yksikölle, kuin parivaljakolle maksavat paljon, puhumattakaan valjakkovaunuista. Kaluston hyvä puoli on se, että arvo säilyy hyvin hoidetuissa varusteissa. Laadukkaat valjaat ja vaunut siirtyvät sukupolvelta toiselle. – Ponien kanssa voi harrastaa täysillä siinä missä isojenkin hevosten kanssa. Ratsastamisen ei tarvitse olla se tärkein juttu.

Kämäräinen kokee saaneensa poneiltaan paljon ja kehittyneensä. – Olen oppinut hevosten käyttäytymisestä ihan vain pientä laumaani seuraillen. Juttelen paljon ja ponit ovat siihen tottuneet, ovatkin joskus varsin koiramaisia ja leikkisiä. Kun niillä kerran on mahdollisuus liikkua virikkeitä täynnä olevalla tontilla, ne löytävät ja kaivavat vaikka lumen alta leluja ja heittelevät niitä sitten, hän kertoo. Poniharrastuksen myötä hän on myös tutustuut muihin samanhenkisiin ihmisiin kautta maan. Instagramin avulla löytyy maapallon joka kolkasta aikuisia poninharrastajia. – Se on aivan mahtavaa! Ensimmäisinä vuosina sain osakseni ihmettelyä ja vähättelyä pienistä poneista. Niitä pidettiin lähinnä vain huvittavina. Jopa hevosihmiset eivät tahtoneet ymmärtää, miten minishettiskin jaksaisi vetää helposti vaunuja aikuinen kyydissään. Onneksi alati kasvavan sosiaalisen median aikana olen aika aktiivisesti jakanut kuvia treeneistä, valjakkovalmennuksista ja ihan yhdessä olostakin ponien kanssa. Ihmisten tietoisuus ja asenne on muuttunut parempaan suuntaan, Kämäräinen sanoo.

Kämäräiselle on tullut käsileikkausten takia taukoa varsinaisesta ratsastusharrastuksesta. – Pidän ratsastamisesta tallilla, jossa on hyvä opetus. Tykkään rankoista tunneista. Tehokas istuntatunti tekee myös hyvää kropalle ja mielelle. Olisi taas tarkoitus aloittaa tunneilla käyminen ratsastaminen tunneilla, se tukee valjakkoharrastustani.

 

Millaiselle ihmiselle Heljä Kämäräinen suosittelisi ponien kanssa puuhailua?

– Ehdottomasti aktiiviselle ihmiselle, jolla on halua olla ja liikkua ponien kanssa muutenkin, kuin vain ratsastaen. Ponikin tarvitsee liikuntaa, sen ei tarvitse tyytyä olemaan pelkästään pihan koriste tai ison hevosen seuraponi!

 

“Ensimmäisinä vuosina sain osakseni ihmettelyä ja vähättelyä pienistä poneista. Niitä pidettiin lähinnä vain huvittavina.”

 

Seuraa Instagramissa: @piristeenpenteleet

 

 

Teksti: Penina Peltonen, Heljä Kämäräinen | Kuvat: Jussi Grönman, Laura Taimioja

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This