LAUANTAINA 2.7. oli Ypäjän Finnderbyssä ainutlaatuinen tilaisuus päästä tutustumaan tämän vuoden kenttäratsastuksen SM -kilpailun maastokokeeseen. Oppaana toimi Suomen Olympiajoukkueen ratsastaja Elmo Jankari. Kierrokselle osallistui huikea määrä asiasta kiinnostuneita, mukaan lukien tiimibloggaajamme Alex Muurinen. Radalle lähtö tapahtui derbykentän reunalla olevalta huvimajalta.

SM -kilpailussa ratsastettiin lyhyet yhden ja kahden tähden radat. Radan pituuden ollessa reilut 3000 metriä, on matkavauhti 550 metriä minuutissa. Radalle oli sijoitettu vaativien esteiden lisäksi helpompia väliesteitä. Tällöin hevonen voi rentoutua psyykisellä tasolla. Radan alussa oli paljon mutkittelevia teitä ja hitaita tehtäviä. Loppuosassa esteiden välit pitenivät, joten ratsastajat pääsivät ratsastamaan aikaa.

”Tässä on paljon simppeleitä tehtäviä”, Jankari toteaa. Ensimmäisinä esteinä olivat helpot pöydät ja läpihyppy, josta jatkettiin vinossa linjassa olevalle sarjalle. Välissä yksi laukka-askel, kahdeksan metriä. Jos ensimmäiselle esteelle tulee huono hyppy, voi nopealla käännöksellä koukata ja ottaa toisen hypyn uudella lähestymisellä – ilman virhepisteitä. ”Voltille ratsastettaessa rikkoo oman linjansa, tuloksena 20 virhepistettä ja kielto”, Jankari summaa tehtävää. Derbykentälle yleisön eteen ratsastettiin risuesteen kautta, josta ylös tasolle ja hyppy. Tässä kohtaa kieltojen mahdollisuus kasvoi, sillä alhaalta ei näe tarkkaa etäisyyttä. Kentällä oli suhteellisen helppo kulmaeste, jonka toisella sivulla oli tuijia ja johteita. Ne työntävät hevosta ulospäin, jolloin ohimeno olisi mahdollista. Samoin, jos ratsastaa täysin tuijaa päin on kielto todennäköinen. ”Ratsastajat yleensä tietävät, lähestyvätkö tällaista estettä kummassa laukassa. Itse tulisin oikeassa laukassa”, Jankari kertoo.

Derbykentältä jatkettiin ensimmäiselle vesitehtävälle. Vesi oli sen verran syvää, että hevosen laukka muuttuu, kun vesi ”syö” sitä. Kieltoja tulisi, jos ratsastaja ratsastaa alitempoa ja hevosen takajalat jäävät veteen. Vedestä saavuttiin pienelle rapulle ja in-and-out -esteelle. Sen jälkeen oli tilaa ottaa aikaa kiinni. Kun ratsastaja pyrkii ottamaan aikaa kiinni kovassa vauhdissa, silloin pahimmat onnettomuudet tapahtuvat tukkioksereille. Vastassa on ollut lähinnä helppoja esteitä ja jos tempo on väärä ennen tukkia, tulee ponnistustapaikasta huono ja etujalat jäävät taakse. Etuset osuvat takimmaiseen tukkiin ja hevonen kierähtää ympäri. Nykyään oksereiden ylimmät tukit on rakennettu putoamaan kosketuksesta. FEI:n säännöt ovat vielä kesken, mutta uusimmissa säännöissä pudottamisesta tulee 11 virhepistettä. Ennen määrä oli 21 virhepistettä ja merkintä vaarallisesta ratsastuksesta, tarkoittaen sitä, että ratsastaja menettää kvaalit.

Rata eteni toiselle risuesteelle ja haudalle, väliä 20 metriä. Sitten nuolenkärki, jolla hevonen saadaan takaisin tehtävän tasalle. Siitä kaareva linja neljällä laukka-askeleella, ei maksimikorkeudella. Sen jälkeen oli taas mahdollisuuus ratsastaa aikaa kiinni, sillä seuraavassa tehtävässä oli osiot A, B, C ja D. Ensin tynnyrieste, jotta hevosen saa ratsastettua takaisin ja pohkeelle. ”Ilman tynnyriä hevoset hyppäisivät hautaan sellaisella vauhdilla, että laukkaa tulisi esteiden väliin puoli askelta liikaa, eikä hevonen ehtisi enää hypätä”, Jankari määrittelee tehtävän alkuosan. Tynnyrin jälkeen hevosella on lyhyt ja aktiivinen laukka, josta seuraa hyppy alas, hyppy haudan yli, yksi laukka askel, hyppy ylös, laukka-askel ja toinen tynnyri.

Radan loppuvaiheessa oli vielä toinen vesieste, alashyppy veteen. Tämä olisi ratsukoille yksinkertainen, sillä hevoset olivat olleet jo vedessä. Syvyys noin 30 cm. C -osa oli kapea, siihen tarvittaisiin tarkka hyppy. Kaiken kaikkiaan kenttäratsastuksen SM -maastorataan sisältyi 20 estettä. Maalissa hevosen syke mitataan heti ja hetken päästä uudestaan. Jos pulssi ei laske noin 70 lyöntiin minuutissa, maalilinjalta ei ole asiaa pois. ”SM -kenttäradalle pääsee millä tahansa hevosella, kunhan ratsulla on estetajua”, Jankari kuittaa.

Kenttäratsastuksen nuorten SM -kilpailun voitti Eirin Losvik – Daffodil’s Flamenco ja senioreiden Sanna Siltakorpi – Lucky Accord.

Teksti: Penina Peltonen, Alex Muurinen | Kuvat: Alex Muurinen, Jilla Lappalainen